Narsismi tervettäkö?

niin oman kuin läheistensäkin elämän yrittämällä auttaa narsistia juuri tuolla tavoin kuin sinä kerroit, että narsistia pitäisi auttaa. He kuuntelevat ja hoivaavat narsistia - loputtomiin. Valjastavat muutkin (kuten lapsensa) tekemään sanoin: hoivaamaan narsistia, jotta tämä olisi tyytyväinen ja hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla.

Lopputulos on se, että narsisti saa mitä haluaa: kokonaisen hoitavan ja huolta pitävän joukon ympärilleen huolehtimaan hänen tarpeistaan ja hyvinvoinnistaan. Kukaan ei kuitenkaan tule autetuksi, narsisti ei parane, ja lopulta mielenterveyspotilaita ja psykiatrisessa hoidossa ovat kaikki muut paitsi ei narsisti itse.

Usko pois: narsismi ei ole (ainakaan maallikkovoimin) hoidettavissa eikä autettavissa sanoi kansainvälinen tautiluokitus mitä hyvänsä. Ei se toki parane myöskään osoittelulla ja tuomitsemisella, ei se parane millään. Sen verran kuitenkin pitäisi voida osoitella, että lähipiirissä olevat ihmiset tunnistaisivat narsismin ajoissa ja lähtisivät karkuun. Suojaisivat itseään narsistin 'imuvoimalta', eivätkä ryhtyisi hoitamaan, syväluotaamaan, ja kuuntelemaan ymmärtäväisesti narsistia itseään. Siihen pohjattomaan suohon - narsistin loputtomien tarpeiden tyydyttämiseen - uppoavat muutkin narsistin itsensä lisäksi. Katoavat narsistin 'mustaan aukkoon'...

Mirri57 kirjoitti:

niin oman kuin läheistensäkin elämän yrittämällä auttaa narsistia juuri tuolla tavoin kuin sinä kerroit, että narsistia pitäisi auttaa. He kuuntelevat ja hoivaavat narsistia - loputtomiin. Valjastavat muutkin (kuten lapsensa) tekemään sanoin: hoivaamaan narsistia, jotta tämä olisi tyytyväinen ja hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla.

Lopputulos on se, että narsisti saa mitä haluaa: kokonaisen hoitavan ja huolta pitävän joukon ympärilleen huolehtimaan hänen tarpeistaan ja hyvinvoinnistaan. Kukaan ei kuitenkaan tule autetuksi, narsisti ei parane, ja lopulta mielenterveyspotilaita ja psykiatrisessa hoidossa ovat kaikki muut paitsi ei narsisti itse.

Usko pois: narsismi ei ole (ainakaan maallikkovoimin) hoidettavissa eikä autettavissa sanoi kansainvälinen tautiluokitus mitä hyvänsä. Ei se toki parane myöskään osoittelulla ja tuomitsemisella, ei se parane millään. Sen verran kuitenkin pitäisi voida osoitella, että lähipiirissä olevat ihmiset tunnistaisivat narsismin ajoissa ja lähtisivät karkuun. Suojaisivat itseään narsistin 'imuvoimalta', eivätkä ryhtyisi hoitamaan, syväluotaamaan, ja kuuntelemaan ymmärtäväisesti narsistia itseään. Siihen pohjattomaan suohon - narsistin loputtomien tarpeiden tyydyttämiseen - uppoavat muutkin narsistin itsensä lisäksi. Katoavat narsistin 'mustaan aukkoon'...

Lue lisää

Olen eronnut narsistista hiukan yli vuosi sitten. Ero oli jo aiemmin lähellä, ja sitä tosiaankin vuosikausia mietin. Lähinnä tasapainotellen sitä, mikä olisi lasten paras. Jossain vaiheessa ex-mieheni pohdiskeli minulle, että jättäisiköhän hän minut jos minulla olisi parantumaton sairaus... eli kun hänellä on tämä parantumaton narsismi, niin minkäs hän sille voi. Hän oli jopa ylpeä narsismistaan; hän on erityinen, ei mikään matti meikäläinen. Ja tosiaankin kyllähän joillain narsistin piirteillä menestyy esimerkiksi työelämässä. Exäni on yhä erittäin hyvässä asemassa. Yhdestä yrityksestä hän sai "kultaisen kädenpuristuksen"; eli hän joutui irtisanoutumaan lähinnä epämiellyttävän käytöksensä takia. Alaisilta ilmeisesti palaute oli hyvää, mutta samalla tasolla olevat kollegat hänellä oli tarve mitätöidä. Exäni mukaan hänen ulkomainen esimiehensä ei ymmärtänyt suomalaista kulttuuria ("britit ovat niin kohteliaita...") No tämä taitaa lähteä nyt vähän sivuraiteelle, mutta siis kun exäni oli diagnoosinsa saanut, niin käänsi tämänkin ylpeyden aiheeksi. Moni narsisti ei psykiatrille mene, mutta exäni kävi jonkin aikaa; muuten liittomme olisi loppunut siihen... herra jäi kiinni prostituoitujen käytöstä (kas kun ei saanut kuulemma suuseksiä riittävästi kotona, niin rahalla saa ja hevosella pääsee...) ja taas lähden ohi asian :-)

Kärlek-72 kirjoitti:

Olen eronnut narsistista hiukan yli vuosi sitten. Ero oli jo aiemmin lähellä, ja sitä tosiaankin vuosikausia mietin. Lähinnä tasapainotellen sitä, mikä olisi lasten paras. Jossain vaiheessa ex-mieheni pohdiskeli minulle, että jättäisiköhän hän minut jos minulla olisi parantumaton sairaus... eli kun hänellä on tämä parantumaton narsismi, niin minkäs hän sille voi. Hän oli jopa ylpeä narsismistaan; hän on erityinen, ei mikään matti meikäläinen. Ja tosiaankin kyllähän joillain narsistin piirteillä menestyy esimerkiksi työelämässä. Exäni on yhä erittäin hyvässä asemassa. Yhdestä yrityksestä hän sai "kultaisen kädenpuristuksen"; eli hän joutui irtisanoutumaan lähinnä epämiellyttävän käytöksensä takia. Alaisilta ilmeisesti palaute oli hyvää, mutta samalla tasolla olevat kollegat hänellä oli tarve mitätöidä. Exäni mukaan hänen ulkomainen esimiehensä ei ymmärtänyt suomalaista kulttuuria ("britit ovat niin kohteliaita...") No tämä taitaa lähteä nyt vähän sivuraiteelle, mutta siis kun exäni oli diagnoosinsa saanut, niin käänsi tämänkin ylpeyden aiheeksi. Moni narsisti ei psykiatrille mene, mutta exäni kävi jonkin aikaa; muuten liittomme olisi loppunut siihen... herra jäi kiinni prostituoitujen käytöstä (kas kun ei saanut kuulemma suuseksiä riittävästi kotona, niin rahalla saa ja hevosella pääsee...) ja taas lähden ohi asian :-)

Lue lisää

Narsisti voidaan parantaa vahvalla antipsykoottisella lääkityksellä. Käytös paranee jo ensimmäisestä annoksesta.

Voi hyvät hyssykät!,tästä puunhalosta veistämisestä juuri yritin mainita.Ei narsismi ole mikään tauti! ,eikä psykiatrisia tautiluoukituksia saa verrata fyysisiin tautiluokituksiin! Narsismi on luonteenominaisuus,joka on häiriöitynyt,joko jo ihan geenivirheenä eli perinnöllisenä saatuna tai kehityksellisenä psyykettä vaurioittavasta kasvatuksesta tai molemmista yhdessä.

Narsismi EI PARANE MILLÄÄN UUSILLA,eikää VANHOILLA antipsykoottisilla lääkkeillä,vaan niillä hoidetaan nimenomaan ihan niin terveen persoonan,kun persoonallisuushäiriöisen ahdistusta ja masennusta,joka lievittää raivon,ahdistuksen ja masennuksen tunteita. SILLÄ EI SAADA IHMISELLE TUNNEÄLYÄ SYNTYMÄÄN,EIKÄ HÄNTÄ KOKEMAAN SYYLLISYYTTÄ,SÄÄLIÄ,EMPATIAA,koska hänen tunneälynsä on vajaa tai kehittymätön,ja jotka ovat terveelle ihmiselle tärkein vuorovaikutuksen lähde.

NARSISTI TÄYTYY PALJASTAA JULKISESTI,SILLOIN HÄN ON KAUHUISSAAN KUN TÄYDELLINEN JULKISIVU TUHOTAAN, SILLOIN ON TOIVOA ETTÄ HERÄÄ JA MUUTTAA KÄYTÖSTÄÄN KUN HÄNTÄ VASTUSTETAAN. KENENKÄÄN EI TARVITSE ILKEÄÄ SADISTIA HOITAA.

Olet oikeassa Mirri tuosta,että normaalilla tavalla itsekäs ihminekin kaipaa tulla huomioiduksi,hellittäväksi ja paapottavaksi.Hänelle ovat tärkeitä myös tunnustus,itsetuntoa kohottava kehuminen ja tuki. Nämä koetaan tärkeäksi itsetunnon kohottajina ja minän rakentajina. On tärkeä tietää olevansa haluttu,hyväksytty,rakastettu ja tulla huomioiduksi,olematta silti narsistinen. Olla siis terveellä vastavuoroisella tavalla itsekäs jakamalla sitä samaa toiselle osapuolellekin.

Narsisti sitä vastoin ei kykene vastavuoroiseen huomion osoittamiseen ja pitää sitä kumppanin itsekkyytenä,jos kumppani pahoittaa mielensä siitä,ettei narsisti osaa häntä huomioida. Syytöksiä alkaa latelemaan ja omia vaatimuksia ja omaa kokemustaan huomiotta jättämisestä aletaan oikein korostamaan. Narsisti kaivamalla kaivaa toisesta kaikkea sellaista,josta saa syyttää häntä ja syyllistää,niin ettei toinen edes kehtaa enää mitään toivoa,saati pyytää.

Syytökset ja täydellinen ignorointi onkin mielestäni narsistin kaikkein inhottavin ja kestämättömin piirre kestää. Se tunnekylmyys ja tunteettomuus,jota narsistin lähellä kokee on sanoinkuvaamattoman vastenmielistä. Narsistille sanoman perille saaminen hellyyden kaipuusta on vaikea yritys. Hän ei ymmärrä toisen elekieltä,ei osaa lähentyä,kun toinen on allapäin,jättää toisen yksikseen surunsa kanssa,ei osaa lohduttaa,eikä sovinnon teko häneltä onnistu koskaan.Ainoa mihin hän kykenee on aiheuttaa toiselle lisää tuskaa ja ahdistusta erkaantumalla juuri niissä tilanteissa,joissa normaali ihminen juuri tukeansa antaisi. Tässä tulee ilmi narsistin itsekkyys.Hän kokee tuossakin tilanteessa,jossa hänen pitäisi olla lohduttaja, tarvitsevansa ja saavansa itse lohtua,huomiota ja paapomista.

Niin minä,kuten monet muutkin "uhrit" ovat varmasti saaneet kokea,mitä on täydellinen huomiotta jättäminen. Se on narsistin salainen ja hiljainen ase,joka lopulta tappaa uhrinsa hyvin hitaasti kiduttamalla. Jälki on usein pahaa ja sielullisia vammoja riittää vuosiksi paikattavaksi.Tästä johtuen "uhrit" usein päätyvät tukemaan toinen toistaan vertaistukena,koska niitä vammoja ei kukaan muu voi ikinä ymmärtää ,kun toinen saman kokenut.

Narsisti sitä vastoin menee ja porskuttaa.Narsisti ei todellakaan kärsi.Tai,jos kärsii, hänen kärsimyksensä on narsistista itsesääliä,eikä surullista ajattelua siitä,mitä on toiselle aiheuttanut ja mitä kaikkea on saanut aikaan.Narsisti ei kärsi siksikään,että hänellä ei ole tunteita,millä hän kokisi mitä on kärsimys. Häneltä eivät tunteet kuole,koska niitä ei koskaan ole ollutkaan. Rakkaudettomuus on terveelle ihmiselle sisäinen kuolema.Narsistille rakkautta ei ole olemassakaan.

"terve"mieli kirjoitti:

Olet oikeassa Mirri tuosta,että normaalilla tavalla itsekäs ihminekin kaipaa tulla huomioiduksi,hellittäväksi ja paapottavaksi.Hänelle ovat tärkeitä myös tunnustus,itsetuntoa kohottava kehuminen ja tuki. Nämä koetaan tärkeäksi itsetunnon kohottajina ja minän rakentajina. On tärkeä tietää olevansa haluttu,hyväksytty,rakastettu ja tulla huomioiduksi,olematta silti narsistinen. Olla siis terveellä vastavuoroisella tavalla itsekäs jakamalla sitä samaa toiselle osapuolellekin.

Narsisti sitä vastoin ei kykene vastavuoroiseen huomion osoittamiseen ja pitää sitä kumppanin itsekkyytenä,jos kumppani pahoittaa mielensä siitä,ettei narsisti osaa häntä huomioida. Syytöksiä alkaa latelemaan ja omia vaatimuksia ja omaa kokemustaan huomiotta jättämisestä aletaan oikein korostamaan. Narsisti kaivamalla kaivaa toisesta kaikkea sellaista,josta saa syyttää häntä ja syyllistää,niin ettei toinen edes kehtaa enää mitään toivoa,saati pyytää.

Syytökset ja täydellinen ignorointi onkin mielestäni narsistin kaikkein inhottavin ja kestämättömin piirre kestää. Se tunnekylmyys ja tunteettomuus,jota narsistin lähellä kokee on sanoinkuvaamattoman vastenmielistä. Narsistille sanoman perille saaminen hellyyden kaipuusta on vaikea yritys. Hän ei ymmärrä toisen elekieltä,ei osaa lähentyä,kun toinen on allapäin,jättää toisen yksikseen surunsa kanssa,ei osaa lohduttaa,eikä sovinnon teko häneltä onnistu koskaan.Ainoa mihin hän kykenee on aiheuttaa toiselle lisää tuskaa ja ahdistusta erkaantumalla juuri niissä tilanteissa,joissa normaali ihminen juuri tukeansa antaisi. Tässä tulee ilmi narsistin itsekkyys.Hän kokee tuossakin tilanteessa,jossa hänen pitäisi olla lohduttaja, tarvitsevansa ja saavansa itse lohtua,huomiota ja paapomista.

Niin minä,kuten monet muutkin "uhrit" ovat varmasti saaneet kokea,mitä on täydellinen huomiotta jättäminen. Se on narsistin salainen ja hiljainen ase,joka lopulta tappaa uhrinsa hyvin hitaasti kiduttamalla. Jälki on usein pahaa ja sielullisia vammoja riittää vuosiksi paikattavaksi.Tästä johtuen "uhrit" usein päätyvät tukemaan toinen toistaan vertaistukena,koska niitä vammoja ei kukaan muu voi ikinä ymmärtää ,kun toinen saman kokenut.

Narsisti sitä vastoin menee ja porskuttaa.Narsisti ei todellakaan kärsi.Tai,jos kärsii, hänen kärsimyksensä on narsistista itsesääliä,eikä surullista ajattelua siitä,mitä on toiselle aiheuttanut ja mitä kaikkea on saanut aikaan.Narsisti ei kärsi siksikään,että hänellä ei ole tunteita,millä hän kokisi mitä on kärsimys. Häneltä eivät tunteet kuole,koska niitä ei koskaan ole ollutkaan. Rakkaudettomuus on terveelle ihmiselle sisäinen kuolema.Narsistille rakkautta ei ole olemassakaan.

Lue lisää

Mielestäni, luonnehäiriöinen ihminen ei edes ITSE ymmärrä sitä, että miten hän todellisuudessa käyttääntyy. Häneltä kuulee usein sanonnan, > enhän ole sinua mitenkään loukannut

Niin,kyllä terve ihminenkin loukkaantuu ja saa loukkaantua. Onko se sitten narsistista, enpä tiedä? Tuolla esimerkilläsi ,"kyllä MINÄ prjään yksinkin, en MINÄ tarvitse muita"tarkoitat varmaan primaarinarsismia. Onko se sitten narsitinen loukkaantuminen ja suojautumiskeino terveellä ihmisellä? Ei mielestäni. Ainakaan siten miten sen tässä selität. Terve ihminen loukkaantuessaan kokee loukkauksen (sekundaarinarsimin) terveen itsetunnon kautta ja osaa siten suhtautua siihen terveen persoonan tavoin. Hänen itsetuntonsa ei ole sisäänpäinkääntynyt, kuten narsistilla, eikä hänellä ole sellaista tarvetta suojata omaa minäänsä sillä sairaalaalla tavalla mitä narsistilla. Mielestäni, ja kokemukseni mukaan kuvaat esimerkissäsi juuri narsistin tapaa reakoida loukkaantumiseen. Ensin hän arvioi,voiko hän olla väärässä, sitten hän hyökkää toista kohtaan, hän ei jää keskustelemaan tilanteesta, vaan ainoa mitä hän osaa on, että hän poistuu paikalta narsistisesti loukkaantuneena. Tässä olet kuvannut narsismin ilmentymän, mutta et tervettä mieltä.

Terve narsismi on psykoanalyysissä käyttöön otettu termi, kuten primaari -ja sekundaarinasrismi .Narsismi sanana on kuitenkin mielestäni aivan väärä tapa kuvata tervettä itsekkyyttä ja tervettä minää. Narsismi sana on otettu käyttöön mytologiasta, jolla on kuvattu nimenomaan epätervettä itsekästä persoonaa.

Vaikka oletkin eri mieltä, niin itse en pidä terve narsimi sanasta ollenkaan kuvaamaan terveen ihmisen itsekkyyttä.Narsimi on aina sairasta,itsekästä oman edun tavoittelua, jossa tervettä itsekkyyttä ei ole lainkaan tai hyvin vähän. Persoonan kehitys on pitkä tapahtuma,jossa erilaiset kokemukset johtuen niiden vahvuudesta muokkaavat meidän persoonaamme. Ei ole tärkeintä,kuka antaa lapselle ruoan,juoman ja tarvittavat tarpeet,tärkeimmäksi henkilöksi nousee se lapsen psyykkisessä kehityksessä, joka antaa lapselle rakkautta ja hoivaa. Terve itsekkyys on itsensä tuntemista, itsensä ja toisen arvostamista, minän suojaamista rajoja vetämällä ketään loukkaamatta. Narsistilla ei ole minää,eikä hän tiedä kuka hän on, joten hän joutuu puolustamaan raivokkaasti itseään joka tilanteessa. Hän kokee narsisista loukkaantumista, koska ei kestä pettymyksiä,kuten terve persoona kestää.

Jorma Myllärniemi (ainoana?) puhuu 'terveestä narsismista', mutta hänelläkin on sille hyvä synonyymi: terve minuus. Monet muut ammattilaiset ovat säästäneet sanan narsismi aikuisen ihmisen kohdalla tarkoittamaan 'sairasta narsismia' - noin ilmeisesti selvyyden vuoksi. 'Terveestä narsismista' puhuttaessa taas useimmiten taidetaan puhua itsetunnosta ja itsetuntemuksesta.

Kuinka yleisessä käytössä käsite 'terve narsismi' mahtaa olla kuvaamaan tervettä minuutta tai vahvaa itsetuntoa ja -tuntemusta?

Mirri57 kirjoitti:

Jorma Myllärniemi (ainoana?) puhuu 'terveestä narsismista', mutta hänelläkin on sille hyvä synonyymi: terve minuus. Monet muut ammattilaiset ovat säästäneet sanan narsismi aikuisen ihmisen kohdalla tarkoittamaan 'sairasta narsismia' - noin ilmeisesti selvyyden vuoksi. 'Terveestä narsismista' puhuttaessa taas useimmiten taidetaan puhua itsetunnosta ja itsetuntemuksesta.

Kuinka yleisessä käytössä käsite 'terve narsismi' mahtaa olla kuvaamaan tervettä minuutta tai vahvaa itsetuntoa ja -tuntemusta?

Lue lisää

Hyvä Mirri57! Olet asian ytimessä. Myllärniemi ei tosiaankaan kuulu lempikirjailijoihini ja minun mielestäni hänen kirjansa ovat tylsää ja puuduttavaa luettavaa. Hienoa,että olet noin fiksu!

"terve"mieli kirjoitti:

Hyvä Mirri57! Olet asian ytimessä. Myllärniemi ei tosiaankaan kuulu lempikirjailijoihini ja minun mielestäni hänen kirjansa ovat tylsää ja puuduttavaa luettavaa. Hienoa,että olet noin fiksu!

Lue lisää

ainakin minun mielestäni. Silti vaikka hänen käyttämänsä (luomansa?) käsite 'terve narsismi' onkin epäselvydessään suorastaan huono, eikä kai saanut kovin laajaa kannatusta.

Huonoksi mielestäni tuon 'terve narsismi'-käsitteen tekee se, että sille on olemassa ihan kelvollisia muita ilmaisuja, jotka kertovat selkeämmin mistä on kysymys: aikuisen ihmisen hyvästä itsetunnosta/omanarvontunnosta - ei narsismista ollenkaan.
Mutta ei Myllärniemen käyttämä (epäonnistunut?) ilmaisu minusta tarkoita sitä, että hänen näkemyksensä olisivat huonoja tai mitäänsanomattomia. Ajattelemisen arvoista asiaa ne ovat.

Mirri57 kirjoitti:

Jorma Myllärniemi (ainoana?) puhuu 'terveestä narsismista', mutta hänelläkin on sille hyvä synonyymi: terve minuus. Monet muut ammattilaiset ovat säästäneet sanan narsismi aikuisen ihmisen kohdalla tarkoittamaan 'sairasta narsismia' - noin ilmeisesti selvyyden vuoksi. 'Terveestä narsismista' puhuttaessa taas useimmiten taidetaan puhua itsetunnosta ja itsetuntemuksesta.

Kuinka yleisessä käytössä käsite 'terve narsismi' mahtaa olla kuvaamaan tervettä minuutta tai vahvaa itsetuntoa ja -tuntemusta?

Lue lisää

.. jo -50 luvulla on pohdittu narsistista tasapainoa ja tiedostettu, että lapsen, heitän karkeasti alle kaksivuotiaan, ensisijainen narsismi kehittyy toissijaiseksi, sitä mukaan kun vanhemmat häntä ojentavat ja opettavat, että eivät ole hänen hallittavissa, toissijainen narsismi muodostuu yliminäksi (äidin/isän ääni) .. minun ymmärrykseni mukaan juuri tuo yliminä on se ääni, joka tuomitsee tai hyväksyy meidän päämme sisällä sen mitä me teemme, moraalin ääni. Jos sen kehitykseen tulee häiriöitä, ovat ne narsistisia häiriöitä .. siis tällä haluan sanoa, että me kaikki olemme enemmän tai vähemmän narsistisia halusimme sitä tai emme .. ja pohjimmiltamme olemme sitä syntyessämme -- persoonamme moraalia ymmärtävät osat eivät vielä ole kehittyneet.

Katselin tuota termiä ja näyttää siltä, että ainakaan osa asiantuntijoista ei pidä termiä pahana, vaan pikemminkin olennaisena osana ihmisen mielen toimintaa. Toisilla siinä on häiriöitä toisilla se toimii.

Narsismi - rakkaus omaan itseen, itsensä rakastamista.

