Älä lue jos ei kiinnosta ;)
Mutta olen miettinyt... Sinä haluat, että kaikki ihailee ja ihannoi sinua. Edesautat toisten roikkumista itsessäsi ja haluat uskoa, että kyse on ihailusta. Ärjyt kun sua ärjyttää, pohjimmiltasi testaat onko kyse rakkaudesta niinkuin joku väittää. Koska kyse on rakkaudesta voit purkaa pahaa oloasi niin paljon kun sinua huvittaa ja myös kostaa rakkaudelle, Sinä koet niin.
Olet vanha katkeroitunut erakko joka on todella mustasukkainen siitä rakkaudesta jota elämässään kohtaa. Et päästä lähellesi kun niitä henkilöitä jotka pitävät (ihailevat) sinua työasioidesi takia. Olet syvästi haavoitettu eikä sinua edes huvita parantua niistä henkisistä haavoistasi. Kukaan ei oikeasti pidä sinusta vain hauskan olemuksesi ja kauniin ulkonäkösi takia. Toivot kuitenkin jonkun mieltämäsi ihailijan uskottelevan sinulle niin, koska et kestä sitä tosiasiaa, että sinun persoonasi ei kiehdo ihmisiä, he vain tarvitsevat sinua työnsä takia.
Sitten kun joku viehtyy sinuun itse persoonana olet kauhuissasi sillä pelkäät, että totuuden nähdessään sinusta ei pidettäisikään, tai jos kyse ei ole työasioista millä sinä sitten hurmaat, et tiedä. Olethan niin kivisesti katkeroitunut, että kostat kokemasi vääryyden ja epäonnistuneet ihmissuhteet niille jotka sinusta oikeasti välittävät... karkoitat luotasi ja pidät yllä roolisi jonka mukaan kukaan ei pääse muuriesi yli tai voi ymmärtää sinun tuskaasi.
Oikeasti kaipaat läheisyyttä ja rakkautta ja olet herkkä ihminen. Tiedät satuttavasi sydäntä joka rakastaa ja kostavasi menneitä, olevasi äärimmäisen mustasukkainen ja pilaavasi vaikka toisen elämän jottei vaan pääsisi liian lähelle sinun tunteitasi ja rakkauttasi........... ... ja kuitenkaan et voi omistaa ihmisiä. Julmaa mutta niin totta.
Tämänkin jälkeen joku vielä rakastaa sinua ja vastaa vihaan... rakkaudella.
Mutta olen miettinyt... Sinä haluat, että kaikki ihailee ja ihannoi sinua. Edesautat toisten roikkumista itsessäsi ja haluat uskoa, että kyse on ihailusta. Ärjyt kun sua ärjyttää, pohjimmiltasi testaat onko kyse rakkaudesta niinkuin joku väittää. Koska kyse on rakkaudesta voit purkaa pahaa oloasi niin paljon kun sinua huvittaa ja myös kostaa rakkaudelle, Sinä koet niin.
Olet vanha katkeroitunut erakko joka on todella mustasukkainen siitä rakkaudesta jota elämässään kohtaa. Et päästä lähellesi kun niitä henkilöitä jotka pitävät (ihailevat) sinua työasioidesi takia. Olet syvästi haavoitettu eikä sinua edes huvita parantua niistä henkisistä haavoistasi. Kukaan ei oikeasti pidä sinusta vain hauskan olemuksesi ja kauniin ulkonäkösi takia. Toivot kuitenkin jonkun mieltämäsi ihailijan uskottelevan sinulle niin, koska et kestä sitä tosiasiaa, että sinun persoonasi ei kiehdo ihmisiä, he vain tarvitsevat sinua työnsä takia.
Sitten kun joku viehtyy sinuun itse persoonana olet kauhuissasi sillä pelkäät, että totuuden nähdessään sinusta ei pidettäisikään, tai jos kyse ei ole työasioista millä sinä sitten hurmaat, et tiedä. Olethan niin kivisesti katkeroitunut, että kostat kokemasi vääryyden ja epäonnistuneet ihmissuhteet niille jotka sinusta oikeasti välittävät... karkoitat luotasi ja pidät yllä roolisi jonka mukaan kukaan ei pääse muuriesi yli tai voi ymmärtää sinun tuskaasi.
Oikeasti kaipaat läheisyyttä ja rakkautta ja olet herkkä ihminen. Tiedät satuttavasi sydäntä joka rakastaa ja kostavasi menneitä, olevasi äärimmäisen mustasukkainen ja pilaavasi vaikka toisen elämän jottei vaan pääsisi liian lähelle sinun tunteitasi ja rakkauttasi........... ... ja kuitenkaan et voi omistaa ihmisiä. Julmaa mutta niin totta.
Tämänkin jälkeen joku vielä rakastaa sinua ja vastaa vihaan... rakkaudella.
Vastaukset 112
Vanhimmat
tehtävän saadessaan tietää mihin ryhtyy.
Miksi et olisi taas nuori kiitollinen kanssaeläjä, se on kaikki sinun sisälläsi ja itsestäsi kiinni.
Luin juuri tätä aihetta sivuavan jutun, senpä takia tähän oksennukseen vastaan.
Joten, terapiakulttuurimme myötävaikutuksesta johtuen sekä ihmiset keskuudessaan että jopa terapiassa ovat omaksuneen tavan, jossa yritetään hallita ja ymmärtää toista ihmistä, joka ei edes ole siinä istunnossa läsnä.
Ko.henkilö joka artikkelissa koki syvästi pettyneensä terapioihin ja väitti terapian moraalin olevan moraalitonta, johtuen juuri siitä syystä että koko terapia keskittyy vain toisten henkilöiden "ymmärtämisen" keskelle. Parasta apua ko.hlö koki saaneensa naapuriltaan joka oli suoraan sanonut hänelle, että miehesi toimi edesvastuuttomasti!. Koska nykyterapia varoo ottamasta kantaa itse tekoihin ja niistä aiheutuviin olotiloihin, niin ihmiset menevät vain entistä enemmän sekaisin "ymmärrys" retoriikan kanssa ja varmasti viimeistään silloin loittonevat toisistaan.
Kun terapia on vain toisen "luonteen" ymmärtämistä ja yritystä saada se vastaamaan omaa "luonnetta", vaikka useasti terapiaan mennään, jotta ymmärtäisi miksi tuntee mitä tuntee ja usein joidenkin odottomattomien tapahtumien takia. Eli keskipiste pitäisi olla ihmisessä itsessään ei toisen läsnäolemattoman hallinnointi ja "ymmärtäminen".
Romeo ja Julia syndris liittyy tähän siten, että oletetaan että se suuri -palava rakkaus- olisi vastaus kaikkeen, eikä ymmärretä ottaa huomioon ulkopuolista maailmaa ja todellisia tekoja. Monihan täälläkin sanoo ettei ole tehnyt tai sanonut mitään väärää, silti toinen ei "avaudu" tai halua suhteeseen?.
Voi hyvinkin olla että se pitää paikkansa, mitään väärää ei ole tehty tuossa "romeo ja julia palava rakkaus" ytimisessä, mutta ei huomioida, että rakkaus muodostuu teoista, ei vain palavasta rakkauden tunteesta.
Hyvinkin menee pieleen, jos nykyaika tuottaa sellaista "rakkaus" tarinaa, että Julia toteaisi: " Miksi sinä Romeo olet noin ailahtelevainen ja tuskissasi ja kiihkoilet tuolla tavalla onko sinulla jotain luonneongelmia, älä pelkää paranna haavasi, avaudu avaudu.. etkö ymmärrä että sinusta pidetään vain asemasi vuoksi, ei nuoren komeutesi takia, opi hyvä mies toimimaan toisella tavalla" vaikka Romeo taisteli ympäristöä vastaan ja ensin itki metsässä kun ei saanut vastarakkautta kun toinen naikkonen hylkäsi hänet, jonka jälkeen Julia saapui sopivastai kuvioihin täyttämään Romeon palavan rakkauden kohteen tarvetta.
Sitäpaitsi ei kenellekään muulle kuin nuorille romeoille ja julioille riitä tuo palava rakkaus, ei käynyt hyvin heillekään, kun vain tunnekuohuissa toimitaan. Harva lähtee suhteisiin sillä perusteilla että toinen sanoo, tarjoan sinulle palavan rakkauteni ja haluan olla juliasi.
Oikea kokonaisvaltainen suhde tarvitsee niitä tekoja ja toisen kunnioittamista, tuo teksti kertoo aivan toista kieltä, siinä osoitetaan sormella toista ja mennään sen rajan yli, jota ei pidä koskaa ylittää. Rakkaudessa pyritään ehdottamasti suojelemaan ja varjelemaan toisen ydintä, ei osoittelemaan sormella ja halventavalla tavalla määrittelemään toista ihmistä. Tuollaista jos on tosielämässä mennyt tekemään ja sanonut tuollaista ihmiselle, niin pitäisi ymmärtää, että se ärtyneisyys ja vihaisuus saattaa hyvinkin johtua jo pelkästään siitä, että toinen rikkoo toisen rajat tunkeilevaisuudellaan ja toinen reagoi siihen, ei siihen, että vain muka varjelisi itseään toisen "rakkaudelta".
Jos toinen olisi tuollainen ihminen, joka omaisi tuollaisia piirteitä, niin en usko että henkilölle riittäisi että joku tulisi sanomaan minulla on palavaa rakkautta sinua kohtaan, anna minun rakastaa sinua!. Siis pelkkiä sanoja ja tunnetilaa, ei, ei tuollainen ole vaan se oikea tapa, läheisyyteen ja rakkauden kokemukseen nyt kuitenkin vaan tarvitaan avoimuutta ja vilpittömyyttä ja jos sitä on tarjolla, varmasti aukeaa kenen tahansa muurin portit, mutta jos ei ole ja toinen tarjoaa vain sormella osoittelua ja toisen hallinnan ja muuttamisen tarvetta, pitäisi tajuta, että varmasti toinen pistää muurin portin kiinni ja on jo kaukana, vaikka kuinka toinen huutaisi täällä olisi "rakkautta" (ilman tekoja ja todellisuuden ymmärtämistä).
Tuollaisen ap.kaltaisen tekstin joku voisi itsestään kirjoittaa, että toteaa omaavansa tiettyjä piirteitä jonka takia ei saavuta "täydellistä" suhdetta, jos joku toteaa, että koska toinen omaa vääriä piirteitä eikä ymmärrä muuttua hänen haluamansa kaltaiseksi, hän ei saavuta "täydellistä" olotilaa ja rakkaussuhdetta?.
Aika sairasta, silloin pitäisi miettiä ihan kaksi kertaa ja ajatella asiat uusiksi ihan vain omasta näkökulmasta käsin ja miettiä itseään ja tekojaan.
Ardea WeeCee voipi nyt mennä itse oksentamaan ja jättää tämän palstan ihan oman onnensa nojaan. Kiitos.
ja vihaisuus on siis minun vikani. tuo viimeinen lause: Aika sairasta, silloin pitäisi miettiä ihan kaksi kertaa ja ajatella asiat uusiksi ihan vain omasta näkökulmasta käsin ja miettiä itseään ja tekojaan.
Minua saa morkata ja pilkata mutta sinä et kestä pienintäkään arvostelua itsestäsi................ jos arvostelen sinua vastaat siihen heti sanomalla, että minä en osaa rakastaa tai minun rakkauteni on vääränlaista. Sinunko on täydellistä ja oikeanlaista?
Minähän olen nimenomaan sanonut, että rakastan häntä sellaisena kuin hän on - sellaisena kuin minä olen. Minussa on virheeni, hänessä on virheensä. Hän itse on antanut tuollaisen kuvan minulle itsestään, kenties se on nimenomaan se muuri jolla hän haluaa pitää muut loitolla. Ja koska katsoin sen sisäpuolelle... nyt tuli lisää suojausta ja kivenkovaa muuria ympärille. Niin ylitän rajan siinä missä hänkin ja sen toisella puolella on oikeasti lämmin sydän.
Sulla oli paljon asiaa tässä kirjoituksessasi. Nämä ovat niitä palstamme helmiä, joita luen mielelläni.
"Hän itse on antanut tuollaisen kuvan minulle itsestään,"
Luulen että asian ydin on juuri tässä lauseen pätkässä.
" Ja koska katsoin sen sisäpuolelle... nyt tuli lisää suojausta ja kivenkovaa muuria ympärille."
MITEN katsoit sinne sisäpuolelle? Sen selvittäminen ehkä auttaisi sinua ymmärtämään häntä ja hänen tarvettaan suojautua.
kerran riidelty täälä kun ujot neropatit oikeassa elämässä ei oikeastaan puhu eikä pukahda....... niin olisiko aika hyväksyä se tosiasia, että vaikka näyttelisit minkälaista "kuvausta"...... mulle niin mä nään sen läpi siihen johonkin ihan herkkään ja ihanaan kauniiseen ihmiseen:)
Ymmärsitkö nyt.... Kuvaukseni sinusta......... elokuvien teoissa kuvataan:) mut enhän mä halua tehdä elokuvaa kun ihan oikeaa elämää..
hänen tarpeensa suojautua ymmärtäen häntä?
Hmm. On vain pelko itsessään.
Olet kirjoittanut hänestä niin valmiin ja tiukan konseptin, että se on nyt syytä sinun itsesi purkaa ja äkkiä. Seuraa vain sitä hyvää, jonka olet löytänyt hänestä, jätä muu.
Nyt näyttää tulleen minulle ansiotonta arvonnousua, maailma ei ole oikeudenmukainen. Juttusi on pitkä, joten luen sen kokonaan paremmalla ajalla. Saamasi palautteen perusteella uskallan kuitenkin jo sanoa että se on varmasti hyvä.
Romeo & Juliet syndrooma on minulle vieras diagnoosi, kuvittelin että Shakespearen setä kirjoitti asenteettomasti todellisesta rakkaudesta, mutta taisi sittenkin huiputtaa meitä. Romeo ja Juliet myytti lienee monitasoinen tarina järjen, tunteen, vallan, elämän ja kuoleman absurdeista yhteyksistä. Myytti joka ei aukene meille koskaan.
"Ko.henkilö joka artikkelissa koki syvästi pettyneensä terapioihin ja väitti terapian moraalin olevan moraalitonta, johtuen juuri siitä syystä että koko terapia keskittyy vain toisten henkilöiden "ymmärtämisen" keskelle. Parasta apua ko.hlö koki saaneensa naapuriltaan joka oli suoraan sanonut hänelle, että miehesi toimi edesvastuuttomasti!. Koska nykyterapia varoo ottamasta kantaa itse tekoihin ja niistä aiheutuviin olotiloihin, niin ihmiset menevät vain entistä enemmän sekaisin "ymmärrys" retoriikan kanssa "
AIVAN NIIN!
En tosin ymmärrä kuinka tämä on nykysuuntaus. Minä olen lukenut omia psykolappusiani 1980-luvulta lähtien yrittäen ymmärtää mitä terapeutit kirjoittavat ja miksi.
Yksi asia mitä ne eivät sanoneet minulle: Sinulla on täysin kelvottomat vanhemmat. He eivät sanoneet tätä tietenkään myöskään minun vanhemmilleni. He eivät sanoneet minulle koskaan: "sinun tuntemuksesi ovat täysin normaaleja, ainoastaan sinun ympäristösi on vihamielinen".
Itse asiassa Deiciden lyriikat saivat minut ymmärtämään tämn asian: "I have no problem coping with my life, it is this world that wants me to die". Minä olen täysin terve ja normaali ja aina ollutkin. Minua vain ahdisti se, että minun sairas ympäristöni ei kyennyt tekemään minua kaltaisekseen, eli sairaaksi.
jutun idea oli se kuvaus... minähän yritän ilmaista, että tiedän sen sen ytimen hänessä olevan jotain ihan muuta mitä hän ilmaisee välillä muille ja minulle... ei ole kyse muuttamisesta, nimenomaanhan minä haluan suojella häntä ja arvostan häntä - enkä halua syytellä en todellakaan. En missään vaiheessa ole sanonut, että hän omaisi vääriä? piireitä. Päinvastoin olen kertonut, että hänessä minua kiehtoo persoonallisuus ja tempperamentti ja vahva oma-itse.
En voi muuttaa menneitä tekoja kaikilta osin. En kykene siihen, mutta yritän parhaani mukaan olla kokonaisempi tänäpäivänä ja tulevaisuudessa.
Toivon todellakin toivon, että nämä viestit herättävät häntä sellaisiin ajatuksiin millaisena henkilönä minä todellisessa elämässä hänet näen - kaiken sen suojan lävitse. Ja niin epätodelliselta tai todelliselta kuin tuo teksti tuntuukin, minähän rakastan häntä ihan kokonaisuudessaan. En minä ole väittänyt ikinä, että rakkauteni olisi oikeanlaista. Se vain on ja täälä virtuaalimaailmassa... rakkaus on hyvin erilaista kuin oikeassa maailmassa:)
"Minua saa morkata ja pilkata mutta sinä et kestä pienintäkään arvostelua itsestäsi................"
Miksi arvostelet toista jota väität rakastavasi?. Kuka sinua morkkasi ja pilkkasi?, muuta kuin toteamalla että tuo tapa millä kirjoitat toisesta on toista halventava ja se ajatuspäätelmä, että toisen pitäisi ymmärtää muuttua, jotta osaisi ottaa toisen "rakkauden" oikealla tavalla vastaan on oikeasti kestämätön.
En sanonut sinusta henkilökohtaisella tasolla mitään, arvostelin TEKOJASI ja tapaasi ajatella toisesta ja se muille ilmaista. Rakkaudellisuutta tuossa tavassa vaan ei ole, vaikka kuinka rakkauden nimissä itseään ilmaisee.
Pitää osata erottaa tekojen arvostelemiset toisen henkilökohtaisten ominaisuuksien rääpimisestä.
Ei kyse ole vain rakkauden ilmentämisestä, vaan oikeasti toisen välittämisestä ja sen näyttämisestä, olemalla läsnä toisen kanssa, siihenhän sitä pitäisi pyrkiä, ei ihmettelemään ja väittelemään onko oikein vai väärin ilmaistu niitä rakkaudellisuuden tunteita, mitä väittää omaavansa.
Ja tietysti niitä voi ilmaista väärin jos vaatii toisen toimivan itselleen halutulla tavalla ja odottaa ja odottaa toisen ymmärtävän mitä itse haluaa ja kaipaa, kyllä, se on tosiasia että toinen voi aiheuttaa omilla toimillaan tilapäistä ärtyneisyyttä toisessa käytöksellään, sehän nyt on selvää. Jos käytös toisen ympärillä ei muutu tai parane, ei kyllä auta jos ruvetaan "ymmärtämään" toista ja spekuloidaan mikä piirre nyt tuollaisen käytöksen aiheuttaa (oikeasti käytöksen takana voi olla monta muuttuvaa tekijää ja motiivia) ja luullaan sen pelkän ymmärtämisen tuovan tilanteeseen ratkaisun. Vaikka tosiasiassa pitäisi vain muuttaa käytöstään joko suoremmaksi (kissa pöydälle tyyliin) tai sitten vetäytyy kokonaan toisen luota jos toisen käytös luo negaatiota.
Rakkaudellisuuteen kuuluu muutakin kuin vain tuo palava rakkaus tunne. Mielestäni rakkaudellisuus kaipaa paljon enemmän välittämisen osoituksia, tunnetta siitä että toinen aidosti haluaa olla läsnä, ei auta sanat, että rakastaa toista sellaisena kun toinen on, sehän pitää myös näyttää ja osoittaa.
Jos siihen ei kykene, silloin ei pidä missään nimessä mennä sanomaan "rakastetulleen" että kyllä minä, mutta sinä et ota vastaan kun luonne on tuollainen?, jos mitään merkkiä mistään rakkaudellisuudesta tai välittämisestä ei ole ilmassa ja siihen välittämiseen piiriin kuuluu kaikki taivaan ja maan välillä, kaikki se mitä ihmisille tapahtuu. Ei voi paeta "rakkauden" kasvojen taakse ja esittää sokeaa todellisesta maailmasta ja siinä tapahtuvista asioista. Rakkauden symbioosi, vetäytyminen vain rakkauden tunteeseen ei kyllä pelasta ketään, jos luodit esim. lentelee ympärillä. Silloin pitää olla valmis suojelemaan ei vain rakkauden tunnetta vain myös ihmistä.
Ja valitettavasti on paljon ihmisiä, jotka eivät vain kestä ja halua käsitellä asioita, tekoja, joko tehtyjä tai tekemättömiä ja ovat onnessaan heti kun kuvittelevat, että nyt hän "unohti" menneet ja niitä ei tarvi enää käsitellä. Surullista ja valitettavaa se on kuunnella kenestä hyvänsä tuollaisia syytöksiä, että -toimit niin, että mieluummin vaikka tuhoaisit toisen- kun haluat välttää rakkautta ja itsesi todellista paljastamista toiselle suhteessa.
Eiköhän kyse noissa voi olla myös se, että toinen osapuoli ei pysty tekojensa osalta vilpittömyyteen, ja sellainen syö ihmistä kun toinen ei päästä lähelle toista, kun toinen mieluummin haluaisi toisenlaiseen perustaan pohjautuvan suhteen.
Ei ole mitään järkeä käsitellä suhde asioita luonnepiirteiden kautta, parempi vain arvioida todellisia tekoja, käytöstapoja, sanottuja sanoja tai sanomatta jättämisiä, varsinkin kysyttäessä, niistä muodostuu se kuva, minkä toisesta saa ja näkee onko rakkaudellisuutta ilmassa vaiko ei. Se onko toisella mitkäkin hyvät tai huonot luonnepiirteet tai todellista palavaa rakkautta toiseen on itseasiassa aika merkityksetöntä, sillä kyllä välitön, toisen läsnäollessa tehdyt asiat nuo kertoo ilman sormella osoittelua ja analyysien tekoja.
sanoin ilkeästi.
Oookoo?
Olin ilkeä anteeksi.
Hänkin on ollut mulle joskus ilkeä vaikkei se mihinkään oikeutakaan mun puoleltani. Ja halventanut mua niin et on tuntunut tosi kurjalta. Ei mulla edes ole ketään muutakaan jolle voi ilkeillä niin. Ja ei mulla ole ees ketään muuta ketä rakastan niin paljon. Ja kyllä mä häntä suojelisin. Ehkä teen vaan kaiken väärin mitä teenkin kun yritän rakastaa. Sitäpaitsi mä olen kyllästynyt rakastamaan sanoilla. Se on tosi ärsyttävää.
Millä ihmeellä mä nyt voin kertoa, että haluaisin olla läsnä. En mitään haluaisikaan niin paljon kun olla läsnä sen ihmisen lähellä ja kanssa.
Ja sitäpaitsi hän käyttäytyy niin et luo itsestään tollasen kuvan mulle vaikka mun mielestä on ikinuori ja avoin ja sydämellinen, tai oli. Mutta ehkä mun teot karkoitti hänet. Palataan taas samaan lähtöpisteeseen, en voi niille tehdyille teoille enään mitään enkä ole pystynyt ilmaisemaan itseäni kun varmasti hyvin väärin.
pyydä sanojaan anteeksi koskaan.
Avauksen ja vastauksesi tulin siihen tulokseen että ei tässä välttämättä ole kysymys aloittajan syndroomasta. Aloittaja kirjoittaa henkilöstä joka on henkisesti sairas, mahdollinen psykopaatti?
Psykopaatti hakee ihailua ja hyväksyntää, on tunneköyhä ja kykenemätön empatiaan ja rakkauteen. Ärjyntä, työ-orientoituneisuus, kostonhalu, mustasukkaisuus, halu olla parantumatta henkisistä haavoista jne. viittaavat narsistiseen persoonallisuushäiriöön.
Aloittaja on narsistin uhri, siksi hänen kirjoituksensa on aneeminen. Psyko on kietonut hänet sormensa ympärille ja imenyt veren kuin Dracula.
että aloittaja kirjoittaa kuvasta mitä hän olettaa muiden olettavan hänestään. Ehkä väärässä?
varmasti tulee tunnekuohuissaan loukkaneeksi toista kuka tahansa tarpeettomasti, jos tarpeeksi muistiaan kaivelee ja jos jotain voisi muuttaa niin tiettyjä tilannekohtauksia. Siis nimenomaan tunnekuohuissaan, jonka kuohun on aiheuttanut joku taustalla oleva teko, ei se, että henkilö on tietynlainen, ja sitä tietynlaisuutta ruotisi.
Miksei näitä tälläisia tilanteita sitten käsittele toisen kanssa?. Niin miksei, miksei, juurikun oli suunsa aukaisemassa tilaisuus meni ohi ja sitten taas tapahtui jotain tekoja ympärillä, jotka sai ajattelemaan, että mitäs tässä sitten enää mitään, sellaistahan se. Niin kovin tyypillistä, ratkaisumallia ei vaan löydy, kun siihen ei ole molemminpuolista halukkuutta.
Menneille teoille ei voi mitään ei, mutta eihän tilanteet etene ellei pysty niistä irtaantumaan, todentamalla ne, sanomalla vaikka, että paljon meni asioita pieleen, joko itsestä tai toisista johtuvista syistä. Mikään käsittelemättämyys tuskin saa mitään hyvää aikaan ja tuskin sellaista henkilöä edes on, joka täydelliseen unohtamiseen menneisyyden osalta ns.suostuu, jos niitä ei edes parilla sanalla todenneta. Mutta monihan ei pysty tähän, koska eivät pysty myöntämään tehneensä mitään väärää tai toista loukkaavaa, vaikka toinen miten sanoisi, että tuo käytös nyt ei vaan vetele.
Tuo ajatusmalli sen takia korpeaa, kun jouduin tuollaista käytöstapaa katselemaan perhepiirissä, jossa mykkyydellä, väistämisillä, tietämätöntä esittämällä ja vähät toisesta välittämällä eikä anteeksi ikinä pyydetä-asenteella yritettiin vaikuttaa toiseen ja toivotaan että toinen painaa asiat villaisella, ei kiitos, ei ikinä tuollaista. Perhepiiristähän ei pääse niin vaan eroon, mutta suhteiluasioissa tuollaista ei aio sietää tippaakaan, en, kun en niin en!.
Kyllä tuollainen asenne syö kaiken rakkauden ja luottamuksen toiseen, eikä mikään ole sen jälkeen ennallaan, niin se vain menee. Ihmisellä on oikeus irtaantua toisesta halusi toinen mitenpäin tahansa olla toisen kanssa ja yrittää olla läsnäollessa ihmisiksi, rakkautta toista kohtaan se nyt enää ei voi olla, sen takia pitää olla varovainen sanoissaan ja toiveissaan, että odottaa että toinen tulisi nyt joko kertomaan omat tunteensa? tai avautuisi jotta asiat etenisi, ei, noin homma vaan ei mene. Ei sille mitään toinen voi, jos jää tuollaista toiselta odottamaan, ilman että itse sitten asian todentaa, että onko tilanteessa enää suhdemahdollisuuksia vaan ollaanko muuten vain ihmisiksi. (ihmisiksi voi yrittää olla, vaikka takaraivossa jyskyttää täydellinen kypsyminen joko toisen tekoihin tai taustalla olleisiin peiteltyihin tekoihin, jolloin todellisuudessa toisen arvostaminen on nollassa eikä siitä tule ikinä petraantumaan, kuten todettu, on tekoja, anteeksiantamattomia).
viestiketjun sisältöä monipuolisesti.
Nämä ovat näitä vuodatuksia joista ei ota selvää pirukaan. Ihmiset ovat niin kipeitä ettei tiedä koska he kirjoittavat kuvaksensa sinusta, minusta, itsestään tai aidan seipäästä.
Nuo pitkät mitäänsanomattomat vastaukset viittaavat toiseen persoonaan eli henkilö kirjoittelee ilmeisesti itsensä kanssa kahden eikä pääse yksimielisyyteen itsensä kanssa siitä minkälainen hän on. Ei täällä kukaan normaalisti noin kirjoita?
Saattaa olla että lääkitystä on vaihdettu tai sitten täysikuu tekee tepposiaan.
sanomassa hyvästi jollekulle. Tekstisi kuulostaa siltä.
Mitäköhän anteeksiantamatonta hän on sulle tehnyt?
tuossa kirjoituksessaan. Vaikea kuvitella että joku olisi otettu tuon tyylisestä ja tyyppisestä "luonne"kuvauksesta ja sitten vielä kertoo kovasti rakastavansa?.
Tosin sinun tulee muistaa, että ap. kirjottaa oletuksia tyyliin, sinulla on halu olla sellainen ja sellainen jne. Eikä kerro asioita ja tekoja jotka todentaisivat sen, onko kyseessä halpamainen tyyppi vaiko narsisti, vaiko huonosti ilmaistu luonnekuvaus äärikuvauksella ja henkilö on tavallinen ihminen omine vaihtelevine tunteineen, kuten muutkin ihmiset.
Mutta juuri tuollainen luonteisiin keskittyvä ns.tulkinta jättää liian paljon vääriä oletuksia ilmaan. Mutta kieltämättä ap.keskittyi kuvaamaan henkilöä tavalla, joka sai oikeasti toisen näyttämään siltä, että haluaisi toiselta vain jotain ihailua ja kietoo toisen sormensa ympärille, muttei sitten kuitenkaan anna tarpeeksi toiselle?. Tämä tietysti edellyttää, että heillä joku suhde jo on ja tapailevat ja sitä kautta psyko pääsee vaikuttamaan toiseen.
Hmm, nuo syytöksethän tietysti tarvitsisivat todellisia tilanteita ja tekoja, jotta noin pitkiin johtopäätöksiin voisi mennä. Itse melkein väittäisin toisin päin, ap. menee liian pitkälle vaatimuksissaan toisen suhteen eikä näe omaa halventavaa sisältöä tekstissään, siis täysin kykenemätön asettumaan toisen asemaan ja haluaa toisen laittaa pikku pakettiin ja sitten kovasti kovasti rakastaa. Se, että joku saa ihailua osakseen ja sitten kun ei anna vastinetta ja toinen on tuskissaan, tuskin on peruste ruveta syyttelemään narsistiksi, kun toinen ei vaan nyt ymmärrä tilannetta, kun pitäisi vaan niin rakastaa ja rakastaa, oli tilanteet mitkä tahansa.
Herkkiä tilanteita, senpä takia omia oletuksia toisen käytöksestä tai luonteesta pitäisi jättää vähemmälle ja esittää noin tietävänsä mitä on ajatellut minkin suhteen tehdä ja kuinka arvossaan on työ tms. asema.
mitään et pysty enää kirjoittamaan kuin halvetamaan toisten kirjoituksia?. Ap. on ihan eri lyyli, hänen tapansa vai luonnehtia omaa tilannettaan piti avata, sillä sellainen ei ole hyväksi, ja taasen on lääkityskierre alkanut.. sanoja sanoja ei niitä pidä pelätä.
Vaihdetaan tyylilajia. No vituu, tieksä, tollasta kiva kiva, samaa mieltä, on se joo, pitäisi muistaa toiset, niin juu. painu lääkkeitä syömään hei hei!.
"KORPEAAX" taas ardeaa, voi voi voi.
Äitis ryyppii maassa.
eilen.Eilen hiljaista ja tänään täällä tanner tömisee.Ainakin ap. sai keskustelua aikaiseksi.Mutta ei kyllä ikinä tulisi mieleenkään tehdä tuollaisia avauksia.Mitähän se toinen osapuoli ajattelisi asiasta.Mikä olisi hänen kuvaus aloittajasta?Sitä ei varmaan saada koskaan tietään .Toivottavasti ei edes alennu hänen tasolleen.
hohhoijjaa pilleripurkille mars!
Sehän on nimetön etkä voi tietää keneen se kohdistuu? Vai tiedätkö? Jos tiedät niin miksi noin kiihkeästi kirjoitat siihen kilometrin mittaisia vastineita? Tuohan on pelkkää samanlaista vuodatusta mitä täällä voi lukea päivittäin. Ei mitään uutta, ei mitään henkilökohtaista, ei ketään kenellekään.
Pitkät vastauksesi, tyylisi kirjoittaa ja herkkänahkaisuutesi osoittaa myös sinusta jotain.
täällä kirjottaa taas ne hullut palvelutalon asukit,joilla mopo karntu käsistä.
minäkin.
typerääkin typerämpi, mutta aina äänessä: ARDEA WEECEE !
"Pitkät vastauksesi, tyylisi kirjoittaa ja herkkänahkaisuutesi osoittaa myös sinusta jotain."
Enpä tiedä en, ketä ap. tarkoittaa, mutta tiedän kyllä mihin tuollainen voi johtaa, jos ottaa tuollaisen asenteen toista kohtaa. Siis yrittää toisen ns.kuvauksilla saada toinen (muka) ymmärtämään toisessa olevan jotain jota sen toisen pitäisi tajuta korjata, jotta heille tulisi suhde?. Tuollainen ei vie kuin ojasta allikkoon.
Se, että aloittaa suhde haaveilunsa tuolla terapiakulttuurista tutulla tulleella jargonilla "ymmärrän sinua ja sinun luonnettasi ja ongelmia, mutta voisitko tehdä niille jotain"?, niin varmasti toiselle tulee "ongelmia" jos niitä ei aikaisemmin omannut, sillä tuollainen hyökkäävyys toisen persoonaa kohtaan ei vaan toimi (sillä joutuu puolustuskannalle vannomaan tai esittämään että ei kuule, asiat nyt ei ihan noin mene ja siitähän riita ja soppa syntyy), eikä ole ihan normaali toimintatapa.
Yleensähän sitä aloitetaan siitä, että ihastuu toisen persoonaan ja haluaa sitten tutustua ja pyytää kahville,elokuviin tai mitä tahansa ja syventää toisen persoonaan tutustumista, ei siten että todistelee "ymmärtäneensä" toisesta asioita psykojargonien mukaan, vaikkei ilmeisesti edes ole ollut kovin läsnä toisen elämässä että todella ymmärtäisi kaikkia tekijöitä.
