pelkään

on vaikeaa kertoa lähimmäisille, sama oli mulla, joten muutin toiselle puolelle suomea ollakseni vapaa, jolloin huomasin että vapaa oma itseni sain olla toisessa kaupungissa,ilman pelkoa, jolloin toisen paikkakunnan vanhat kaverit huomasi onnellisuuteni ja rohkenivat kysymään suhteistani jolloin vastasin minulla on tyttöystävä,tähän, ainahan ne on sen tienneet, joten mitä tästä opimme, sen että jos on tosi ystäviä, ei tarvitse lähteä karkuun, ihminen ratkasee ihmisenä!

Mä ymmärrän sua , ite oon 13 koht 14 tää on jotain hirveetä rääkki. Mua pelottaa kertoo kelleekkä kaike plussa lisäka oon iha kuses yhtee muijaa. Ja se ei dikkaa mua, vaik jtn. Hmm, tää o jokseenki vaikeet selittää. No mul kaaverit hylkäis tasan koulus alkais syrjintä jne. En kestäis sit. Tekisi varmaa itsari, Siks päätin et kaks vuot pystyn olee hiljaa. Mut sit ku muutan opiskelee helpotta. Itse olen ajatellut hakea ammatti apua, koska pää on niin täynnä kaikkea ette enää pärjää yksin. Ymmärrän että sinulla on vaikeaa asian kanssa. Harva haluaa menettää läheisiään. Mutta ei se niiltäkään ole reilua alkaa syrjimään jne. Se on pahinta mitä lähimmäiset voivat tehdä ja juuri silloin kun sitä tuke tarvitsisi eniten. Minusta sinun pitää kertoa sitten kun olet henisesti valmis kertomaan, ja varma siitä että haluat kertoa. Itse ainakin teen niin. Koita pärjätä tämä aisia on vaikea käsitellä.