Kuka tuota rakkautta pienelle lapselle peilaa? Eikö se silloin ole alitajuntaan jäänyt äidinrakkaus? Onko äidinrakkauden jälki mielessä sairasta?

Narsistinen persoonallisuushäiriö - se on eri juttu. Ihminen joka on sairaalloisen rakastunut itseensä, sairaalloisen itsekäs jne.. sen te tiedätte, minäkin luulen että minulla on jonkinlainen käsitys siitä (tosin en ole aivan varma)

mutta totta, tuo terve narsismi on aika harvaan käytetty termi .. sääli..

Mirri57 kirjoitti:

ainakin minun mielestäni. Silti vaikka hänen käyttämänsä (luomansa?) käsite 'terve narsismi' onkin epäselvydessään suorastaan huono, eikä kai saanut kovin laajaa kannatusta.

Huonoksi mielestäni tuon 'terve narsismi'-käsitteen tekee se, että sille on olemassa ihan kelvollisia muita ilmaisuja, jotka kertovat selkeämmin mistä on kysymys: aikuisen ihmisen hyvästä itsetunnosta/omanarvontunnosta - ei narsismista ollenkaan.
Mutta ei Myllärniemen käyttämä (epäonnistunut?) ilmaisu minusta tarkoita sitä, että hänen näkemyksensä olisivat huonoja tai mitäänsanomattomia. Ajattelemisen arvoista asiaa ne ovat.

Lue lisää

Aivan samalla tavalla ajattelet kanssani. Myllärniemellä on sanansa sanottavana. Itse ,kun aloin hakea omaan tilanteeseeni tietoa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä petyin kuitenkin valtavasti, J.Myllärniemen lapsuusajan teoriittiseen analyisoivaan tapaan tuoda koko Nph esille. Naamiona terve mieli ei pitänyt sisällään sitä tietoa mitä olin etsinyt. Lisäksi tuo hänen käyttämänsä termi terve narsismi oli mielestäni epäkelpo. Kuitenkin ihan varmasti hyvä terapeutti ja osaava kirjailija. Tämä oli vain minun mielipiteeni asiasta. Jotkut saattavat tykätä.

-hullu- kirjoitti:

.. jo -50 luvulla on pohdittu narsistista tasapainoa ja tiedostettu, että lapsen, heitän karkeasti alle kaksivuotiaan, ensisijainen narsismi kehittyy toissijaiseksi, sitä mukaan kun vanhemmat häntä ojentavat ja opettavat, että eivät ole hänen hallittavissa, toissijainen narsismi muodostuu yliminäksi (äidin/isän ääni) .. minun ymmärrykseni mukaan juuri tuo yliminä on se ääni, joka tuomitsee tai hyväksyy meidän päämme sisällä sen mitä me teemme, moraalin ääni. Jos sen kehitykseen tulee häiriöitä, ovat ne narsistisia häiriöitä .. siis tällä haluan sanoa, että me kaikki olemme enemmän tai vähemmän narsistisia halusimme sitä tai emme .. ja pohjimmiltamme olemme sitä syntyessämme -- persoonamme moraalia ymmärtävät osat eivät vielä ole kehittyneet.

Katselin tuota termiä ja näyttää siltä, että ainakaan osa asiantuntijoista ei pidä termiä pahana, vaan pikemminkin olennaisena osana ihmisen mielen toimintaa. Toisilla siinä on häiriöitä toisilla se toimii.

Narsismi - rakkaus omaan itseen, itsensä rakastamista.

Kuka tuota rakkautta pienelle lapselle peilaa? Eikö se silloin ole alitajuntaan jäänyt äidinrakkaus? Onko äidinrakkauden jälki mielessä sairasta?

Narsistinen persoonallisuushäiriö - se on eri juttu. Ihminen joka on sairaalloisen rakastunut itseensä, sairaalloisen itsekäs jne.. sen te tiedätte, minäkin luulen että minulla on jonkinlainen käsitys siitä (tosin en ole aivan varma)

mutta totta, tuo terve narsismi on aika harvaan käytetty termi .. sääli..

Lue lisää

Niin, tuota lapsen kehitystä ( maturaatiota ?), olet kovasti kiinnostunut miettimään. Itselläni ei ole oikein ollut mielenkiintoa ihan niin varhaiseen vaiheeseen mennä, kuten alle kaksivuotiaana muistelemaan itseäni tai vähän sen yli. Se on mahdoton tehtävä, ainakin suuremmalle osalle meistä. Täälläkin mainittu psykoterapeutti on mielestäni tutkinut juuri tuota varhaislapuutta, sen kehitystä ja häiriön synnyn syitä? Hänen kirjoistaan voit saada hyvääkin tietoa. Enemmänkin minua kiinnostaa kuinka paljon geneettisellä perimällä, varhaislapsuuden näkemättä ja huomiomatta jättämisellä, eli kylmän tunteettomalla ja itsekin luonnehäiriöisellä äidillä tai kasvattajalla on osuutta luonnehäiriön syntyyn.Ja mikä merkitys on kasvatuksella?

Tuossa olet oikeassa, että ensin lapsi tutkii maailmaa äidin sylistä lähtien. Ympäristössä olevilla tekijöillä ei näytä olevan imeväisikäiselle suurtakaan merkitystä,koska hänen havainnointikykynsä on vielä kehittymätön. Tuon ajan tarpeet ovat vielä hyvin pieniä ja yleensä nopeasti ja helpolla tyydytetty. Lapsen tempperamenttiin perustuvan luonteenpiirteen äiti alkaa itse kyllä huomaamaan pian. Tämä perinnöllisyydessä saatu tempperamentti mielestäni ohjailee jo imeväisikäisenäkin, kuinka vahva tai heikko persoona on kasvamassa. Jos olet kuunnelut eri lasten itkua ja vaatimusta saada sitä maitoa, niin itkujen äänestä äiti voi jopa tunnistaa oman lapsensa muiden joukosta.

Lapsen kehittyessä myös hänen havainnointikykynsä ympäristöstään alkaa hahmottua ja kasvaa. Enää ei riitä pelkkä tissi ja vaipan vaihto vaan lapsi alkaa kaipaamaan myöskin huomiota,vastavuoroisuutta. Narsistisuudella en tiedä onko sillä tässä mitään osaa tai arpaa, mutta kehityksellä kuitenkin. Mitä virikkeellisempi ympäristö ja miten lahjakas lapsi on ottamaan vastaan virikkeitä, sitä vaativampi hänestä kasvaa. Kutsuisin tätä ihan normaaliksi kehityksen ohjaamaksi itsekkyydeksi, mutta en narsismiksi.

Jos ottaa esimerkin narsismista? jo kaukaa raamatun sivuilta, niin Kain ja Aabel olivat veljeksiä joista Kain oli kateellinen (yksi narsismin vahvimmista merkeistä) ,kun taas Aabel oli epäitsekäs. Saman perheen lapsista toisesta kasvoi häikäilemätön itsekeskeinen kateellinen veljensä tappaja, kun taas toisella oli nöyrä ja epäitsekäs asenne niin itseään kuin muitakin kohtaan. Oliko tässä äiti jättänyt huomiotta Kainin ja antanut kaiken huomionsa ja kiintymyksensä Aabelille? Mitäs tuumaat? vai oliko kyse geeneistä. Kainille geenit olivat jakaneet huonon arvan,kun taas Aabel oli saanut hyvän.

Ehkä, siis olemme syntyjämme jo sitä mitä olemme. Vaikka äiti rakastaisi kuinka lastaan ja hoivasi, antaisi hyvän ja terveen kasvupohjan lapsen psyykkeen kehittymiselle, niin loppupeleissä, määrääkö kuitenkin geenimme sen, kenestä tulee luonnehäiriöinen kenestä ei? Yleensä murrosikä on se rajapyykki, jossa lapsuus loppuu ja alkaa varhainen aikuistuminen. Tässä vaiheessa mielestäni tulee kaikkein eniten selville ja näkyviin häiriöt luonteessa.

Kasvatuksella voidaan vaikuttaa terveen lapsen moraalikasvatukseen ja opettaa lapsen kehityksen kannalta, niin hyviä kun huonojakin asioita. Luonnehäiriöinenkin voi matkia näitä annettuja oppeja, mutta mielestäni hän ei pysty sisäistämään niitä oikealla tavalla, johtuen hänen vajaasta tunneälystään.

Toisin sanoen, jos tuo yliminän ääni on äidin ääni, joka tuomitsee tai hyväksyy mitä saan tehdä ja mitä en, niin kenen ääni oli Kainin päänsisällä, kenen Aabelin?

Edelleenkään en pidä narsismia terveen ihmisen rakkautena kehenkään,en itseen, enkä muihinkaan. Narsismi on aina sairasta itsensä rakastamista, rakkautta vain ja ainoastaan itseen, osaamatta tiedostaa edes mitä rakkaus on.

Terve itsekkyys antaa meille tiedon ketä Minä olen ketä Sinä olet. Narsismissa tuota kumpaakaan ei tunnisteta. Äidin rakkaus aitona opettaa meille empatiakykyä ja on esimerkkinä huolenpidosta ja huomioonottamisesta. Kuitenkin pohdin edelleen sitä, miksi saman äidin äidinrakkautta saaneesta toisella on luonnehäiriö toisella ei?

Voi olla,että poikkesin vähän pohtimaan muuta, mutta hyviä ajatuksia sinulla on ja hyvää pohdintaa. Ja huumorisi on hauskaa. Se Tuhkimo juttu sai nauramaan( kerroin sen myös lapselleni) ja välikommenttisi ovat piristäviä.

Hieno pointti Halebob, ja varmasti tosi. Näin se toimii. Täyttä asiaa.jes!

"terve"mieli kirjoitti:

Niin, tuota lapsen kehitystä ( maturaatiota ?), olet kovasti kiinnostunut miettimään. Itselläni ei ole oikein ollut mielenkiintoa ihan niin varhaiseen vaiheeseen mennä, kuten alle kaksivuotiaana muistelemaan itseäni tai vähän sen yli. Se on mahdoton tehtävä, ainakin suuremmalle osalle meistä. Täälläkin mainittu psykoterapeutti on mielestäni tutkinut juuri tuota varhaislapuutta, sen kehitystä ja häiriön synnyn syitä? Hänen kirjoistaan voit saada hyvääkin tietoa. Enemmänkin minua kiinnostaa kuinka paljon geneettisellä perimällä, varhaislapsuuden näkemättä ja huomiomatta jättämisellä, eli kylmän tunteettomalla ja itsekin luonnehäiriöisellä äidillä tai kasvattajalla on osuutta luonnehäiriön syntyyn.Ja mikä merkitys on kasvatuksella?

Tuossa olet oikeassa, että ensin lapsi tutkii maailmaa äidin sylistä lähtien. Ympäristössä olevilla tekijöillä ei näytä olevan imeväisikäiselle suurtakaan merkitystä,koska hänen havainnointikykynsä on vielä kehittymätön. Tuon ajan tarpeet ovat vielä hyvin pieniä ja yleensä nopeasti ja helpolla tyydytetty. Lapsen tempperamenttiin perustuvan luonteenpiirteen äiti alkaa itse kyllä huomaamaan pian. Tämä perinnöllisyydessä saatu tempperamentti mielestäni ohjailee jo imeväisikäisenäkin, kuinka vahva tai heikko persoona on kasvamassa. Jos olet kuunnelut eri lasten itkua ja vaatimusta saada sitä maitoa, niin itkujen äänestä äiti voi jopa tunnistaa oman lapsensa muiden joukosta.

Lapsen kehittyessä myös hänen havainnointikykynsä ympäristöstään alkaa hahmottua ja kasvaa. Enää ei riitä pelkkä tissi ja vaipan vaihto vaan lapsi alkaa kaipaamaan myöskin huomiota,vastavuoroisuutta. Narsistisuudella en tiedä onko sillä tässä mitään osaa tai arpaa, mutta kehityksellä kuitenkin. Mitä virikkeellisempi ympäristö ja miten lahjakas lapsi on ottamaan vastaan virikkeitä, sitä vaativampi hänestä kasvaa. Kutsuisin tätä ihan normaaliksi kehityksen ohjaamaksi itsekkyydeksi, mutta en narsismiksi.

Jos ottaa esimerkin narsismista? jo kaukaa raamatun sivuilta, niin Kain ja Aabel olivat veljeksiä joista Kain oli kateellinen (yksi narsismin vahvimmista merkeistä) ,kun taas Aabel oli epäitsekäs. Saman perheen lapsista toisesta kasvoi häikäilemätön itsekeskeinen kateellinen veljensä tappaja, kun taas toisella oli nöyrä ja epäitsekäs asenne niin itseään kuin muitakin kohtaan. Oliko tässä äiti jättänyt huomiotta Kainin ja antanut kaiken huomionsa ja kiintymyksensä Aabelille? Mitäs tuumaat? vai oliko kyse geeneistä. Kainille geenit olivat jakaneet huonon arvan,kun taas Aabel oli saanut hyvän.

Ehkä, siis olemme syntyjämme jo sitä mitä olemme. Vaikka äiti rakastaisi kuinka lastaan ja hoivasi, antaisi hyvän ja terveen kasvupohjan lapsen psyykkeen kehittymiselle, niin loppupeleissä, määrääkö kuitenkin geenimme sen, kenestä tulee luonnehäiriöinen kenestä ei? Yleensä murrosikä on se rajapyykki, jossa lapsuus loppuu ja alkaa varhainen aikuistuminen. Tässä vaiheessa mielestäni tulee kaikkein eniten selville ja näkyviin häiriöt luonteessa.

Kasvatuksella voidaan vaikuttaa terveen lapsen moraalikasvatukseen ja opettaa lapsen kehityksen kannalta, niin hyviä kun huonojakin asioita. Luonnehäiriöinenkin voi matkia näitä annettuja oppeja, mutta mielestäni hän ei pysty sisäistämään niitä oikealla tavalla, johtuen hänen vajaasta tunneälystään.

Toisin sanoen, jos tuo yliminän ääni on äidin ääni, joka tuomitsee tai hyväksyy mitä saan tehdä ja mitä en, niin kenen ääni oli Kainin päänsisällä, kenen Aabelin?

Edelleenkään en pidä narsismia terveen ihmisen rakkautena kehenkään,en itseen, enkä muihinkaan. Narsismi on aina sairasta itsensä rakastamista, rakkautta vain ja ainoastaan itseen, osaamatta tiedostaa edes mitä rakkaus on.

Terve itsekkyys antaa meille tiedon ketä Minä olen ketä Sinä olet. Narsismissa tuota kumpaakaan ei tunnisteta. Äidin rakkaus aitona opettaa meille empatiakykyä ja on esimerkkinä huolenpidosta ja huomioonottamisesta. Kuitenkin pohdin edelleen sitä, miksi saman äidin äidinrakkautta saaneesta toisella on luonnehäiriö toisella ei?

Voi olla,että poikkesin vähän pohtimaan muuta, mutta hyviä ajatuksia sinulla on ja hyvää pohdintaa. Ja huumorisi on hauskaa. Se Tuhkimo juttu sai nauramaan( kerroin sen myös lapselleni) ja välikommenttisi ovat piristäviä.