Sitä paitsi tuollainen "ymmärtäminen" terapiakulttuurin mukaan on suurta harhaa, vaikka ihmiset psykoloisivat itsensä täydellisiksi ja toinenkin muuttuisi luonteeltaan ihanneihmiseksi, ei se poista niitä moraalittomia tekoja, joihin kuka tahansa täydellinenkin ihminen voi sortua, eikä niitä poista se, että yritetään lisätä kommunikointia siihen suuntaan, että ymmärretään entistä enemmän toisen luonnetta, lapsuutta tai mitä muita tahansa olosuhteita ja sitten selitetään tietäväisenä että tämä piirre sinussa saa sinut tai toisen reagoimaan näin, vaikkei tuollaiset pysyviä asioita välttämättä toisessa ole.
Puhukaa puhukaa, mutta jos puhe on vääristä asioista, asiat vain pahenee. Ja kun samalla ei haluta ottaa kantaa esim. niihin täysin edesvastuuttomiin tai moraalittomiin tekoihin, ei ihmissuhteet parane vaikka ns.luonne tulisi täydelliseksi, mutta jäisi moraaliltaan mädäksi, jolloin väärät teot voi jatkua ja jatkua, vaikka kuinka ymmärretään ja ymmärretään mistä piirteestä mikin johtuu.
On asioita jotka pitää tuomita ja sanottava, että tuollainen käytös on toisia kohtaan vahingollista ja jos se ei lopu, pitää ehdottomasti irtaantua toisesta ihmisestä, ihan sama mitkä luonteenpiirteet kelläkin on.
Tästä saa sen kuvan että tiedät tuosta aloituksesta jotain enemmän kuin mitä siinä on kirjoitettu. Siis että onko ollut suhde vai onko aloittajalla vain toive suhteesta tuohon psykopaattiin.
Sinulla on kumma tarve puolustaa sitä että toinen ei saa sanoa eli kirjoittaa täällä mikä mättää ja mitä pitäisi muuttaa että suhde psykoon toimii tai olisi toiminut. Jos suhdetta ei ole edes ollut miksi mitään tarvitsisi muuttaa, jos taas suhde on ollut aloittaja kuvaa vain sen mitä hänen kannaltaan katsottuna meni pieleen.
Älä ota aloitusta noin henkilökohtaisesti, sillä kuten eilen kirjoitin, eihän se kohdistu keneenkään henkilökohtaisesti. Kyseessä on nimetön aloitus ja sinä olet satunnainen ohikulkija joka juuttui tuohon aloitukseen. Miksi.
Lisään senkin, että voi olla ihmiselle itselleenkin hyvin vahingollista jos jää pisteeseen, jossa vain "ymmärtää" toisen tekoja. Esim. jos joku toimii selvästi sinua kohtaan väärin (huutaa loukkauksia tms.), ei sitä tilannetta pidä mennä purkamaan sillä psykojargonilla, jossa esittää antautuvaisesti, että ymmärrän että tuo huutelu johtui "sinun kyvyttömyydestä ottaa vastaan rakkautta" (oletus), koska psykologit niin minulle ilmaisivat, joten et aio puolustaa itseäsi, etkä sano vastaan tai kysy miksi minulle tuolla tavalla sanot tai huudat?, olethan ymmärtäväinen ja "rakastunut" ihminen?.
Ensinnäkin, ihmisen pitäisi tietysti puolustaa itseään jo senkin takia että mitä ilmeisemmin psykojargonin esittäjät ovat väärässä (ihmiset tuskin osoittavat mieltään sen takia toiselle, että ns.rakkaus ottaa koville, pieni nyrpeily siihen joskus voi kuulua).
En usko, että ihmisen psyyke kestää loputtomiin sellaista, että toisia pitää aina vaan ymmärtää (siis syitä toisen käytökseen) ilman että saa ilmaista jotenkin että koen itseäni kohdellun väärin ja haluan ihmisyyteni rajat paikoilleen. Loukkaavaa tuollainen on ihmistä kohtaan ja voi johtua vaikka mihin helvetin koloon, kuten monille naisille on käynyt alkoholistien tms. kanssa kun liikoja ymmärtävät. Tuossa voi liueta oman itsensä arvostus minimiin, sen takia psykojargoni nyt vaan sattuu olemaan liiallisuuksiin vietynä hyvin vaarallista.
Toisekseen pitää myöntää ja osata käsitellä se, että on voinut tehdä sellaisia asioita, jotka saavat toisen suuttumaan. Kolmannekseen tilanteet voivat olla toisin kun kuvitellaan, esim. joku tulee huoneeseen kiroillen ja toinen loukkaantuu kun toinen ei huomioinut asiallisesti ja luulee sitten että toinen vihoittelee juuri hänelle jonkun luonteenominaisuuden takia, vaikka ko.hlö olisi vaikka oven takana saanut juuri turpiinsa tai astunut naulan päälle. Joten arvailut ja psykojargoni tekevät suurta hallaa.
Huonompi säkä näiden psykojargonien suhteen ei naurata.
oisko syytä ottaa lääke nyt ei myöhemmin.
Ja aloituksessa kiteytyy melkein kaikki ne jutut, joilla naiset onnistuvat suhteensa tai suhteen aloituksensa pilaamaan.
"suurilla rakkaudentunnustuksilla", joiden todetaan kohdistuvan ei kehenkään, syyttävällä sormella osoittamalla, kun toinen ei vaan tee mitään, vaikka kuinka itse kirjoittelee "ei kellekään", tietäväistä esittämällä toisesta, jolloin toinen kutistetaan pieneksi, jolloin toisella varmaan ahdistaa kun hengitys tila loppuu (jos siis myös tosielämässä noin toimii), toinen syytös menee aina sen suuntaan, että toinen "leikkii" toisen kustannuksella tai tässä että jopa tahallaan haluaa riippuvuuksia aiheuttaa ja hylätä toisen, kun henkilöllä nyt vaan vaivaa jotkut ongelmat, eikä ota tosirakkautta vastaan jne.
Sanonpahan nyt vaan kuitenkin vielä, että tuo väite että aiheutetaan sellaisia tuntemuksia että toinen tuntee olevan riippuvainen tai kynnysmattona toiselle, on monesti itseasiassa seurausta vain siitä tavallisesta ja normaalista olotilasta mikä tulee ihmiselle kun kerran sosiaalinen laumaeläin ompi.
Ihmiselle tulee positiivisia tuntemuksia kun törmää johonkin mukavaan tyyppiin ja tuntee ko.hlön seurassa mieltäkohottavia tuntemuksia tms. näinhän meille kaikille käy aina silloin tällöin ja sitä alkaa odottamaan että näkisi tai tapaisi tämän mukavan tyypin taas uudestaan ja olisi ystävällinen ilmapiiri.
Mutta sitten jos jostain syystä tämä mukava tyyppi ei enää haluakaan olla meille ystävällinen ja näyttää sen joko suoralla käytöksellä tai sitten välttelevällä (syitä tuohon tietysti voi olla miljoonia), on selvää että sellainen tuntuu aluksi pahalta, koska ihminen niin kovasti haluaisi olla ystävällinen mukavan tyypin kanssa. Yleensä ihmiset kylläkin sitten toteavat että, ahaa tuo ei haluakaan enää viihtyä seurassani ja muuttuvat samalla tapaa varautuneemmaksi ja virallisemmaksi.
Ihminen laumaeläimenä haluaa sosiaalisuutta, mutta tuskin voi sanoa, että toinen voisi tai haluaisi aiheuttaa toisessa riippuvuutta, sen takia että ensin on ystävällinen ja sitten joidenkin syiden takia lopettaa sen ystävällisyyden. Voiko jotain pakottaa olemaan ystävällinen toiselle, ettei toisen sosiaalisuuden ja huomioonottamisen tarvetta laiminlyötäisi?. Tuskin.
Pelkkä toisen tai molemminpuolinen huomioonottaminen ystävällisessä hengessä voi kyllä aiheuttaa riippuvuutta molemminpuolin, se kuuluu ihmisluontoon hyvin vahvasti, mutta sen lakkaaminen yhden henkilön taholta ei toista tasapainoista henkilöä voi vahingoittaa, harmitusta voi kyllä aiheuttaa, sillä ihmisluontoon kuuluu sekin että vahvasti haluaa tutustua, kaverustua mukavien tyyppien kanssa ja jos se estyy tulee siitä tietysti omat tunnereaktiot. Mistään toiseen vaikuttamisesta ei ole kyse.
kanssasi.
"Pelkkä toisen tai molemminpuolinen huomioonottaminen ystävällisessä hengessä voi kyllä aiheuttaa riippuvuutta molemminpuolin, se kuuluu ihmisluontoon hyvin vahvasti, mutta sen lakkaaminen yhden henkilön taholta ei toista tasapainoista henkilöä voi vahingoittaa, harmitusta voi kyllä aiheuttaa, sillä ihmisluontoon kuuluu sekin että vahvasti haluaa tutustua, kaverustua mukavien tyyppien kanssa ja jos se estyy tulee siitä tietysti omat tunnereaktiot. Mistään toiseen vaikuttamisesta ei ole kyse."
Minäkään en usko, että ihmiset haluavat tehdä toisista ihmisistä tarkoituksella itsestään riippuvaisia. Niin vain tapahtuu. Tai jos joku haluaa rakentaa riippuvuussuhteita, on kyseessä oman edun tavoittelua tai epävakaa mieli.
Mitäs outoa siinä on, jos jokin asia puhuttaa tavallista enemmän? Emme muuten tiedä, onko aloittajan kuvaama henkilö sitä tai tätä vai onko kyseessä aloittajan pelkkä, itse luotu mielikuva, toisesta ihmisestä. Vähän karsastan myös vahvaa leiman lyömistä. Tosin nykykieleen otetaan helposti kuvaamaan esim. narsisti sana tarkoittamatta sitä oikeasti. :)
tuollaisia ihmisiä nyt vaivaa kun pillereitä tyrkyttävät, vai onko joku suhdepilleri keksitty kaiken maailman onnellisuus ja potenssipillereiden lisäksi, joka suhdeasiat laittaisi kerta heitolla kuntoon?.
Suhdepilleri, kerralla aukeaa ihmisillä estot tai projisoinnit tai mitä ne nyt olikaan, mitä terapeutit toisilta yrittää hio puheillaan pois.
Suomalaiset ovat tuon asian yleensä yrittäneet hoitaa alkoholin avulla ja suhdeasiat sujuneet suit sait, aamulla voi sitten tarkistaa jääkö toinen pitemmäksi aikaa jne.
Nythän amerikoissa jo syödään huvikseen jotain pilleireitä jotta jaksaisivat painaa duunia 24/7 tyyliin, eikä ne pillerit edes ole tehty työn tekoa varten, sattuvat vaan stimuloimaan aivoja sopivasti että niiden sanotaan tehostuvan tietyn hetken.
Luin tässä vähän aikaa sitten eräästä nuoresta tytöstä joka oli myös ratkaissut suhteettomuus ongelmia sekä viinan että alkoholin avulla, sekakäyttö sai hänet aivan sekaisin ja oli mm. käynyt jonkun tuntemattoman pojan kanssa harrastamaan seksiä puistossa aamuyöstä (muistaakseni sitä ennen oli harrastettu seksiä tuttujen kesken) mutta se akti oli päättynyt siihen, kun tyttö oli saanut hallusanaatio kohtauksen ja kuvitellut näkevänsä oravan, joka juttelee hänelle, niin pojalla tuli aika kiire siinä vaiheessa, mutta tytön kertomuksen mukaan orava oli hänet saatellut bussipysäkille josta pääsi turvallisesti kotiin. Onneksi oli ystävällinen orava sentään matkassa (tai sitten se oli hiiri, en muista kertomusta tarkkaan).
