Ystäväni lapsi on sijaisperheessä(muistaakseni 4v sopimus) ja tiedän muutaman ja tätä palstaakin lukiessa kauhistelen sitä,miksi lapsi joskus "erkaannutetaan" vanhemmastaan?
Että ei saisi soitella tai käydä tapaamassa(tapaamiset tietysti niinn että ne sopivat myös sijaisvanhemmille) siltä kuin tuntuu.
Minusta olisi ihan kamalaa jos en saisi soitella lapselleni melkein joka päivä,tai lapsi minulle tai etten näkisi joka viikko. Soittelemme nytkin toisillemme lapsen kanssa joka päivä vaikka olisi vain viikonlopun isällään.
Lastani ei ole otettu huostaan eikä tarvetta ole mutta aloin pohtimaan asiaa kun ystäväni on ihan murtunut. Hänellä ei ola alkoholi tai huumeongelmaa,ei mielenterveysongelmia,hänellä on nykyään mies ja uusi lapsikin syntyi vuosi sitten ja asiat hyvin mutta lapsi on täysin erotettu äidistään. Äiti haki aikoinaan apua lapsen sairauden vuoksi ja sosiaalitoimiston mielestä huostaanotto olisi paras väliaikainen ratkaisu..tiedä sitten.
Että ei saisi soitella tai käydä tapaamassa(tapaamiset tietysti niinn että ne sopivat myös sijaisvanhemmille) siltä kuin tuntuu.
Minusta olisi ihan kamalaa jos en saisi soitella lapselleni melkein joka päivä,tai lapsi minulle tai etten näkisi joka viikko. Soittelemme nytkin toisillemme lapsen kanssa joka päivä vaikka olisi vain viikonlopun isällään.
Lastani ei ole otettu huostaan eikä tarvetta ole mutta aloin pohtimaan asiaa kun ystäväni on ihan murtunut. Hänellä ei ola alkoholi tai huumeongelmaa,ei mielenterveysongelmia,hänellä on nykyään mies ja uusi lapsikin syntyi vuosi sitten ja asiat hyvin mutta lapsi on täysin erotettu äidistään. Äiti haki aikoinaan apua lapsen sairauden vuoksi ja sosiaalitoimiston mielestä huostaanotto olisi paras väliaikainen ratkaisu..tiedä sitten.
Vastaukset 22
Vanhimmat
minkä sosiaaliviranomaisten / sijaishuoltajien kohtelu aiheuttaa. Rajoitusten saaminen on shokki. Sitä ei voi aluksi uskoa todeksi. Kun päätyökseen opettaa ja kasvattaa erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja omaa korkean koulutuksen, on jotenkin lievästi ilmaistuna hämmentävää, että saa valvotut tapaamiset läheisen, tutun lapsen kanssa. Ihmisten, jotka eivät itse ole kokeneet tätä, on todella vaikea ymmärtää, millaista loputonta painajaisunta elämä on - jos läheinen joutuu vaikka hyvin valtaan sairastuneen sijaishuoltajan hoiviin. Kysymykset epäkohdista kostetaan rajoituksilla. Jos yrität puuttua sijaishuoltopaikassa havaitsemiisi lasten laiminlyönteihin, saat sellaisen vastuksen, että loppuviimeksi mielenterveytesi kyseenalaistetaan. rajituksia satelee mielivaltaisesti. Sossut eivät vaivaudu taistelemaan valtaan sairastuneen sijaishuoltajan kanssa, vaan antavat tämän loputtomasti kiusata lasta ja lapsen sukulaisia.
ottoja ei tehdä esim. 4 vuodeksi. Huostaanoton jatkumista / purkamista pitää säännöllisin väliajoin (esim. 2 kertaa vuodessa) tarkistaa.
miten noita sopimuksia tehdään mutta mitä sijaisvanhemmat(tai sossu) saati lapsi voittaa sillä että omaan vanhempaan rajoitetaan nämä yhteydenotot? jos ajatellaan ihan pientäkin lasta niin eihän hän opi edes tuntemaan omaa äitiään??
Tämä systeemi on tällä hetkellä niin sairas, että lapsi halutaan väen vängällä kiinnityttää vieraaseen ihmiseen (joka virallisen selityksen mukaan tapahtuu helpommin, kun omat vanhemmat otetaan kuviosta pois).