Lue lisää

geenien suhteen ... törmäsin tänään tuolla maailman menoa palstalla seuraavaan uutiseen, joka on aika tuore ja tutkimuksen otanta on suhteellisen pieni, että sillä olisi tieteellistä merkitystä, muuten, kuin että lisätutkimuksia tarvitaan .. eli ne oli magneettikuvannut yhdeksän psykopaatin aivot ja todennut niissä samankaltaisia poikkeamia .. voidaan sitten pohtia, johtuuko poikkeama geeneistä vai onko kyse vain aivojen osasta, jota varhaislapsuuden vammojen vuoksi ei koskaan ole käytetty .. itse kallistuisin geneettiseen ominaisuuteen tuon perusteella

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8375424

Jos sinun pitäisi kertoa 'terveestä narsisimista' käyttämättä käsitettä 'terve narsismi', mitä sanoja käyttäisit saadaksesi ihmiset ymmärtämään mistä puhut?
Ja sama kysymys 'käänteisesti': mitä sanoja käyttäisit, jos kertoisit 'sairaasta narsismista' sanomatta narsismi-sanaa ollenkaan?

Jos 'sairaasta narsismista' on helpompi puhua ymmärrettävästi käyttäen narsismi-sanaa ja 'terveelle narsismille' löytyykin hyviä synonyymeja, joissa ei mainita sanaa narsismi, on mielestäni ihan järkevää jättää narsismi-sana kuvaamaan nimenomaan 'sairasta narsismia'. Selvyyden vuoksi.

Mirri57 kirjoitti:

Jos sinun pitäisi kertoa 'terveestä narsisimista' käyttämättä käsitettä 'terve narsismi', mitä sanoja käyttäisit saadaksesi ihmiset ymmärtämään mistä puhut?
Ja sama kysymys 'käänteisesti': mitä sanoja käyttäisit, jos kertoisit 'sairaasta narsismista' sanomatta narsismi-sanaa ollenkaan?

Jos 'sairaasta narsismista' on helpompi puhua ymmärrettävästi käyttäen narsismi-sanaa ja 'terveelle narsismille' löytyykin hyviä synonyymeja, joissa ei mainita sanaa narsismi, on mielestäni ihan järkevää jättää narsismi-sana kuvaamaan nimenomaan 'sairasta narsismia'. Selvyyden vuoksi.

Lue lisää

Se, että asiaatuntemattomat ovat julistaneet sanan sairaudeksi, ei tarkoita, että se niin olisi.
Psykoanalalyysin mukaan narsismi tarkoittaa ihmisen mielikuvia ja käsitteitä itsestään. Jokaisella meillä on mielikuvia itsestämme, niin sinulla kuin minullakin. Mielestäni se ei sisällä mitään "sairasta".

"Sairaus" syntyy vasta kun käsitykset itsestä ovat elämää hankaloittavan poikkeavia, tällöin normina toimii terve narsismi, mutten ei poikkeavuutta voisi määritellä! Silloin puhutaankin jo narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Sana "narsistinen" määrittelee silloin "paikan", jossa häiriö sijaitsee, ilman sitä siis ei voi eikä tarvitse määritellä. "Sairauden" taas määrittelee sana "persoonallisuushäiriö", joka siis varsinaisesti ei ole sairaus.

Persoonallisuushäiriöillä on omat kriteerinsa.

Ilkikurimus kirjoitti:

Se, että asiaatuntemattomat ovat julistaneet sanan sairaudeksi, ei tarkoita, että se niin olisi.
Psykoanalalyysin mukaan narsismi tarkoittaa ihmisen mielikuvia ja käsitteitä itsestään. Jokaisella meillä on mielikuvia itsestämme, niin sinulla kuin minullakin. Mielestäni se ei sisällä mitään "sairasta".

"Sairaus" syntyy vasta kun käsitykset itsestä ovat elämää hankaloittavan poikkeavia, tällöin normina toimii terve narsismi, mutten ei poikkeavuutta voisi määritellä! Silloin puhutaankin jo narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Sana "narsistinen" määrittelee silloin "paikan", jossa häiriö sijaitsee, ilman sitä siis ei voi eikä tarvitse määritellä. "Sairauden" taas määrittelee sana "persoonallisuushäiriö", joka siis varsinaisesti ei ole sairaus.

Persoonallisuushäiriöillä on omat kriteerinsa.

Lue lisää

Psykoanalyysissä tutustutaan ihmisen mielentilaan. Siinä tehdään yhdessä havintoja terapeutin kanssa oman mielen tapahtumista. Terve ihminen mieltää itsensä terveeksi,kun hänen fyysinen,psyykkinen,sosiaalinen ja henkinen tilansa on tasapainossa. Kun psyykkinen tila horjuu ihminen voi sairastua ja voi tarvita p-analyysiä selvittämään elämäntilannettaan. Tälläiselle horjumiselle löytyy lukuisia syitä. Psykoanalyysi on psykoterapian muoto.Teoria ihmisen mielen rakenteesta ja kehityksestä.

Miksi sairaan poikkeavuuden normina ei voisi olla pelkästään terve mieli? Mikä on se tekijä, joka tekee terveestä mielestä terveen narsismin? Virallisuusko? Hullua,eikä totta! tämähän on mieletön ajatuksena. Terveestä tehdäänkin sairasta. Eihän sellaista ole, kun terve narsismi, jos oikein loogisesti asiaa ajatellaan. Virallisestihan me voimme hyväksyä vaikka kissan koiraksi,jos asiantuntijat niin alkavat siitä puhua ja väittää.... "Näin on, jokaisessa kissassa on koiraa". Pointti on siinä, että puhua ja käyttää voidaan mitä termejä vaan,kun asiasta ei valtaväestöllä ja maallikolla ole tietoa ja ymmärrystä. Edellenkään narsismi ei ole terveen mielen ilmaus, eikä voi kuvata tervettä mieltä.

Narsistista peroonallisuushäiriötä sairastava tuntee itsenä terveeksi kokonaisvaltaisesti. Hän ei lähde tutkimaan oman mielensä tilaa, eikä halua häntä analysoitavan. Mitä normia silloin pitäisi käyttää ihmiseen, joka tuntee itsensä täysin terveeksi? Hän on narsisti, ja normina käytetään tervettä narsismia? Taas sama. Sairaasta tehdään terve ja terveestä sairas. Maallikot menevät sekaisin ja kiista on päällä, kumpaa minä olen. Narsistin mielikuva itsestään on hyvin pärjäävä, menestyvä, sosiaalinen, hyvä ihminen. Tässä piileekin narsistisen persoonallisuushäiriön vaikeus tunnistaa, koska narsisti pystyy huijaamaan täydelliseti ja antamaan illusioidun kuvan itsestään kaikille muille paitsi hänen kanssaan elävälle. P-häiriö kriteeritkin voivat ontua ja niiden perusteella ollaan tehty vääriä diagnooseja. Toki jotkut kriteerit on asetettava aina kaikkeen.

Toisin sanoen minun mielikuvani normina itsestäni ei ole minkäänlainen terve narsismi, vaan yksinkertaisesti terve mieli. Sen käyttö väärällä tavalla näkyy varmasti käydyissä keskusteluissa pitkään.

Asiaa tuntemattomat eivät ole tervettä narsmia ottaneet käyttöön, etkä siis voi heitä syyttää sen leimaamiseksi "sairaaksi". Terve narsismi kuullostaa vain....sairaudelta, jollaista ei tuntuisi edes olevan. Kyllähän me toki ymmärrämme mitä sillä halutaan kuvata mutta....

"terve"mieli kirjoitti:

Psykoanalyysissä tutustutaan ihmisen mielentilaan. Siinä tehdään yhdessä havintoja terapeutin kanssa oman mielen tapahtumista. Terve ihminen mieltää itsensä terveeksi,kun hänen fyysinen,psyykkinen,sosiaalinen ja henkinen tilansa on tasapainossa. Kun psyykkinen tila horjuu ihminen voi sairastua ja voi tarvita p-analyysiä selvittämään elämäntilannettaan. Tälläiselle horjumiselle löytyy lukuisia syitä. Psykoanalyysi on psykoterapian muoto.Teoria ihmisen mielen rakenteesta ja kehityksestä.

Miksi sairaan poikkeavuuden normina ei voisi olla pelkästään terve mieli? Mikä on se tekijä, joka tekee terveestä mielestä terveen narsismin? Virallisuusko? Hullua,eikä totta! tämähän on mieletön ajatuksena. Terveestä tehdäänkin sairasta. Eihän sellaista ole, kun terve narsismi, jos oikein loogisesti asiaa ajatellaan. Virallisestihan me voimme hyväksyä vaikka kissan koiraksi,jos asiantuntijat niin alkavat siitä puhua ja väittää.... "Näin on, jokaisessa kissassa on koiraa". Pointti on siinä, että puhua ja käyttää voidaan mitä termejä vaan,kun asiasta ei valtaväestöllä ja maallikolla ole tietoa ja ymmärrystä. Edellenkään narsismi ei ole terveen mielen ilmaus, eikä voi kuvata tervettä mieltä.

Narsistista peroonallisuushäiriötä sairastava tuntee itsenä terveeksi kokonaisvaltaisesti. Hän ei lähde tutkimaan oman mielensä tilaa, eikä halua häntä analysoitavan. Mitä normia silloin pitäisi käyttää ihmiseen, joka tuntee itsensä täysin terveeksi? Hän on narsisti, ja normina käytetään tervettä narsismia? Taas sama. Sairaasta tehdään terve ja terveestä sairas. Maallikot menevät sekaisin ja kiista on päällä, kumpaa minä olen. Narsistin mielikuva itsestään on hyvin pärjäävä, menestyvä, sosiaalinen, hyvä ihminen. Tässä piileekin narsistisen persoonallisuushäiriön vaikeus tunnistaa, koska narsisti pystyy huijaamaan täydelliseti ja antamaan illusioidun kuvan itsestään kaikille muille paitsi hänen kanssaan elävälle. P-häiriö kriteeritkin voivat ontua ja niiden perusteella ollaan tehty vääriä diagnooseja. Toki jotkut kriteerit on asetettava aina kaikkeen.

Toisin sanoen minun mielikuvani normina itsestäni ei ole minkäänlainen terve narsismi, vaan yksinkertaisesti terve mieli. Sen käyttö väärällä tavalla näkyy varmasti käydyissä keskusteluissa pitkään.

Asiaa tuntemattomat eivät ole tervettä narsmia ottaneet käyttöön, etkä siis voi heitä syyttää sen leimaamiseksi "sairaaksi". Terve narsismi kuullostaa vain....sairaudelta, jollaista ei tuntuisi edes olevan. Kyllähän me toki ymmärrämme mitä sillä halutaan kuvata mutta....

Lue lisää

että tässä on nyt kyse siitä, että narsismi saataisiin irroitettua kokonaan jonkun ihmisryhmän psykopatologiasta. Olenko oikeassa - että julistettaisiin narsismista kokonaan vapaa ihmisryhmä, joka olisi ylivertainen muihin nähden? Kuulostaa aika narsistiselta ajatukselta...;D

Kuten sanoin, narsismi EI tarkoita sairautta, vaan omia käsityksiä ja mielikuvia itsestä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö taas ei ole normaali tila ja sen toteaa alan lääkäräri.

Ilkikurimus kirjoitti:

että tässä on nyt kyse siitä, että narsismi saataisiin irroitettua kokonaan jonkun ihmisryhmän psykopatologiasta. Olenko oikeassa - että julistettaisiin narsismista kokonaan vapaa ihmisryhmä, joka olisi ylivertainen muihin nähden? Kuulostaa aika narsistiselta ajatukselta...;D

Kuten sanoin, narsismi EI tarkoita sairautta, vaan omia käsityksiä ja mielikuvia itsestä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö taas ei ole normaali tila ja sen toteaa alan lääkäräri.

Lue lisää

Voitaisiinhan sitä vaikka ajatella noinkin. Se,ei kuitenkaan tarkoita,että ihmisestä jotenkin tulisi täydellinen,vaan että tervettä itsekkyyttä ja mieltä voitasiin alkaa määrittelemään jonkun toisen määritelmän kautta,kun narsismin,joka yleisimmin on häiriön kuvaus. Ymmärrätkö, mitä ajan takaa. Tiedän varsin hyvin,että Narsismi käsite liitetään psykoanalyysissä myöskin kuvaamaan terveitä ominaisuuksia ihmisessä,mutta onko se hyvä määritelmä,kun ylesisimmin käsite määritellään kuitenkin häiriöksi?,siitä voidaan olla eri mieltä.

Narsismi määritelmä pitäisi saada irrotettua kokonaan märittelemästä tervettä ihmistä ja jättää se kuvamaan häiriötä ja poikkeavuutta pelkästään"sairaassa " ihmisessä,siinä mielessä mutusi on oikeutettua. Koetko,että ihmiset,jotka eivät ole narsisteja tai eivät omaa narsistisia piirteitä,ovat jotenkin ylivertaisia muihin nähden? Onko narsismi sinusta ainoa tasavertaisuuden määritelmä?

Puhutaan narsistisesta tasapainosta,narsistisesta ahdistuksesta,narsistisesta romahduksesta. Sanotaan,että terveen narsismin perusta syntyy jo varhaislapsuudessa ja sen tasapaino voi vaihdella kenellä tahansa. Olen sitä mieltä,että vahva tai heikko itsetunto ja muut ominaisuudet eivät ole pelkästään varhaislapsuuden kautta saatuja ominaisuuksia,vaan geeneillä on merkittävä osuus tässä. Varhaislapsuudessa vahvistuu se minän kuva itsestä,jotka geenimme kautta olemme saaneet. Kasvatuksella on toki sanansa sanottavana. Heikkoakin minää tukemalla ja vahvistamalla voidaan vaikuttaa persoonan kehitykseen positiivisesti tai toisinpäin ,menettelemällä negatiivisesti. Määräävää osuutta minäämme kohtaan ei tarkasti vielä tunneta,joten siksi on väärin puhua,että meissä kaikissa on narsismisia ominaisuuksia. Voihan narsismi olla pelkästään aivojen kehityksellinen geenivirhe,joka on periytyvä ominaisuus ja jossa tutkijoilla on vielä selvitettävää. Siksi ei pitäisi puhua "terveestä narsismista",koska sitä välttämättä ei siinä merkityksessä ole terveellä ihmisellä,kun mitä sillä on tarkoitus tuoda esille.


Lähtökohtana tutkijoilla on ollut,että peroonaamme vaikuttavat ja sitä muokkaavat enemmän kehitykselliset tekijät ,kun geenimme. Tästä ei ole vielä niin suurta näyttöä,että voitaisiin pitää kaikkea psykoanalyysin teorioita oikeina. On vielä paljon auki asioita,jotka ovat jokseenkin vaikeita tutkittavia ja joista kiistellään myös hyvin paljon vielä.

Narsismi-käsite määritellään yleisimmin häiriöksi,siinä mielessä se on "sairaus". Onko sitten järkevää käyttää tätä määritelmää narsismista terveeseen ihmiseen...ja,a.?

"terve"mieli kirjoitti:

Voitaisiinhan sitä vaikka ajatella noinkin. Se,ei kuitenkaan tarkoita,että ihmisestä jotenkin tulisi täydellinen,vaan että tervettä itsekkyyttä ja mieltä voitasiin alkaa määrittelemään jonkun toisen määritelmän kautta,kun narsismin,joka yleisimmin on häiriön kuvaus. Ymmärrätkö, mitä ajan takaa. Tiedän varsin hyvin,että Narsismi käsite liitetään psykoanalyysissä myöskin kuvaamaan terveitä ominaisuuksia ihmisessä,mutta onko se hyvä määritelmä,kun ylesisimmin käsite määritellään kuitenkin häiriöksi?,siitä voidaan olla eri mieltä.

Narsismi määritelmä pitäisi saada irrotettua kokonaan märittelemästä tervettä ihmistä ja jättää se kuvamaan häiriötä ja poikkeavuutta pelkästään"sairaassa " ihmisessä,siinä mielessä mutusi on oikeutettua. Koetko,että ihmiset,jotka eivät ole narsisteja tai eivät omaa narsistisia piirteitä,ovat jotenkin ylivertaisia muihin nähden? Onko narsismi sinusta ainoa tasavertaisuuden määritelmä?