Jokseenkin en suosittele tuota nykynuorten estottomuutta tai tapaa sekakäyttöihin "hyvien" suhdekokemuksien hankkimisessa. Suhdekokemuksia voi hankki miten päin tahansa jos siihen on halukkuutta jos ei ja haluaa jotain pysyvämpää tai toisenlaista, niin senhän tietää jokainen että niitä joutuu työstämään ihan toisella tavalla.
ihmetyttää ja pohdituttaa enemmäkin. Sillä tuo ap.tapa on kyllä aivan varma tapa tuhota suhdeyrityksensä heti alkumetreillä.
Jos siis noin kovasti rakastaa, mutta intoutuu energian käyttämään vain kuvauksien tekemisiin ja toisen henkilö tarkkailemiseen (sillä tuollainen kuvaus vaatii jonkinlaista toisen silmällä pitämistä, mikä tietysti on toista loukkaavaa kun julkisesti omia kuvauksiaan levittelee, ellei sitten ihan hatusta vetänyt koko kuvasuta) eikä energia purkaudu ulospäin toisenlaiseen aktiivisuuteen toista kohti.
Toisekseen jos myös samalla jää tuohon psykojargon ansaan ja rupeaa uskottelemaan ettei toinen henkilö toimi suhde asiassa joko odotetulla tai halutulla tavalla se johtuu toisen henkilön "ongelmista" ja tämä on jo toinen loukkaus toista kohtaan ja sitten jos vielä vahingossa menee tuollaisen henkilölle itselleen paljastamaan, että "ongelmistasi" huolimatta ymmärrän haluan sinut, on tehty jo kolmas loukkaus, sillä onhan tuollainen äärettömän loukkaavaa.
Koska oikeasti henkilö voi toimia oikeasti joidenkin muiden syiden takia, jotka saman aikaisesti tapahtuvat ja joutuu sillä taholla vaikeuksiin, niin on todellakin typerää alkaa kuvittelemaan että voisi siitä ulkopuolisesta asiasta niin vain irtaantumaan ja pohtimaan suhdeasioitaan ja vielä heti aluksi siltä periaatteelta että hoidetaanpas yhdessä ensin sinun "ongelmiasi" niin ehkä suhde sitten onnistuisi. Hyi helvetti mitä paskaa! mitä muutakaan voi sanoa.
Tuollaisten jälkeen on aivan varma ettei mitään suhdetta tuollaisella tyylillä vaan voi tulla. Ei kukaan täysjärkinen oikeasti voi kuvitella että tuolla tyylillä jotain saavuttaisi, ja varsinkin se että jätetään täysin ulkopuolinen maailma syrjään ja käsittelemättä, niin missä maailmassa sitten sen ns.suhteen kanssa on kuviteltu voivan elää, jos ulkopuolinen maailman on helvettiä?. Taivaaseen ei pääse silmiä sulkemalla ja toisen oikeuksia polkemalla, ne asiat pitää myös osata hoitaa. Jokseenkin naurettavaa olla vaikka tilanteessa jossa yhet yrittää tappaa ja toinen viedä vankilaan, mutta muistaisit nyt vaan hymyillä sinua rakastaa joku jossakin!??.
En tästä enempää sano, vaikka paljon vielä olisi sanottavaa. Pistehän tällä potaskalle on vaan pistettävä, sen kuitenkin totean että tuollaiset halvennukset toista kohtaan kylläkin lopulta aina pilaavat sen esittäjän oman maineen, että siltä pohjalta sopii asioita tehdä.
Olemme keskustelleen ja profiloin sinut peruspositiiviseksi äititeresa-tyypiksi. Et ole ollut empaattinen avauksen kirjoittajalle? Avauksen kirjoittaja ei ole aktiivinen? Missä hän on?
Miten minusta tuntuu että vastausten teksti on mitäänsanomatonta tunteetonta latinaa. Tuollaista voi kirjoittaa vain täysin robottimaisesti toimiva tunteeton ihminen. Tuossa ei ole päätä eikä häntää. Hänellä on maaninen tarve tuottaa tekstiä, mutta ei mitään tunnesanomaa. Oletan että hän on avauksessa kuvattu henkilö, sopii hyvin profiiliin. Avauksen kirjoittaja raukka on jossain ja kärsii anemaisuutta psykon takia. Psyko tuhosi hänet. Toivon että hän saa tukea ja toipuu. Toivon että hän pääsee eroon riippuvuudesta jonka psyko hänelle rakensi ovelalla pelillään.
Psykopaatteja on yllättävän paljon, ehkä jopa yli 5 % populaatiosta. Sanotaan että naispsykopaatit ovat pahempia kuin miehet. En tiedä, ehkä se johtuu siitä että miehen rooliin patriarkaalisessa yhteiskunnassa kuuluu vallankäyttö ihmissuhteessa. Naisen vallankäyttö on poikkeavaa.
Tämän viestiketjun lukeminen saa minut voimaan fyysisesti pahoin. Menen oksentamaan.
ei oikeastaan edes kiinnosta miksi aloittaja kirjotti tuon viestin tai mitä se lopultakin saa aikaiseksi.
tässä kohtaa stop..
Kuule. Pysähdy nyt lukemaan ensin tuo sinun tekstisi ja sitten minun aloitukseni. En ole missään vaiheessa puhunut sinun ongelmista, halunnut muuttaa sinua tai puhunut suuresta valaistuneesta ymmärryksestä jota sinä nyt näissä viesteissäsi hoet... en ole syytellyt sinua sormella...
Kirjoitin tekstin siitä kuvasta jota hän on minulle antanut. Se mitä ajatuksia se sinussa herättää on sinun nieltävä ja kannettava mukanasi. Jos sinä koet, että puhun juuri sinun ongelmistasi, sinun ymmärtämisestäsi tai sinun muuttamisestasi se on sinun ajatuksesi.
Tiedätkö sanan vaikutelma?
Jos toinen jatkuvasti vetäytyy, työntää luotaan pois ja on vihainen. Siitä saa tuon vaikutelman mitä aloituksessani oli, minä koen että hän on pyrkinyt antamaan minulle tuon vaikutelman itsestään kenties karkoittaakseen minua poispäin. Miksi?
Koska rakastan häntä? Vai koska hänen tekonsa luovat vaikutelmaa joka uppoaa minuun negatiivisestikin? Hänen persoonansa luo vaikutelmaa jatkuvasti?
Enkö silloin kuitenkaan rakasta häntä jos saan hänestä kylmiä väreitä? Tai jos hän teoillaan ajaa minua poispäin? Tarkoituksellisesti, tarkoittamatta.
Koenko minä hänet kuitenkin lämpimänä ihmisenä syvällisesti enkä sen vaikutelman mukaan vai onko tuo alkukirjoitus todellinen ajattelemani kuvaus hänestä? Hänelle: Tässä kohtaan taistele rakkauden puolesta ja katso sydämeesi. :)
Ovatko/olivatko minun tekoni ja olemukseni niin häntä kohtaan tietynlaisen vahvan negatiivisen vaikutelman antavia, että hän sen takia heijastaa minuun omaa negatiivista puoltaan myöskin?
Kipuilemmeko me toisiamme kohtaan vain sen takia, ettemme halua päästää toisiamma tarpeeksi lähelle jottei aiheutuisi enemmän kipua ja sellaisia vaikutteita jotka voivat joskus heijastua jatkossa negatiivisina?
Mikä on pelko todellisuuden minäkuvasta, epävarmuudesta? Kosketatko sinä pelkojasi vai minä pelkojasi, sinä pelkojani minä pelkojani?
iltalääkkeen ja vaihtanut persoonaa. Sokeekin sut tunnistaa hölmö! Sä oot Romeo ja sä oot Julia.
eikö sulla oo ketään kenen kanssa jutella. Täällä pitää itsensä kanssa vielä jatkaa kun ei saa kaikkea mahtumaan yhteen viestiin. Kumpi sä nyt oot?
"Ihmiselle tulee positiivisia tuntemuksia kun törmää johonkin mukavaan tyyppiin ja tuntee ko.hlön seurassa mieltäkohottavia tuntemuksia tms. näinhän meille kaikille käy aina silloin tällöin ja sitä alkaa odottamaan että näkisi tai tapaisi tämän mukavan tyypin taas uudestaan ja olisi ystävällinen ilmapiiri.
Mutta sitten jos jostain syystä tämä mukava tyyppi ei enää haluakaan olla meille ystävällinen ja näyttää sen joko suoralla käytöksellä tai sitten välttelevällä (syitä tuohon tietysti voi olla miljoonia), on selvää että sellainen tuntuu aluksi pahalta, koska ihminen niin kovasti haluaisi olla ystävällinen mukavan tyypin kanssa. Yleensä ihmiset kylläkin sitten toteavat että, ahaa tuo ei haluakaan enää viihtyä seurassani ja muuttuvat samalla tapaa varautuneemmaksi ja virallisemmaksi.
Ihminen laumaeläimenä haluaa sosiaalisuutta, mutta tuskin voi sanoa, että toinen voisi tai haluaisi aiheuttaa toisessa riippuvuutta, sen takia että ensin on ystävällinen ja sitten joidenkin syiden takia lopettaa sen ystävällisyyden. Voiko jotain pakottaa olemaan ystävällinen toiselle, ettei toisen sosiaalisuuden ja huomioonottamisen tarvetta laiminlyötäisi?. Tuskin.
Pelkkä toisen tai molemminpuolinen huomioonottaminen ystävällisessä hengessä voi kyllä aiheuttaa riippuvuutta molemminpuolin, se kuuluu ihmisluontoon hyvin vahvasti, mutta sen lakkaaminen yhden henkilön taholta ei toista tasapainoista henkilöä voi vahingoittaa, harmitusta voi kyllä aiheuttaa, sillä ihmisluontoon kuuluu sekin että vahvasti haluaa tutustua, kaverustua mukavien tyyppien kanssa ja jos se estyy tulee siitä tietysti omat tunnereaktiot. Mistään toiseen vaikuttamisesta ei ole kyse."
Mikä sitten sinuun vaikuttaa jollei se kertomasi positiivinen/negatiivinen reagtio?
Oikeastaan tuossa tekstissäsi oli ajatusta. Niin. Katso vaikutteiden ylitse niin alat ymmärtää asian jota olen yrittänyt kuvata..
positiivisena KUNNES.............. hän voi kokea minut positiivisena uudestaan KUN...... hyväksyy?
kirjotat omat juttus kahteen kertaan. Hei oikeesti ota se lääke nyt!
vaikutelman joka vaikutti häneen negatiivisella tavalla. Mutta mitä on sen vaikutelman takana? Miksi hän sai minusta negatiivisen vaikutelman?
hoitopaikkaa kun ootte avona?
kahteen kertaan...
musta aukko!
ajatusten vaihtoon keskustelupaikalla hoitopaikkakin?
nyt..........
:) ... enkä ole raukka enkä säälittävä enkä parka. Olen uljas soturi :) Olenko siis Romeo vai Julia vai olenko kumpikaan heistä?
sussa ei oo edes mitään kynittävää enää karvas on jo lähteneet. Sä et tosiaan oo Romeo etkä varsinkaan Julia et todellakaan.
takana on......... mihin se johtaa..... mihin se vie..... kukaan ei tiedä, ei kukaan.
Hyväksy se.
kot ;)
Noinko sä ajattelet? Auts. Mä en ajattele ihan noin. :)
on pelkkää valkoista nahkaa. Sä et aattele tosiaankaan se on tullu selväksi jo kauan sitten!
kun sulla on niitä yliluonnollisia kokemuksia :D
hyvää välillä... ehkä se auttaa. tää hänelle ja lupaus itselle... joskus tehty... voimassa edelleen:)
"Nousi aamu uusi taas
sen pimeänä kohtasin
ilman sinua sitä katselin
mietiskelin ja murehdinkin
mutta auringon noustessa taivaan korkeuteen
kaiken synkkyyden hyvästelin.
Päätin ettei ole mitään niin isoa
tai pientäkään
jota minä en pystyisi voittamaan
Siitä niin varma olen
kun sisintäni tunnustelen
sillä kaikki syvä tää
mikä sisälläni roihuaa
on pelkästään hyvää ja kaunista
uskollista ja ikuista
siksi tiedän niin selvästi sen
vaarat, murheet, epätoivon
ylitän ne
Oli syvänne miten hurja tahansa
on olemassa jossain tuolla
sellainen silta joka senkin pystyn ylittämään
sellainen silta jonka eteen
minä
olen valmis tekemään kaikkeni
ja niin paljon enemmänkin
sillä hyvä voittaa
kaiken pahuuden jälkeenkin
kaiken sen tuskan joka joskus kirpeinä salamina
sisällämme kumpuilee
koettelee ja vääntelee
mutta silti taipuu ja pois huuhtoutuu
kun vain tunteet hyvät nää
sen edelle kiiriää
sillä sellainen siltä on tosiaan olemassa
jossakin tuolla
jonka minä pystyn löytämään
siihen luottamaan ja kaikki syvänteetkin ylittämään"
haisee tänne asti.
jotain, kerro tämä hänelle kasvotusten.
sitten kirjoitettu... mustasta aukosta ehkä... ken tietää... kukaan ei tiedä...
Johtaako rakkaus meitä
halki elämän
kohti kuolemaa
joskus ohittaen sen, niin täpärästi
vastaan kaikin voimin taistellen
Ohjaako rakkaus meitä
suuriin tekoihin
uskomattomiin ponnistuksiin elämässä
tunteisiin
jotka täyttävät niin monet hetket
liidättäen mielemme välillä mitä suurimpiin atmosfääreihin
Tässä ajassa ja paikassa on usein hankalaa,
vaikeatakin löytää todellista rakkautta
sellaista joka tosiaan näyttää tietä silloin kun päivä pimenee synkimmin
niin monissa taruissakin kerrotaan
miten se sapuu hetkinä jolloin sitä vähiten odottaa
vaikka niin monesti on antanut kaikkensa
tehnyt parhaansa
ja luullut nähneensä kaiken niin oikein
mutta vain luullut
sillä monestikin nuo yritykset ovat kaatuneet haavoittuneisiin lopputuloksiin
sitten hetkenä arvaamattomana
rakkaus
se liihottaa luoksensa
kuin enkeli joka ottaa sinut kantaakseen
kauniille valkoisille sulkasiivillensä
ripotellen puhtaita höyheniä siihen kokemaasi sysimustaan yöhön
joka niin auringonsätein sen värjätessä taas uudeksi päiväksi vaihtuu
tukea ilman tunteita
mutta se ei pysty samanlaisiin suorituksiin
kuin rakkaus
joka kaikessa mahdissaan meitä eteenpäin ohjaa
en saa henkeä
sinnittelen,
sinnittelen
haukon
mustia hahmoja, varjoja kuin jotain tuonpuoleisesta
taistelen
elämästä ja kuolemasta,
tunnen sen
jokaisella solulla kehossani
jokaisella henkäyksen pinnistyksellä pyrin säilyttämään
kehoni tässä maailmassa,
tässä todellisuudessa
en halua astua tuonelan porteille, ei ole minun hetkeni
mutta pahan kourat repivät minua
kuin kappaleita minusta
pyrkivät saamaan otetta
tuntuu kuin luisuisin
tahtomattani, pakotettuna
en tiedä hengitänkö,
olen tyhjä
ei ole tilaa missä olen,
ei ole mitään
jostain saapuu
kuin kyynel,
niin puhdas viaton sellainen
kauniissa hohtavassa muodossaan
valuu pisara otsalleni
aistin sen, tunnen sen
pimeyden haihtuessa näen valoa ympärilläni
se häikäisee silmiäni palatessani mustasta synkkyydestä
se on tuki, se on rakkaus
se on usko ja ihme tähän elämään
se on lahja ja kauneus
vain harva meistä ymmärtää sen
miten arvokas onkaan olemassaolomme
miten pienistä asioista voi olla kiinni kalliit hetkemme
usein ne jotka näkevät
näkevät liikaa
sillä näkevät myös sen pahuuden
jota vastaan on taisteltava
viimeiseen hengenvetoon asti
sen joka pyrkii saastuttamaan sielumme
typerillä sanoilla ja teoilla
tunteettomilla kylmillä hetkillä
mutta niin saapuu rakkaus
ystävyyden, tuen muodossa
niin saapuu enkelit
taivaankarti mahtava täydessä mitassaan
soittaen säveliä elämän
valaisten sätein kehien
toivon aiheuttamien
uskon voimistamien
rakkauden täyttämien
pisarana otsalla
taivaan todelliset värit näyttäen
muuttaen ruostuneenkin kullaksi
tehden ihmeistä todellista totuutta
ei ole rajaa sillä
ei mittoja
ei minkäänlaisia
vallalla mahtavimmalla
rakkaudella
-----------------------------------------------------------------------
oikeutettu rakkauteen onko koskaan
tuohon viestiin välillä niin mahdottomaan
siihen ainoaan voimaan
joka voi vihan lailla samankaltaisen mielen murskata
paloiksi runnoa
sirpaleiksi särkeä
pahuuden puolelle kääntää
katkeruudella kostuttaa
vaan jos rakkaus johtaa
on silloin oikeutettuja nekin
jotka haavoittuneina hetkinään lakkasivat siihen uskomasta
taivaankaartin näkemästä
tie ei ruusuinen helppo ole silloin sen sanansaattajille
tuon mahdin maallisille olomuodoille
vaan teki sen sitten tietoisesti tai tietämättään
on pienen enkelin haavoittunutkin siipi täynnä elämää
joka loistaa valoa pimeään
silloinkin kun tie synkkä raskas on yksin kantaa
viimeisillä voimillaankin
satutetun särkyneelle siivelleen nostaa
eteenpäin kohti valoa lennättää
pimeyden keskellä nurkan taakse kurkistaa
siellä rivissä viattomuuden toverit odottaa
sulillaan eteenpäin polkua viitoittaa
sinä löysit sen tien
tuon tien rakkauden
löysit perille
löysit aina kotiin asti
ei suurempaa ole kauneutta olemassakaan
kuin uskoa mahtiin uskomattomaan.
-----------------------------------------------------------------------
Pimeydessä on se vaara,
että siitä tekee osan todellisuutta,
osan suurta kokonaisuutta
päästää sen ohjailemaan elämäänsä
turruttaen silloin silmät todelliselta kauneudelta
saastuttaen itsensä epätoivon valepukuun
heittäytyen sen lohdun tuomaan syleilyyn
haukkoessani
siinä tyhjyyden täyttämässä tilassa
olemalla samalla yhtään missään
voin kokea miten vahvasti,
miten herkästi
voisinkaan päästää irti
heittäytyä sen valtaan
silti niin elävänä
osana tätä todellisuutta
mutta en pienen enkelin
vaan suuren pahuuden viemänä
velvoitettuna täyttämään sen kieroutuneita kuvioita
sen saastuttamia mielen toiveita
pelko uppoutua tuohon synkkyyteen
hengen saamattomuuteen
on aina läsnä
vaan miksi toiset siihen niin vahvasti tarttuvat?
Kenties tuo pelon voima
sai joskus samankaltaisista niin suuren vallan
että pahuus onnistui virtaamaan sisään mielen tekoihin.
Oliko silloin kyse omasta tahdosta? Peräti suostumuksesta?
Vasta turvautuessaan taivaiden sotajoukkojen
ratsujen vitivalkoisten
enkeleiden sädekehällisten kultaisten
mahdin kansaan
saattoi nuo pelon ja vihan tuntemukset itsestään erottaa
kuin erillisenä juovana
virraten jossain omassa uomassaan
kuljettaen epätoivoisten tekojen ja
ilkeiden tapahtumien ketjua
kaapaten välillä mukaansa
jonkun särjetyn kulkijan
pelon kautta hajoitetun tallustajan.
Vaan silloin kaiken tuon nähdessään
valon pisaran turvan otsallaan tuntiessaan
näki samankaltaisten mielen haurauden
oman turvattomuuden
muiden kärsimyksen.
Siinä enkelin siivellä lentäessään
sen hellässä huomassa
vahvojen voimien suojassa
elämän epätodellisuuden myräkässä
vahvasti
oman polkunsa taistelussa.
Sen kautta itselleen
suuria lupauksia antaneena
sellaisia joita oli kaikessa kokonaisuudessaan
oman elon muodossaan luvannut toteuttaa
silloinkin kun ei ollut muita näkemässä
vakauksiinsa uskomassa
monesti vain ristiriitaisia mielipiteitä
ja saastuttavia tekijöitä.
Mutta nuo lupaukset olivat vahvasti maailmalle tehtyjä
samalla tavoin kuin lujat vuoret,
jotka vuodesta toiseen jylhästi paikallaan seisoivat
ei vastoinkäymiset, vastakkaispuoliset
usein epätoivoiset
pystyneet niitä lupauksia ja niiden todellisuutta rajoittamaan
sillä ne säilyivät hengissä kuin merikotka suurimmassakin myrskyssä
uljailla siivillään ilmaa halkoen, tyrskyistä huolimatta maailman yllä liidellen.
Ei sanojen tai tekojen aliarvioimiset
ilkeydet tai nauramiset
voineet niiden lupausten olomuotoa heiluttaa
ei niiden arvoa vähentää
sillä ne olivat ennenkaikkea lupauksia sille suurelle mahdille
joka valon pisaran muodossa otsalle valui
pois tuonelan porteilta eksyneen kantoi
varjoista takaisin
elämän uudelleen antoi.
Se pieni siipirikko enkeli
vaan osa mahtavinta taivaankaartia
siinä särkyneenä verta vuotavana
samanlaisten heikkoudet hyväksyvänä
vaatimatta, pyytämättä
sai lupauksen ikuisen
luovuta en
täytän tieni, lupaan sen
elän eloni sitä täyttäen
valon tietä näyttäen.
kyllä se marsutaljan puoleen kääntyy. Oot sitten seonnu täysin?
ei jää mieleen muuta kuin haju!
iso hymy :)
jos mielesi järkkyy..
peikko ei sua kukaan haluu!
siin oli sitaatit :D
susta siltä, senkun ajattelet niin.
oli..
olla erimieltä kanssasi :) harmi jos ajattelet noin, mutta ajattele miten haluat.
Eikä mikään pakko lukea näitä.
Kun päivänselvästi taustalla on tämä kokemus, joka ei ihan jokapäiväistä herkkua ole, eli syvä sielujen sympatiaan rakastuminen tai ihastuminen ihan miten vaan.
Niin pahasti pistää silmään, miten ylimielisesti käsittelet sen jälkeisiä tilanteita ja jumitat vieläkin tuossa alkuperäisessä tilanteessa ja haikailet sen perään.
Totuus 1. Aliarvioit ja mitätöit toisen totaalisesti ja luulet ettei henkilö itse pysty tuota samaa päätelmää tekemään, että toinen näkee suoraan toisen ytimeen, ilman että toiselle pitää ruveta niitä väittämiäsi kerroksia purkamaan, mitä useat ihmiset purkavat toisen seurassa vähitellen. Tiedätkö, henkilö varmasti tietää tuon, sillä tuollaisia henkilöitä on harvassa jotkä heti näkevät toisen ytimeen ja siihen ihastuvat, on harvinaista herkkua tavata sellainen henkilö, ja senpä vuoksi luulisin, että ko.henkilö tarpeettoman kauan viipyileen tuollaisen henkilön liepeillä, kun ap.kanssa, joka omalla mitätöivällä käytöksellään tuhoaa toista henkiseen väkivaltaan.
Totuus 2. koska ilmeisesti molemmat henkilöt näkevät toisensa ytimeen suoraan, aiheutti se sen maata järisyttävän sielujen kemioiden kohtaamisen hetken, jossa haluaisi vain rynnätä toisen ydintä kohden ja riisua vaatteet intohimoissaan ja taasen sitten varjella toisen pehmoista ja lämmintä ydintä.
Totuus 3. On aivan käsittämätöntä soopaa olettaa tuollaisia asioita, esim. sellaisten tapahtumien jälkeen, jossa toinen haluaa pysytellä valheellisuudessa eikä edes suoraan kysyttäessä vastaa vaan rupeaa jopa kostamaan toiselle. Tuollainen on äärimmäistä henkistä väkivaltaa sitä sadismia suorastaan, jossa vaikenemalla yritetään peittää asioita ja kantaa ottamasta.
Totuus 4. Mitä ap. itse sitten kuvittelee olevansa puhumalla ihan höpöjä ja käsittelemällä asioita vain jonkin psykopaskan avulla?. Oletko sinä hyvä ja lämmin henkilö joka toiselle vastaalle tarjoaisi jotakin, muuta kun tuon sairaan oletuksen, että kunhan hyväksyi toisen hänen asettamillaan ehdoilla?.
Kysyit teoista, mieti tarkkaan, mitä oikeasti olet tehnyt äläkä herranjumala käsittele asiaa siltä kannalta, minkälaisen vaikutelman olet luonteesi, olemuksesi tai tilannekohtaisen käytöksen myötä aiheuttanut.
Ne todelliset teot tietenkin määrittelee sen voiko suhdetta tulla vaiko ei. On mahdoton ajatus, että joku ap.kaltainen kirjoittaja voi tuolla tavalla vaatia tuollaisten arvostelujen ja toisen täydellisen mitätöinti yritysten jälkeen kuvitella, että toinen vain "kipuilisi" joiden luonteenominaisuuksien takia tai yrittäisi suojella itseään toisen läheisyydeltä.
Totuus 5. Jos kaikki olisi hyvin, jos mitään väärää ei olisi tehty, jos ei olisi kantaaottamattomuutta, läsnäollessa mitätöintejä tehty. Olisi taivas auki, sillä kuten todettu, tuollainen tilanne on harvinainen missä sielut avoimesti kohtaavat ja silloin kun niin käy, jokainen ihminen haluaa välittömästi olla sellaisen henkilön kanssa yhdessä.
Mutta asiat eivät ole noin yksinkertaisia, että tuollainen riittäisi jos ja kun on esim. ap.kaltainen törkimys joka altistaa toisen tarkkailulle ja levittää aivan typerältä kuulostavia juttuja toisesta ja yrittää uskotella, että joku suojausmekanismi vain estäisi suhteen, vaikka totuus on se että toinen on toiminut väärin toista kohtaan (kuten ap.) ja loukannut teoillaan (esim. kieltäytymällä vastaamasta tärkeisiin asioihin jne. ei millään hetkellisillä olemus jutuillaan). Sairasta, aivan sairaan kuuloisia juttuja, ei ihminen voi kenenkään kanssa olla valheellisilla perusteilla.
Totuus 6. mieti aikaa taaksepäin, tunsitko että toisessa oli silloin "korjattavaa" tai tunsitko että itsessäsi oli jotain "vikaa", mikä on tilanteen nyt muuttanut, onko elämäntilanne muuttunut, onko psykopaska tuonut esteitä väliin, eikä enää näe tarpeeksi selkeästi toista, kun pitää miettiä koko ajan toisen reagtioita ja omia reagtioita, jotta mahtuisi psykopaskan rajoihin?. Mieti ja pohdi, missä vaiheessa tilanne riistäyty käsistä ja mieti oliko muutama vuosi sitten jotain "ongelmia" tuskinpa oli, ennenkuin niitä järjestettiin!.
Jos tämän ketjun jutut tuntuu oksettavilta, sitähän ne on sen takia, että psykopaska meidät niin saa tuntemaan. Mitään vilpitöntä ja avointa ei voi olla enää psykopaskan jälkeen, niin saastuttanut se on.
voi olla vilpitöntä ja avointa ja suurta rakkautta, ei se saastuta, omat ajatukset voivat saastuttaa mutta mielenhallintaansa voi keskittyä jokainen ihan itse:) ja toiset voivat auttaakin siinä. Sanoilla on suuri vaikutus mutta tunteet kertovat mikä on totuus. Olen sitä mieltä.
tuo aloitus on........ totuus nro 1
totuus nro 2 oletko totuuden torvi
totuus nro 3 olet oikeastaan ihan hauska
totuus nro 4 eiiii kinattais...
Ja jos ihminen on oikeasti noin törppö kun ap. jossa uskottelee itselleen, että voi rikkoa toisen rajoja, kun itsestä vaan sellainen hyvältä tuntui, niin vähän kyllä pitäisi mennä itseensä.
Sekin, että kehtaavat uskotella itselleen kaiken maailman oletusten ja tekojen jälkeen, etteivät ole mitään väärää tehneet, odottavat vain toisen omaksuvan heidät, niin kyllä on sairasta.
Onko muka jotenkin niin vaikea nähdä psykopaskan läpi ja huomata todellisia tekoja taustalla, eikä vain kuvitella typerällä tavalla, että henkilö "kipunoisi" ""rakkaus"tunteidensa takia?.
Mieti nyt itse vähän, levittelet toista juttuja ja jos sinun oikea ihastuksesi saisi tietää, että tuollaiselle potaskalle hänet altistat ja hän tulisi sinua siitä kieltämään, ja sitten heittäytyisit mykkyyteen, ettet ole mitään tehty ja kuitenkin taas vähän ajan päästä rupeaisit uudestaan tuijottelemaan ja odottamaan ko.henkilöltä, että jokohan "rakkaus"tunne olisi omaksuttu ja suhde voisi alkaa?.
Ja kaiken lisäksi rupeaisit uudestaan levittämään oletusta, että tuo kieltäminen ja levittämisen selville saamisen tunnereagtio ja vihaisuus siitä, olisi vain "rakkaus" tunteen tuottama "kipuili". Ei hyvää päivää tätä epä-älyllisyyttä!!.
Niin kuulostaako tuo oikeasti ihan järkevältä?.
jo oli vastaus, eihän tuosta ollut kyse, etteikö rakkaus ole hyvää ja kaunista, mutta kyllähän se voidaan pilata, jos toinen omaksuu tuollaista psykopaskaa ja katselee henkilöä niillä määritteillä ja kohdistaa toiseen vain hallinnan ja ymmärtämisen tunteita. Ja mikä tärkeintä hyvin sivuutetaan ne todelliset teot, mitkä lopulta määrittelee onko oikeasti sitä suurta rakkautta, ei siihen riitä että omassa päässä sellaista tuntee jos ei oikeasti välitä toisesta yhtään mitään, kuten ap.kohdalla myös pahasti näyttää.
Ei voisi kuvitella tälläista tilannetta, että tälläisten häväistysten jälkeen odotat toisen kanssa saavasi hyvän ja avoimen suhteen, vaikket näköjään pysty edes käsittämään tuota määritelmää, mitä on avoimuus, aitous, vilpittömyys ja toisesta välittäminen.
Järkyttävää, niin järkyttävää että mikään oikea teko ei merkitse mitään. Odotetaan vain saavansa toiselta henkilöltä sellainen reagtio, mikä tuottaisi itsensä hyvälle tuulelle ja kokisi siten tulleensa täysin hyväksytyksi, jotta sitten itse voisi avata kuorensa toiselle. Saattaa olla ap:kin kohdalla niin, että sitä omaa itseään tuossa vaan varjelee ja odottaa, että jos tuo toinen tekisi toisin, niin sitten mulla olisi hyvä olla. Aivan järkyttävää.
Mutta kuule, ei tosielämä noin mene, ihmiset ovat ristiriitaisuuksia täynnä ja elämään kuuluu riitely ja niistä selviäminen. Tuollainen oletus, että vain käsitteitä pyörittelemällä saavutettaisiin jotain on täyttä paskaa.
Järkyttävää on huomata, että noin törkeään toimintaan voidaan toinen altistaa, eikä jätetä ihmistä rauhaan, kun kerran ei osata toimia oikealla tavalla toista kohtaan, mennään aivan sairaaseen pisteeseen toista kohtaan.
Mitä oikeasti kuvittelisit sitten suhteessa sanovan ja tekevän, jos totuuden kertominen on noin vaikeaa tai on tarve toista tarkkailaa ja tehdä kuvauksia, sitäkö se sitten olisi, yrittäisit suhteessa hallita ja mankuisit heti kun toisen reagtio tuottaa mielipahaa ja toisen pitäisi osata muuttaa käytös sinun haluamaasi suuntaan?. Eli manipuloit toisen "ymmärtämään" miten pitäisi olla jotta sinulla olis hyvä olla?.
Onko noin vaikea ymmärtää että eihän suhteissa riitä mihinkään vain joku vanha rakkaustunne, kaikki lakastuu aikanaan, varsinkin jos toisesta ei oikeasti välitä enää yhtään. Normaalia sen sijaan on muistaa se tunne ja vähän vaikka itkua tihruttaa sen perään ja sitten perään muistella jotain tilannetta jos tanner on tömissyt jne. mutta ei, tuollainen mihinkään riitä aikuisten suhteissa.
"Jos toinen jatkuvasti vetäytyy, työntää luotaan pois ja on vihainen. Siitä saa tuon vaikutelman mitä aloituksessani oli, minä koen että hän on pyrkinyt antamaan minulle tuon vaikutelman itsestään kenties karkoittaakseen minua poispäin. Miksi? Koska rakastan häntä?"
Voiko tuollaista paskaa joku aikuinen ihminen oikeasti kirjoittaa, onko mieleesi juolahtanut se, ettei ko.henkilö välttämättä haluaisi olla missään läheisissä tekemisissä sinun kanssasi?. Sinä tunkeilet, toinen väistelee tai välillä on ystävällinen ja sinä rupea jauhamaan psykopaskaa, ilman ajatustakaan sille ajatukselle, ettei toinen vain ole seurastasi kiinnostunut.
Onko noin vaikea ymmärtää, että vaikka joskus olisi jotain ollut, on voinut tapahtua joko suoraan sellaista mikä ei ole hyväksyttävää tai sitten välillisesti, miten tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?.
Miten helvettiä aikuinen ihminen voi kuvitella tuollaisia asioita, että toinen olisi velvollinen toiselle jotakin, joidenkin menneiden tunnetilojen tai suhdeyritysten takia?.
Jos teet jotain väärin toisen mielestä ja toinen sen sinulle ilmaisee ja sitten haluaa sinut vaikka taakseen jättää, niin hyväksy se jumankauta!!.