Raha ja energia käytetään jostain syystä mielummin lapsen ja vanhemman erilleen pitämiseen (aiheuttaa paljon työtunteja ja kärsimystä), kuin lapsen oman perheen tukemiseen.
Olen edelleen - vuosienkin jälkeen yhtä äimistynyt, kuin sinäkin. Olen kuin vieras tällä maapallolla.
sitten löydy yhtään sellaista joka rajoittaisi näitä tapaamisia..kaikki ovatkin yhtäkkiä niitä maan mainioita sijaisvanhempia. Niinpä.. Olisi mielenkiintoista tietää tällaisen ihmisen mielipide,että miksi näin tekee..
Liisa ihmemaassa.
Ihan hyväksikäytetty.
ajajaa ja taistele lapsi kotiin.
minä / me olemme eläneet mielivaltaisessa tilanteessa jos vuosia. Olen ajatellut, että etsin joka puolelta apua, koskapa sossut eivät puutu jatkuvaan kiusaamiseen.
apuna. Myös potilasasiamies olisi hyvä lisä jos kerran lapsen sairautta on hoidettu näin
(missä hoitosuunnitelma lapselle ja sisältääkö terveydenhuollossa laadittu hoitosuunnitelma lapselle HOITONA huostaanoton!!!)
Kaikki ei kyllä ole tämänkään perheen asioiden hoidossa viranomaisten osalta kohdallaan eikä lain mukaistakaan!
Tässä maassa on tehdään nyt lasten suojelulla jotain politiikkaa
(tuetaan eri tahoja sijaishuollossa jne).
Niin törkeetä tämä lasten ja nuorten kohtelu viranomaisten taholta
ja varsinkin LASTENSUOJELUN VIRANOMAISTEN TAHOLTA
on.
on mennyt usko ja luottamus kaikkiin viranomaisiin kun sossukin on samaa mieltä ettei yhteydenpitospoimusta(?) tule mitenkään muuttaa nykyisestään. Siis kun ei mitään sopimusta alun alkaenkaan ole tehty yhteydenpidosta ja totta kai hän nyt äitinä ajatteli että saisi nähdä lastaan ja soitella (ja lapsi hänelle) silloin kun siltä tuntuu.
Minusta olisi ihan karmivaa ajatella että lapseni on huostaanotettu ja jos äidin ikävä yllättää niin hän itku kurkussa menisi illalla nukkumaan eikä äidilleen saisi soittaa edes =( Omalla pojallani kun on kuulemma aina niin ikävä että menee joskus isällään nukkumaan kyyneleet silmissä ja sen kyllä huomaa kun tulee kotiin..
ystävälläsi olisi edes jotain uskoa edes johonkuhun virkaihmiseen
tai sitten hänen on itsensä alettava selvittämään eri lakien sisällöistä
mitkä hänen lapsensa ja hänen oikeutensa suomessa ovat.
Lapsi on siis huostaanotettu.
Sairaus syynä vai sairauden hoito vai mitä lukee huostaanottopäätöksessä.
Tapaamisten, yhteydenpidon rajoituksesta on aina tehtävä valituskelpoinen päätös.
Päätös olisi tehtävä viranomaisissa automaattisesti mutta pyydettäessä se olisi siis tehtävä ehdottomasti.
Pyyntö kannattaa tehdä kirjallisesti krijattuna, diariin vietynä ja vaatia asiansa (pyynnön käsittely) käsittely viipymättä.
Tapaamisia pidetään rajoitettuina, jos niitä on esimerkiksi vähemmän kuin
joka toinen viikko eli noin 4-5 päivää kuukaudessa.
Myös jos puhelimen, kirjeen, sähköpostin jne käyttöä rajoitetaan lapsen ja vanhemman välillä kyse on yhteyden pidon rajoittamisesta ja lastensuojelulakiin perustuen.
Eli syyt rajoittamiseen on oltava selkeät ja nimenomaan kyseiseen perheen tilanteeseen yksilöity.
Se että lapsi on huostaanotettu sairautensa vuoksi kuulostaa enemmän kuin ala-arvoiselta jopa laittomalta viranomaistoiminnalta
mutta sitähän tämän päivän suomalainen lastensuojelu on!
huostaanotettaessa aika pieni, eikä ehkä niin sairaskaan, ettei olisi kelvannut adoptiolapsen kaltaiseen sijoitukseen. Jotta sijaisperhe saa "todella ikioman" lapsen on vanhemmat erotettava täysin. Lasta on siis ehkä käytetty adoptiojonon lyhentämiseen?
haisessa vaiheessa. Lapsella on lääkitys eikä alunperinkään ole lapsen äidillä ollut aikomusta antaa lasta kokonaan pois vaan hakea tukea lapsen kasvattamiseen sairauden vuoksi. Lapsi ei koskaan voi parantua tuosta sairaudesta mutta on kuulemani mukaan nyt lääkityksen ja muun avun tuella saatu hallintaan,niin hyvin kuin se on mahdollista. Laspsen äiti on itse kokenut että jaksaisi paremmin lapsen kanssa nyt ja tietoakin on enemmän lapsen sairaudesta sekä muutoinkin elämäntilanne erilainen kuin silloin,eikä olisi asian suhteen nyt yksin.
Kovasti odottaa lastaan kotiin =(
ollut antaa lasta kokonaan pois, mutta onhan se voinut olla sossun tai sijarin aikomus, jota äidille ei kerrottu.
huostaan.
Mitä tukia tai apuja tms.
(terveydenhuollossa olisi pitänyt tehdä lapselle hoitosuunnitelma)
alunperin diagnoosin teon jälkeen äidille tai perheelle tarjottiin?
Ilmeisesti siinä vaiheessa
(terveydenhuollon ohjeistushan yleisesti on,
että toimitaan yhdessä SOSIAALIHUOLLON kanssa)
kun lapsen diagnoosi on tehty
ja äiti on tarvinnut neuvoa, apua sosiaalihuollosta
niin hänet onkin ohjattu LAITTOMASTI lasten suojeluun asiakkaaksi.
Ja lasten suojelusta kun ei näiden kyvyttömien lasten suojelun viranomaisena esiintyvien henkilöiden toimesta osata tehdä muuta kuin huostaamista
niin lapsi onkin joutunut huostaanotetuksi!
Kyvytön lasten suojelu ottaa sairaita lapsia huostaan. Näin meillä Suomessa.
on jo selän takana suunniteltu.
ihmisten arkuuteen, kyvyttömyyteen, epävarmuuteen, osaamattomuuteen, tietämättömyyteen, voimien ja resurssien puutteeseen alkaa ajaa todenteolla omaa ja lapsensa asiaa. Suomalainen on niin nöyrä, että suostuu siihen mitä viranomainen sanoo ja tekee. Jos ei suostu, niin pakotetaan, pelotellaan, panetellaan, uhataan, ajetaan itsetunto, terveys ja talous alas ja kyllä onnistuu.
Ainoat poikkeukset tähän kaavaan ovat olleet kaisa ja liftariäiti, eikä hekään helpolla ja vahingoitta päässeet, toista vielä kytätäään perhetyöntekijöillä ja toista kuka tietää millä jossain piilossa selän takana.
sellaisilta sijaisvanhemmilta jotka rajoittavat tai kieltävät yhteydenpidon? Eikö kukaan uskalla tunnustaa ja selittää? Miten se ajaa lapsen etua saati biologisen vanhemman.
laittaisit tämän kysymyksesi sijaisvanhemmuus-palstalle.
Tuosta näytön vasemmasta laidasta se löytyy.
tehtävä eikä sivullisten! ei heille kantsi tietoja antaa!
täällä kukaan ole henkilötietojas kysymässä eikä kiinnostakaan kuka olet. ja yritän löytää järkeviä syitä sellaiselle käyttäytymiselle. Ai niin,mutta huoli läheisestähän ei kuulu suomalaisen ihmisen luonteeseen vai?
ennenkuin se kumahtaa omalle kohdalle. Ystäväni oli minulle tukena tässä asiassa. Kun hänen oman tyttärensä kohdalla kävi kehnosti, hän kertoi minulle vihdoin todella ymmärtänsä minua.