Raskas taakka

Sormeni sivelivät sinua,
ihoni ei irtautunut sinusta,
olin ja olimme yhtä,
emmekä hävenneet.

Nyt saavun sinne yksin ,
missä ennen olimme kahden,
tuntuuko täällä vieläkin
kyynelten turruttava tuoksu?

Raahaudun paikalta hiljaa,
harteita rumasti painaa
petturuuden raskas taakka.
7333
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

taakka on ihmisellä täällä, osaa sitten hävetä tai ei. Mitäpä häpeämistä rakkaudessa, ajattele niitä kauniita hetkiä. Ennen kuin muutuit, niin ymmärsin sinun tehneen. Mutta jäädä paikalleen, entiseen; se on helppoa, onko se vain oikein - kenellekään.

Äänestä

tämä runo pysäyttää sanomallaan.
Raskaskantoinen kylläkin, mutta samaan
aikaan jotain aivan erityisen herkkää
ja koskettavaa.

Äänestä

Sinä annoit minulle unen hyvän
ja sinä kuljetit minut enemmän itseeni,
Hyväilit kuin mikään ei ole koskaan
ennemmin ja minä kohosin.

Minä löysin itsestäni uusia mittasuhteita
ja iholtani lisää ennen piilotettuja kohtia.
Löysin sanoja, joilla oli oikeasti sinulle
todellista sanottavaa.

Ja minä häpesin ja piilottelin sinua,
työnsin sinua sivuun, joka olit koko
ajan minussa päälimmäisenä. Annoit ja
minä en ymmärtänyt vastata.

Enkä voinut pyytää sinulta anteeksi,
en sovittaa, ei, olit minusta irrallaan
ja poistuit. Jätit vain jälkesi ja viime
katseestasi kohtasin sääliä.

Olit oikeutettu Romassi.

http://www.youtube.com/watch?v=IfTbbfHPIhA

Kiitos Runostasi.

Romanssi on Rakkauden suosiollinen
hymy, välittämisen ilmanraikastin.

Se voi olla pieni hymy joka
aamu, katseet, viesti, eikä
Rakkaus siihen kaadu, se saa
tilaisuuden vain hymyillä.

Elää hetken vapaan tuulen muassa.

Upeaa Rakkaurunoa sinulta.

Uutta ja tuoretta, kerronta ja sanoma
kohdallaan ja nautittavana.

Pidin ja viihdyin tekstissäsi.

Kesäistä päivää Sinulle.

Äänestä

Kylmät väreet sai aikaan runosi tuo... niin paljon tunnetta niin paljon kertoo se hetken hurmiosta ja huumasta... sitä en tiedä kannattiko kaikki tuo...


Onnea ja iloa elämääsi

Äänestä
  • kyse oli hetken hurmiosta......

    Äänestä

kirjoittaa noin, jos osaisin ja taitaisin. Yksinäinen on ihminen tekojensa jälkeen ja taakka raskas. Ei tule silloin mietittyä, kun miettiä olisi pitänyt. Vai onko kirjailija sittenkin kuvaillut tieten tahtoen tehtyä tekoa. Taakka on silloinkin raskas. Sana petturuuden viittaisi sittenkin, että kaikki ei olo aivan vatupassissa oman tunnon suhteen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Eri mies kuin ennen kirjoitti:

Sormeni sivelivät sinua,
ihoni ei irtautunut sinusta,
olin ja olimme yhtä,
emmekä hävenneet.

Nyt saavun sinne yksin ,
missä ennen olimme kahden,
tuntuuko täällä vieläkin
kyynelten turruttava tuoksu?

Raahaudun paikalta hiljaa,
harteita rumasti painaa
petturuuden raskas taakka.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu