Arvostele satu "Tupruttajat".
Onko ihan roskistavaraa?
Jos ei niin ketkä voisivat olla kohderyhmänä? Vaikeaa - eivät ketkään...
Löytyy osoitteessa
abortti.blogspot.com
Onko ihan roskistavaraa?
Jos ei niin ketkä voisivat olla kohderyhmänä? Vaikeaa - eivät ketkään...
Löytyy osoitteessa
abortti.blogspot.com
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onpas hiljaista. Miten törmäsinkin tähän vanhaan ketjuuni.
Rupesin etsimään tätä kun YLE näytti jonkun pätkän jostain leffarahoitus-petos-jutusta, joka on tainnut pyöriä jo monta vuotta.
Tämä omituinen satu syntyi joskus 1990-luvun alussa eräänä päivänä. Olin vähän ihmeissäni ja lähetin tekstin Otavalle. Otavalta se tuli takaisin kommentein, että eivät keksi tälle kohderyhmää ja sitten että kieltä pitäisi parannella. Teksti oli tuolloin syntynyt jotenkin tosta vaan enkä koskaan panostanut kieleen enkä ollut käyttänyt suomenkieltä noin 20 vuoteen...
Myöhemmin lähetin Otavalle erään tekstin tosijutun nimeltä "Polkupyörävaras". Jostain syystä en löydä tekstiä mistään eikä sitä löytynyt Otavaltakaan kun kyselin. Oli aika erikoiset kuviot fillarille Espoossa... kuka viitsii varastaa jonkun open fillarin ja tehdä sillä ties mitä viikon ajan. Samanlaista pyörää ei ole muualla ja pyörä liittyy joskus 1972 varastettuun punaiseen Jopoon jonka varastamisen yhteydessä luultavasti koko telineellinen jotain pyöriä oli nostettu yöllä jonkun kuorma-auton lavalle ja ajettu ulos maasta. Vähän samanlaisen tuntuinen juttu kuin se, että Ruotsissa oli ihan jonkun tai parin julkkiksen kotien läheisyydestä vietyt läjäpäin hevosia yöllä ja haihtuivat kuin tuhka tuuleen... olisko ollut ihan rikosproffan ja jonkun poliitikon kotien läheisyydestä... Aika erikoista eikä siitä ole sitten kuulunut mitään...
Tämä tarina taisi olla mukana kun USAan lähetettiin erääseen kustantamoon sähköpostilla joskus 2004 eräs "huono" kässäri huonolla enkulla... täällä sitä tuskin olisi ikinä voinut julkaista, sillä kyllä oli niin todellisesta puhdistuksesta kyse, että oksat pois... Kirjan olisi voinut julkaista omakustanteena, mutta kun ongelma on tuo, että jollakin ei ole mitään nimeä... se markkinointi, se markkinointi... Ja päätin sitten, että saa olla koko juttu...
Sitten hain Gummeruksen kirjailijakouluun joku vuosi sitten kun ajattelin, että jos oppisin kirjoittamaan jotakin järkevää koko tekstistä... olen tainnut pyytää apua jostain muualtakin, mahdollisesti... mutta täysi hiljaisuus on vallinnut... enkä oikein ole tiennyt mitä tällä kaikella materiaalilla voisin tehdä, jota ei ainakaan täällä voi julkaista, koska piirit ovat niin kamalan pienet...
Sitten kirjoitin eräälle nettipalstalle, että kiinnostaisiko jotakin tehdä filmi... vähän tätä sivuavista asioista... En usko, että kustannukset olisivat kamalat... vähän afrikkalaisen Mannerheimin tyyliin pikkubudgetilla... jos vaikka onnistuisi...
Olen tainnut olla aika rohkea kun olen lätännyt ties mitä täysin idioottia materiaalia nettiin... mutta mitä väliä... kerran hovinarri... aina hovinarri... kerran pähkähullu aina pähkähullu... kerran idiootti aina idiootti... jne jne...
Niin, ja sitten olen lätännyt tämän tänne Suomi24 kirjailijanalut-palstalle kuten myös vauva.fi, aihe vapaa... Vieläkö tulis mieleen minne muualle???
Ja sitten vielä keksin yhdistää tämän jutun tönön erääseen piirustukseen ties mistä tönöstä jota ei ole olemassa... ja sen lähetin Kriittiseen korkeakouluun kun ajattelin hakea sinne opettelemaan kirjoitusta... mutta eivät huolineet...
Tämä kirjoittaminen on siitä erikoinen juttu, että ainakaan minulla ei ole mitään hajua siitä olenko hyvä vai huono kirjoittamaan... en ole koskaan oikein funtsinut asiaa... enemmän olen tykännyt tokalla luokalla tehdä kauniita kirjaimia, todella vanhanaikaisia... jonkun palkinnon voitin nk Raittiuskilpakirjoituksista (1958?) kun jouduimme kirjoittamaan aiheesta, että afrikkalainen isä Afrikassa on kamala juoppo... Minä, jotain 8-vee, kirjoitin Pajalahden koulussa, että mitä ihmettä te höpisette... ei meidän tartte lähteä jostain Afrikasta etsimään esimerkkiä joillekin juopoille kun niitä löytyy täältä joka nurkasta...
Seuraavan kerran muistan kirjoittaneeni jotain kun tein Keskolle aiheesta urasuunnittelu jonkun jutun vuonna 1994-5... muistan saaneeni siitä kiitettävän... Sitten seuraavalla kerralla kirjoitin yliopistolla (ei kuitenkaan Suomessa ja suomeksi) jonkun jutun ja olivat kamalan vihaisia kun kysyivät, että missä olet oppinut kirjoittamaan... olisikohon se ollut sitten tämä kerta, kun tutkielmani päätyi "oppimateriaaliksi"... olin aivan kauhuissani, kun minulta ei tommosta oltu kysytty ollenkaan...
Jatkuu... 19.8.2014
Jatkuu...
Nyt en viitsi kertoa enempää enkä ainakaan tästä typerästä stoorista... enkä siitä kässäristä, jonka lähetin sähköpostilla USAan 2004 ja jota kyllä olisi voinut kutsua todelliseksi puhdistukseksi... olin käynyt puhumassa asiasta eräällä helsinkiläisellä poliisiasemalla... ja poliisi sanoi, että kun olet päässyt näin pitkälle, niin kyllä keksit vielä ratkaisunkin... Älkää nyt kuitenkaan tohon takertuko... tajusin kyllä, että ei tästä voi mitään kirjaa kirjoittaa... ei tätä voi laittaa edes jonkun kirjan sivuille vaan tarttis olla joku "maapallo", jonka pintaan kirjoittaa ja jossa homma voi aina venyä ja lähteä "juoksemaan" ties mihin suuntaan... siis perinteinen kirja ei käy... ja tommosta matemaattista probleemaa en ole vielä edes viitsinyt lähteä mitenkään ratkomaan... No, tätä salakieltä ei nyt taaskaan kukaan ymmärrä, mutta mitä väliä... mulle... kun kohderyhmä, jolle kirjoittaa, ei ole tiedossa, niin aina on niitä jotka eivät ymmärrä ollenkaan ja sitten on niitä jotka ymmärtävät jollain toisella ja ihan omalla tavalla... ei väliä... ja sitten on niitä jotka ymmärtävät ihan väärin... ja niitäkin, jotka ymmärtävät tahallaan ihan väärin...
Kohta alkaa syksy... vois aloittaa jotain uutta... mennä jollekin kirjoituskurssille, vaikka... kun kaikki mitä nykyään sanotaan joutuukin kirjoittamaan ja siis aikamoisella nopeudella...
19.8.2014...
Sorry - väärä vuosi... Siis Keskolle kirjoitin joskus vuonna 1974-5 eikä 20 vuotta myöhemmin niin kuin vahingossa tohon tekstiin kirjoitin...