Koulutus korreloi erittäin voimakkaasti asumismuotoon. Itse tunnen kansalaisia monista sosiaaliryhmistä ja asun melko heterogeenisessa kunnassa (kaupunki), jossa meitä on moneen junaan.
Pohtiessani keitä asuu pientaloalueella naapureinani, havahdun siihen faktaan, että lähes kaikilla on joko akateeminen tai ainakin ns. opistotasoinen koulutus. On diplomi-insinööriä, maisteria, opettajaa, professoria, lääkäriä, perusinsinööriä, yrittäjää jne. Yrittäjien koulutustasosta on mahdotonta sanoa mitään, mutta vaikka siinä olisikin puutteita, he ovat hankkineet taitonsa kokemuksen kautta.
Kävellessäni rivari- ja paritaloalueen halki mietin siellä asuvia tuntemiani henkilöitä. On sairaanhoitajaa, lastentarhanopettajaa, perhepäivähoitajaa, valokuvaajaa, kioskinpitäjää, rautakaupan myyjää, kodinkonemyyjää, kauppiasta ja sen sellaista.
Saapuessani ns. kovan rahan kerrostaloalueelle havahdun siihen tosiasiaan, että koulutustaso edelleen laskee. On taksirenkiä, kaivinkonekuljettajaa, lakasu-lakasukoneenkuljettajaa, huoltomiestä, kaupan kassaa, lipunmyyjää, kampaajaa, taiteilijaa ja muuta matalan koulutustason omaavaa porukkaa.
Vuokralähiöön tullessani en voi olla noteeraamatta vuokrakasarmien asukkaiden koulutustason laskemista. Jos joku käy töissä, on hän todennäköisesti siivooja, poke, vartija tai vaikkapa bussikuski. Puolet kasarmialueella asuvista on työttömiä ja monilla on vakava alkoholi- tai huumeongelma. Elämä on kädestä suuhun elämistä ja päivästä toiseen kituuttamista ilman ilon häivääkään. Monilla valuu kakka punttia pitkin ja pitkä räkä roikkuu poskella kuin odottaen sitä samaa vihreäksi muuttunutta hihaa, joka puoliautomaattisesti pyyhkäisee jojon heilumaan ranteeseen. Housut lököttävät, pihan ainoa auto on Talbot Horizon -77, alakerran lasi on rikottu, pyöräteline täynnä mäyräkoiran raatoja, piha on ulosteilla päällystetty ja rappukäytävä haisee kiljulle, pontikalle, kakalle, visvalle ja asunnoista pöllähtävälle tuhnulle.
Kyllä asumisesta näkee, miten henkilö on elämässään pärjännyt.
Pohtiessani keitä asuu pientaloalueella naapureinani, havahdun siihen faktaan, että lähes kaikilla on joko akateeminen tai ainakin ns. opistotasoinen koulutus. On diplomi-insinööriä, maisteria, opettajaa, professoria, lääkäriä, perusinsinööriä, yrittäjää jne. Yrittäjien koulutustasosta on mahdotonta sanoa mitään, mutta vaikka siinä olisikin puutteita, he ovat hankkineet taitonsa kokemuksen kautta.
Kävellessäni rivari- ja paritaloalueen halki mietin siellä asuvia tuntemiani henkilöitä. On sairaanhoitajaa, lastentarhanopettajaa, perhepäivähoitajaa, valokuvaajaa, kioskinpitäjää, rautakaupan myyjää, kodinkonemyyjää, kauppiasta ja sen sellaista.
Saapuessani ns. kovan rahan kerrostaloalueelle havahdun siihen tosiasiaan, että koulutustaso edelleen laskee. On taksirenkiä, kaivinkonekuljettajaa, lakasu-lakasukoneenkuljettajaa, huoltomiestä, kaupan kassaa, lipunmyyjää, kampaajaa, taiteilijaa ja muuta matalan koulutustason omaavaa porukkaa.
Vuokralähiöön tullessani en voi olla noteeraamatta vuokrakasarmien asukkaiden koulutustason laskemista. Jos joku käy töissä, on hän todennäköisesti siivooja, poke, vartija tai vaikkapa bussikuski. Puolet kasarmialueella asuvista on työttömiä ja monilla on vakava alkoholi- tai huumeongelma. Elämä on kädestä suuhun elämistä ja päivästä toiseen kituuttamista ilman ilon häivääkään. Monilla valuu kakka punttia pitkin ja pitkä räkä roikkuu poskella kuin odottaen sitä samaa vihreäksi muuttunutta hihaa, joka puoliautomaattisesti pyyhkäisee jojon heilumaan ranteeseen. Housut lököttävät, pihan ainoa auto on Talbot Horizon -77, alakerran lasi on rikottu, pyöräteline täynnä mäyräkoiran raatoja, piha on ulosteilla päällystetty ja rappukäytävä haisee kiljulle, pontikalle, kakalle, visvalle ja asunnoista pöllähtävälle tuhnulle.
