jo ihan huimaks ;) miul ois virtaa vaik kui paljo. tekis miel lähtee vaik kui etäs esimerkiks ajelee, mut onneks siihen on esteitä... tiijä mist itteni löytäsin. hih hii... on tyydyttävä kotihommiin ja ehkä kykenen piku lenkin sit illal viel kävelle.... toisaalta pelottaa, et tapahtuuko koht jotai ikävää kun on nyt nii hyvä olo. jotenki tottunu ettei voi mennä kommeluksitta jos menee hyvin tarpeeks pitkään.... kaikille aurinkoista ja kivaa torstaita :)
täähä menee
aamun-virkku
3112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ajatusmaailma kuin sinulla,jos menee hyvin ja on hyvä olla ajattelen heti että uskaltaako tässä
olla näin hyvillä mielin,kohta varmaan tapahtuu jotain pahaa...
Miksi ei voisi nauttia siitä hyvästä olosta ehtiihän sitä sitten surra jos suru tulee..
Nauti nyt kuule ja yritä ajatella että kaiken murheen (tarkoitan syöpääsi,olethan syöpäpotilas) jälkeen olet ansainnut paremmat ajat:))))
mullakin tuntemuksia tuli kun tottatotisesti se päivä tuli eteen kun viimeinenkin pinkkipilleireistä oli syöty ja aatteli että nyt on vapaa ja tervekkin,niinkuin muutkin ihmiset.Tuli mieleen sekin jotta passi kuntoon ja menoksi vaikka maaliman ääriin,kun ei tarvii muistaa niitä kamalia tippareissuja ja pinkkejä.Eipä menny kauaakaan kun tuonne lippalakin alle tuli ajatus,että nyt minulla ei ole minkäänlaista torjuntaa päällä syöpää vastaan,siihen asti luotin pinkkeihin ja olin siinä mielessä huoleton,no se oli aivan turhaa huolta,kun sitten myöhemmin ajattelin asiaa ns järjellä eikä tunteella.En näkisi mitään syytä sinun peljätä mitään ikävään kohdallesi,se kuurin loppuminen vaan tekee sellasen niinkuin kivan ja helpottuneen tunteen ja se on todella vaan hyväksi siinä tilanteessa ja nauti kaikin puolin näistä elokuun lämpimistä pimeistä illoista ja aurinkoisista päivistä (;)
minulla äärimmäisestä toiseen hoitojen loputtua,mutta vähitellen siinäkin tasaantui ja nyt vuosi kaikesta niin
enää ei ole samaa vuoristorataa.