Niin saatanan sairasta ruveta vieläkin kaikkien tapahtumien jälkeen kuvittelemaan että jos tarpeeksi tuijottelee ja vaikka altistaa toisen uudelleen ja uudelleen kaikkien kanssa paskanjauhannan kohteeksi, niin saavuttaisi jossain vaiheessa toiselta halutun reagtion tai varmistuksen, jonka pohjalta voisi sitten toimia? ja tulisi suhde autuus, joka siis olisi täynnä toisen halventamistekoja, valehtelua, mykkyyttä väärissä kohdissa, väkivaltaisia yhteenottoja kolmansien osapuolten kanssa jne. tuosta lähtökohdistako olisi hyvä suhde perustaa?
Juu juu, kato hei kun on tota rakkautta niin kovasti, ihan näkee miten hyvä ja lämmin toinen on, niin olisi niin kiva olla sellaisen henkilön läsnä ja nauttia hänen ystävällisyydestään ja muistakin antimista. Mitä mitä, vaatiko se myös toiselta osapuolelta jotain muuta kuin toisen "rakastamista".
Rakastaako toinen muka sinua tälläisten jälkeen, ihan tosissaan hei nyt! voi pikkuisen välittää, mutta rakkaus ja suhde asiat on loppu!. Ei nämä teot ole enää sellaisia joista voi anteeksipyytämällä tai edes perusteellisella puheilla selvitä, vahingo mitä toinen on toiselle tehnyt on niin vakava ja kauskantoinen ettei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia. Järki käteen saatana, perkele ja saa luvan loppua tuollainen kyttäys, kuvittelu paska. Helvettiin toisen elämästä!
onko jotain pelkoja? näyttääkö toinen henkilö muka suojelevan itseään sinun seurassa kun kerran kuitenkin sanot, että näet toisen todellisen persoonan?.
Eikö tuo silloin tarkoita ettei toinen suojaudu seurassasi vaan on heittänyt kuorensa pois ja on oma itsensä sekä hyvässä että pahassa?.
Myöhäistä, luulisin että tuollaiset asiat on käsitelty jo aika päiviä sitten. Tekee vain hallaa toiselle tuomalla vanhoja oletuksia kehiin.
Käsittele vaan omat pelkosi ja tekosi, älä sepitä soopaa. Sitäpaitsi, on aivan yleistä, että henkilö saattaa ensin olla avoin ja sitten vetäytyy kun huomaa, ettei toinen ihan puhtain jauhoin ole liikenteessä, unohdat varmaan että kyllä muutkin pystyvät näkemään toisten läpi ja se taito jos mikä tuottaa sellaista että suhteita on kun onkin vaikea saada aikaiseksi, kun näkee toisten kerrokset ja sen mitkä tulisivat sitten kitkaa aiheuttamaan. Selvännäkijän kyvyt on toisaalta hyväksi, mutta useasti pahaksi elämän välittömyyden suhteen.
Lähtökohta tuolle pohdinnallesi on röyhkeä, ihan niin kuin ihmisen pitäisi hyväksyä kaikki jotka ovat kiinnostuneita ja heille avautua, on he itse sitten minkälaisia tahansa tai tekisivät röyhkeitä asioita. Eiköhän jokainen päätä itse, minkälaisen ja kenen kanssa haluaa suhteen perustaa, tuskin ainakaan tuollaisen kanssa, joka toista rupeaa sormella törkkimään, sinä sinä, olet tätä, no muutu nyt, niin elämäsi muuttuisi paremmaksi?. Niinkö, onpa typeriä kuvitelmia.
tämä todellisuutta ja onko aloitukseni totta?
Äläkä sinä arvostele jatkuvasti minun ymmärtämYstäni ja tunteitani ja välittämistäni.
Kenties asiat olisi hyvin eri tavalla jos minulla olisi häneen suhde oikeassa elämässä, mutta ethän sinä sitä voi tietää tai miettiä mitä vaikeuksia internet aiheuttaa ja nimenomaan se, ettei toinen ole läsnä.
tekstejäsi ja mieti omia tekojasi ja sanojasi. Raivoat kuin pikkukakara ja kovin selvität mulle miten aikuiset käyttäytyy.. mistäs sinä edes tiedät miten pahasti aloituksessani kuvailema henkilö on minua kohtaan käyttäytynyt. Miettiköön itse tekojaan keskenkasvunen nulikka. Joka kaikenlisäksi on täysin kykenemätön hallitsemaan itseään ja tuntemaan mitään hyvää tai kaunista vaikka kuinka toinen on yrittänyt niitä kauniita tekoja tehdä.
Sitten kun se toinen osapuoli suuttuu tai tekee vastaavasti niin hänet heitetään pihalle elämästä vaan siksi ettei kestetä mitään kritiikkiä itsestään. Ja kaikenlisäksi käytetään sellaista sanastoa ja nimenomaan epäinhimillisyyttä sekä epäempaattisuutta jota ei kukaan tunteikas ihminen voi ymmärtää.
Mitä sä vielä siinä vaahtoat? Kun teksti ei kerta sinua koske ja et aloittajan ajatusta tai ideologiaa ymmärrä niin pidä jo turpasi ummessa. Tunge se vaikka paskaojaan. Ei tota riehumista jaksa kukaan kuunnella, mene vaikka käytöskouluun tai jonnekin harjoittelemaan peilistä katsomista ja kaunista puhetta. Ja sitä, miten rumaan puheeseen vastataan - rumalla puheella.
Onko sun mieleesi juolahtanut, että omalla käytökselläsi vaikutat myös toisen käytökseen. Kun et osaa käyttäytyä minkä takia minun pitäisi? En näe sille mitään syytä senkin wiklundin pehmoleluosaston kanta-asiakas. Olet yhtä pehmeä kun ne pumpulilla täytetyt leikkinallet sielä. Mut yks ero sussa on, sua ei voi rutistaa koska et osaa vastaanottaa rakkautta vaan käännät sen vihaksi.
vaan ne näppinsä erossa viattomista, tähän se sitten johtaa kun leikkii tunteilla. Mä vetäydyin ja vetäydyin ja vetäydyin, mutta pakkoko oli. Kyllä saa mennä ihan itseensä ko. tyyppi.
http://www.youtube.com/watch?v=hfEWgT7nZAE
...
Mitä ? Oliko täällä jossain joku aloituskin ? Missä se on ?
pelkkää liibalaabaa tuutin täydeltä..
Osaat kyllä kirjoittaa sanoja toistensa perään, mutta ei sun jutuissas
paljon tunnetta näy
että oot miettinyt ja oikein kirjotat kuvauksen minusta. Kato peiliin, jos vaikka sieltä sua katsois joku muu.
Sinua rakastin.
Rakkaus loppui,
sinut pakastin.
Herkuttelen yhä
jokainen päivä.
Lautasella kehosi niin pyhä,
päiviltä poissa on surun häivä.
Sanoit, että rakastit,
sitten pahasti mulkaisit.
Pitkin lattiaa kaikki lastit,
palstallakin juttuja julkaisit!
Minä annoin sydämen,
annoin ihon,
annoin käden.
Nyt sinuun sydämeni sären,
suruissani yksin lihon.
Sinulla oli jalo taito,
olit uusi,
olit aito.
Kattilasta korjaan luusi,
seassa kaik mausteet & maito.
Mikä sinussakin oli syvää?
Miks ihastuin mä sinuun vainen?
Nyt,
lautasella olet erilainen.
Kerrankin vain jotain hyvää!
hänessä, pohdi sitä. Miksi ihminen kyynistyy?
Kyynisyys on sitä,
kun oven kiinni nakkaa,
kun ei ole jokeria
keskellä korttipakkaa.
Elämälle tehdään mitä?
Mietitäänpä sitä.
hmmmmm ...
oli lyhytaikaista.
Runo on kuin pieni puro,
yleensä siinä virtaa vettä,
sen ympärillä kasvaa tiheään
melkoisen kaunis, kesäinen mettä.
Sateesta laskeutui pisara uusi,
ja se yhtyi virtaavaan pintaan.
Uusi kaste toi puron luo
uuden sykkeen sen rintaan.
Ei pysähtynyt virran juoksu,
ihmeeseen uuden sateen.
Vaikka lyhytaikaista lienee tuo,
pysäyttäisikö se virran periaatteen?
Puro virtaa eteenpäin,
ilman patoa se menee näin.
Jos pato sen voiman latistaa,
se patikoimaan veneilijän patistaa.
Ei kuka tahansa voi virtaan juosta
ja sen pyörteisiin sukeltaa,
niinkuin ei voi mistä tahansa suosta,
vain nousta ylös ja mukeltaa.
Miksi laatia runoja, ikuisesta, rakkaudesta ... ?
Elämä on kuitenkin lyhyt kuin pieru.
Ja vaikka sitten runoilisitkin, sun uudesta, pakkauksesta,
Ilmaan se häviää, sekin lieru.
Siksi kirjoitan runon.
Ajatukseni sanoiksi punon.
Kaarnaveneelle toivotan mukavat matkat,
netin suljen, otan itsekin hatkat.
tänne putoo taivaalta vai?
Hyvät ruokahalut, jaetut sadut.
Purosta ylös nousin,
palstoille sousin.
runosi:)
Tunnetko toisen edes tarpeeksi hyvin?Onko toinen edes lesbo?Tuli vaan mieleen.Vai olenko ihan tyhmä?
en enää jaksa kommentoida tähän ketjuun. Typerää virtuaalitappelua ja analysointia. Riehumista, hymyillään kun nähdään:) olet tosi söpö ja ihana ja haluaisin pussailla sua senkin nalle. :)
Voi miettiä mistä tää tappelu johtuu...... hmm..... pussailun puute?
mä sulle teot näyttäisin ja ostaisin vaikka koko wiklundin sun postilaatikkoosi mutta ei se taida mahtua sinne.
Uskon rakkauteen vaikka kiukustuinkin.. uskon elävän elämän rakkauteen..
poistako tätä...
http://www.youtube.com/watch?v=GS9GH8XX3Ew&feature=related
naiseen,veikkaan kuvauksesi perusteella olevan kyseessä skorpioni.ai ai jai.Mutta jos sen saat omakses niin halit taitaa olla kortilla, mutta jotain muuta tiedossa ja paljon.Onnea ja menestystä saalistukseen!Hyvää kesän jatkoa kaikille leideille!
vielä :D
kyllä kaukaa ,ottaisin vielä jalat alle ja juoksisin pakoon henkeni edestä;)
Mitä siitäkin tulis?hmmmm ajatus karkaa....
lukenut tätä palstaa ennen omaa avaustani,mutta haluan sanoa että tämä kosketti minua henkilökohtaisesti.Jos olisin lukenut tämän ennen kuin itse kirjoitin,niin tuskin olisin voinut kirjoittaa yhtään mitään enään.
minun virheeni anteeksi. Tiedät, että ajattelen ja tunnen susta kauniisti. Tiedäthän sen?
Kaikki asiat vaan.. et ole tässä..
iskivät päälle ja ajoivat sinua pois koska... meinasin taas, että haluan suojella sua - itseltäni. Tyhmältähän se kuulostaa mutta et nähnyt miten.. paha oli olla. Meinasin, että nyt olen päästänyt sinut vähän lähemmäksi ja nyt olet liian lähellä ja... äsht.. olen heikko särkynyt :( anna anteeksi
olen monesti ollut heikko ja pienillä asioilla pilannut kaiken. Näetkö mun läpi?
ja ratikalla kotiin.nyt on sitte pillerin vaikutus loppu ja iltapillerin aika on vasta tossa iltayhdeksältä.tätä soopaa tulee siihen asti.