Kyllä asumisesta näkee, miten henkilö on elämässään pärjännyt.
Vastaukset 16
Vanhimmat
siitä että parhaiten pärjää se joka pystyy maksimoimaan kurjuuden pankkitillin kuitenkin pullistellessa rahaa yli äyräiden :D
Karkeasti ehkä noin. Täällä enemmän "maalla", kaupungin kupeessa ei mene ihan noin. Toki meidän ok-alueella toisella puolella lääkäri & tj, toisella puolella eläkelläispariskunta ja tien toisella puolella opettajapari. Uusissa taloissa asuu myös paljon timpureita, jotka itse rakentaneet ja muita pienyrittäjiä. Vuokrallakin asuu paljon "koulutettuja", etenkin sellaisia, jotka vielä hakevat paikkaansa työelämässä esim. määräaikaisissa duuneissa tai muuten vaan urakehityksen alussa.
Mielestäni turhan mustavalkoinen avaus, vaikka taitaa kuulua palstan tyyliin. Se on tietysti aika selvää, ett epäsosiaalisin aines asuu useimmiten vuokralla, mutta ainakin meidän seudulla kaupunki keskittää ko. tapaukset omiin paikkoihinsa. Tiedä sitten, minkä verran kaupungin vuokra-asunnoissa asuu väkeä, joka itse maksaa vuokransa.
Aivan, onhan niitä poikkeuksia. Vuokraläävissä tuhnuttavat koulutetut ovat yleensä nuoria, jotka eivät ole löytäneet koulutustaan vastaavaa työtä. Myös opiskelijat asuvat kurjasti vuokra-asunnoissa rahapulansa vuoksi.
Mutta aikuiset ihmiset... jos on yli 30-vuotias ja asuu jossain räkäisessä vuokraläävässä, on usein joko täysin kouluttamaton tai ainakin huonosti koulutettu. Kaupungin vuokrakasarmeihin ei taida edes päästä maisterin paperit taskussa.
Itse asuin opiskeluajan vanhempien sijoituskaksiossa, sitten työuran sirpaleisuudesta tai pikeminkin urakehityksen tuloutumista odotellessa viisi vuotta vuokralla, kunnes 32v taas omaan. Eli tuli asuttua yli kolmekymppisenä vuokralla, osa siitä erittäin aktiivisesti omaa etsien. Kaksi vuotta asuin kuvaamassasi todellisessa vuokraläävässä eri paikkakunnalla vaimon valmistumista odotellessa. Oli se nuorena maisterina aika hienokin kokemus ja opetti siihen, etten juuri osaa "sillkimuna" tai ylenkatsoa ketään ihmistä koulutuksen, aseman tai asuinpaikan suhteen. On siitä ollut etuakin elämässä, myös työuralla. Silti en ehkä lapsiani haluaisi siinä paikassa kasvattaa.
asuvat vuokralla vielä 30-40 vuotiaina, opintovelat päällä. Siitä on vaikea päästä omistusasuntoon, muuta kuin lisäämällä järjettömästi velkataakkaa. Moni duunari on siinä vaiheessa maksanut jo asuntolainansa pois.
Tuon ikäiset tuhnut ovat 90-prosenttisesti huonosti kouluttautuneita henkilöitä, tai sitten on sattunut jotain muuta harmia elämän varrelle. Sairauksille ja vastaaville ei tietenkään voi mitään, mutta on aika absurdia edes kuvitella tuhnuttavaa nelikymppistä lääkäriä.
on ollut niin maisteria jo monta vuotta. Onkohan mitään ammattia, josta ei maisterin titteliä saisi?
Asun kaupungin vuokra-asunnossa ja näissä samoissa taloissa asuu niin tohtoriksi väitelleitä kuin YH-äitejä ja alkoholisteja.
Itsellänikin on muuten akateeminen loppututkinto ;)
Akateemisista pärjäävät parhaiten esim. lääkärit ja opettajat joiden tutkinto on valmistanut tiettyyn kunnallis/yksityisektorin ammattiin toisin kuin esim. tutkijat jotka elävät enimmäkseen apurajojen varassa.
Siis apurahojen =) Toisaalta pääsisin itsekin jopa osa-aikatyössä käyvänä omistusasuntoon kiinni mikäli etsisin tuolta syrjäkyliltä mutta mitäpä suotta..
Nykyasunto on hyvässä kunnossa, vuokra todella kohtuullinen ja naapurusto rentoa.
Pääkaupunkiseudulta omistusasunnon etsiminen olisikin jo astetta kinkkisempää.. Pitäisi odottaa ensin joko lottovoitto tai perintö koska kaksioiden hinnat ovat sadoissa tuhansissa.
Tuo pistää todellakin ihmisen miettimään ja pohtimaan!
Noinhan se todellakin menee! Asuminen mittaa ihmisen arvon ja kuinka on elämässä pärjännyt!
Minulla on aina yksi kysymys vuokralaisille, jotka selittää, että tehdään rahaa, kunnon ihmiset ja akateemisetkin voivat asua vuokralla ja vapaus. Se kysymys on:
Asuuko Räkä vuokralla? Asuuko? No ei todellakaan! Räikkösellä on useampia omistusasuntoja Kyllä kaikki, kaikki! raharikkaat ja elämässä menestyneet asuvat omistusasunnoissa!
Kiskaisen nyt WEBER:in (composite pullo) päälle, Wilhelmiä parilalle, iso lasi (IIttala, cardio) XO:ta, istahdan Baden-Badeniin ja nautin kesäelämästä! Minun todellakin kelpaa!!!
Harva tuhnuttaa vapaaehtoisesti. Kun takalisto paukkuu kymmenettä vuotta, on isännän läävä jo lähes maksettu ja soffakin valmis haudattavaksi olkiluodon ydinjäteluolaan. Siinä sitä sitten ihmetellään tummelipurkkiriviä soffapöydällä ja kirotaan lätissä hukattua elämää.
Tämä on legenda mikä elää ilman ensimmäistäkään perustelua. Kymmenen vuotta ei riitä minkään laskutavan mukaan kämpän maksamiseen. Kaksikymmentä vuotta siihen menee, sillä se asunnosta saatava vuokra on aina suorassa suhteessa asuntoon: matalan osto/myyntiarvon kämpästä ei saa kalliin kämpän vuokraa.
Ja minä en taas tiedä yhtään vuokralaista joka olisi samassa asunnossa niin pitkään edes viihtynyt. Vuokralainen on omistusasujaa vapaampi sovittamaan asumisensa elämäntilanteeseensa - asia joka monesta omistusasumususkovalta unohtuu. Jos perhe kasvaa, voi vaihtaa isompaan välittämättä taloussuhdanteista, ja samoin päin jos perhe sattuukin pienenemään. Työpaikan vaihtuminen eri paikkakunnalle tai edes eri pääväylän varteen ei aiheuta ongelmia.
Sitten on vielä se hassu juttu, että jos OKT-asujille tulee ero, menevät omaisuudet puoliksi, ja sillä omalla puolikkaallaan OKT joutuu tyytymään totuttua heikompaan asumisen tasoon tai jos asunto onkin suurimmaksi osaksi vielä pankin, saattaa joutua jopa tuhnuttamaan - voi sitä OKT-asukin painajaista!
Tämä yksinkertaisesti siksi että sekä vuokralla että omassa asumisessa on puolensa. Oma valintani on aina ollut oma asuminen, pelkästä kuvitteellisesta turvallisuuden tarpeesta ja tiukoista kukkaron nyöreistä johtuen. Monesti olen suorastaan kadehtinut sitä, miten helppoa vuokralaisen on asuntoa vaihtaa.
Olisin halunnut periaatteesta ja mukavuudenhalusta asua vuokralla, mutta kustannukset nousivat niin hurjasti, että siirryin omaan. Vuokralähiöni oli ihan kiva, tarpeeksi monikulttuurinen, seassa omistusasuntoja, ja kotinikin yhtä mieleinen kuin tämä, jonka ostin.
Koulutusta minulla ja monilla pieni- ja suurituloisillakin naapureillani oli yli keskitason (eli lastentarhaopettajatason?). Suuret tulot, varsinkaan suhdanneriippuvaiset, eivät korreloi koulutustason kanssa.
Pärjäämisen mittarit ovat jotain muuta, kuin miten asuu. Kuka sitten mitäkin arvostaa.
Kyllä asiat sitten ovat hyvin, kun on hyvä koulutus ja jääkylmä XO kuplii kurkussa! Kurlataanpa taas ja nautitaan hellepäivästä!
Unohtuiko se että kaikki korkeasti koulutetut eivät ole hyvätuloisia? Niiden dippareiden, lakimiesten ja muiden lisäksi akateemisia ovat mm. lastentarhanopettajat ja monet humanistinplantut jotka eivät hyviä tuloja varmaan näe koskaan.
Amen. Itsellä kaapin kätköissä pölyttyvät maisterin paperit, opintoja olen jälkeenpäin vielä täydentänytkin. Töissä vakituisesti omalla alallani ja palkka on p*seestä. Vaan kun työ ei sitä ole, en jaksa asiaa sen kummemmin murehtia. Etenkin, kun asuntonakin kaikesta huolimatta on pikkuinen omakotitalo metsän reunassa.