Puhutaan narsistisesta tasapainosta,narsistisesta ahdistuksesta,narsistisesta romahduksesta. Sanotaan,että terveen narsismin perusta syntyy jo varhaislapsuudessa ja sen tasapaino voi vaihdella kenellä tahansa. Olen sitä mieltä,että vahva tai heikko itsetunto ja muut ominaisuudet eivät ole pelkästään varhaislapsuuden kautta saatuja ominaisuuksia,vaan geeneillä on merkittävä osuus tässä. Varhaislapsuudessa vahvistuu se minän kuva itsestä,jotka geenimme kautta olemme saaneet. Kasvatuksella on toki sanansa sanottavana. Heikkoakin minää tukemalla ja vahvistamalla voidaan vaikuttaa persoonan kehitykseen positiivisesti tai toisinpäin ,menettelemällä negatiivisesti. Määräävää osuutta minäämme kohtaan ei tarkasti vielä tunneta,joten siksi on väärin puhua,että meissä kaikissa on narsismisia ominaisuuksia. Voihan narsismi olla pelkästään aivojen kehityksellinen geenivirhe,joka on periytyvä ominaisuus ja jossa tutkijoilla on vielä selvitettävää. Siksi ei pitäisi puhua "terveestä narsismista",koska sitä välttämättä ei siinä merkityksessä ole terveellä ihmisellä,kun mitä sillä on tarkoitus tuoda esille.


Lähtökohtana tutkijoilla on ollut,että peroonaamme vaikuttavat ja sitä muokkaavat enemmän kehitykselliset tekijät ,kun geenimme. Tästä ei ole vielä niin suurta näyttöä,että voitaisiin pitää kaikkea psykoanalyysin teorioita oikeina. On vielä paljon auki asioita,jotka ovat jokseenkin vaikeita tutkittavia ja joista kiistellään myös hyvin paljon vielä.

Narsismi-käsite määritellään yleisimmin häiriöksi,siinä mielessä se on "sairaus". Onko sitten järkevää käyttää tätä määritelmää narsismista terveeseen ihmiseen...ja,a.?

Lue lisää

Kun psykopatia kuvaa tiettyä oireyhtymää, jossa aika monen palasen pitää osua kohdilleen mm. psykopaatti on narsistinen.

Minun ymmärrykseni mukaan narsismissa on voimakkuusasteita, eli toiset tyypit ovat enemmän narsistisia joillaan elämänalueilla kuin toiset. Siis jos yhden narsistisen palautteen lähde on vaikkapa työ ja toisen parisuhdekumppani. Ja molemmat ovat ihan ns. normaaleja muuten: toinen parisuhdekumppaninsa kanssa ja toinen työpaikallaan..

Minun mielestäni me voimme hyvin olla eri mieltä tästä asiasta. Minä hyväksyn sinun näkökulmasi - perustelit sen hienosti. Mutta haluan myös omakohtaisen kokemuksen perusteella varata itselleni oikeuden käyttää narsismi sanaa myös kuvaamaan ns. terveitä piirteitä, koska niistä narsismi lopulta kumpuaa - minun mielestäni.

Missä kulkee raja, missä 'terve itsetunto/tisekorostus' muuttuu narsismiksi?

"terve"mieli kirjoitti:

Voitaisiinhan sitä vaikka ajatella noinkin. Se,ei kuitenkaan tarkoita,että ihmisestä jotenkin tulisi täydellinen,vaan että tervettä itsekkyyttä ja mieltä voitasiin alkaa määrittelemään jonkun toisen määritelmän kautta,kun narsismin,joka yleisimmin on häiriön kuvaus. Ymmärrätkö, mitä ajan takaa. Tiedän varsin hyvin,että Narsismi käsite liitetään psykoanalyysissä myöskin kuvaamaan terveitä ominaisuuksia ihmisessä,mutta onko se hyvä määritelmä,kun ylesisimmin käsite määritellään kuitenkin häiriöksi?,siitä voidaan olla eri mieltä.

Narsismi määritelmä pitäisi saada irrotettua kokonaan märittelemästä tervettä ihmistä ja jättää se kuvamaan häiriötä ja poikkeavuutta pelkästään"sairaassa " ihmisessä,siinä mielessä mutusi on oikeutettua. Koetko,että ihmiset,jotka eivät ole narsisteja tai eivät omaa narsistisia piirteitä,ovat jotenkin ylivertaisia muihin nähden? Onko narsismi sinusta ainoa tasavertaisuuden määritelmä?

Puhutaan narsistisesta tasapainosta,narsistisesta ahdistuksesta,narsistisesta romahduksesta. Sanotaan,että terveen narsismin perusta syntyy jo varhaislapsuudessa ja sen tasapaino voi vaihdella kenellä tahansa. Olen sitä mieltä,että vahva tai heikko itsetunto ja muut ominaisuudet eivät ole pelkästään varhaislapsuuden kautta saatuja ominaisuuksia,vaan geeneillä on merkittävä osuus tässä. Varhaislapsuudessa vahvistuu se minän kuva itsestä,jotka geenimme kautta olemme saaneet. Kasvatuksella on toki sanansa sanottavana. Heikkoakin minää tukemalla ja vahvistamalla voidaan vaikuttaa persoonan kehitykseen positiivisesti tai toisinpäin ,menettelemällä negatiivisesti. Määräävää osuutta minäämme kohtaan ei tarkasti vielä tunneta,joten siksi on väärin puhua,että meissä kaikissa on narsismisia ominaisuuksia. Voihan narsismi olla pelkästään aivojen kehityksellinen geenivirhe,joka on periytyvä ominaisuus ja jossa tutkijoilla on vielä selvitettävää. Siksi ei pitäisi puhua "terveestä narsismista",koska sitä välttämättä ei siinä merkityksessä ole terveellä ihmisellä,kun mitä sillä on tarkoitus tuoda esille.


Lähtökohtana tutkijoilla on ollut,että peroonaamme vaikuttavat ja sitä muokkaavat enemmän kehitykselliset tekijät ,kun geenimme. Tästä ei ole vielä niin suurta näyttöä,että voitaisiin pitää kaikkea psykoanalyysin teorioita oikeina. On vielä paljon auki asioita,jotka ovat jokseenkin vaikeita tutkittavia ja joista kiistellään myös hyvin paljon vielä.

Narsismi-käsite määritellään yleisimmin häiriöksi,siinä mielessä se on "sairaus". Onko sitten järkevää käyttää tätä määritelmää narsismista terveeseen ihmiseen...ja,a.?

Lue lisää

Pyrin tässä keskustelemaan aiheesta "terve narsismi", jonka sinä olet avaukseksi muotoillut, samalla kun kyseenalaistat ihmisen psykopatologian!
Kerroin, etten ole kanssasi samoilla linjoilla ja että ilman narsismia ei ihminen säilyisi edes hengissä.

Esitin myös ajatuksen, että onko tarkoitus narsismi-sanan merkitys muuttamalla luoda uusi ylivertainen ihmisryhmä? Meissä kaikissa on narsismia, siispä olisi sangen outoa esittää, että kaikki narsistisen piirteet ovat vain sairaita. Eivät ole, eikä sellaiseen voida mennä, vaikka se sinua ehkä miellyttäisikin.

Kuka määrittelee narsismi-käsitteen yleisimmin häiriöksi? Asiaa tuntemattomat ihmiset? Ja heidän takiaanko sanalle pitäisi luoda uusi merkitys?

Olen edelleen eri mieltä.

Ilkikurimus kirjoitti:

Pyrin tässä keskustelemaan aiheesta "terve narsismi", jonka sinä olet avaukseksi muotoillut, samalla kun kyseenalaistat ihmisen psykopatologian!
Kerroin, etten ole kanssasi samoilla linjoilla ja että ilman narsismia ei ihminen säilyisi edes hengissä.

Esitin myös ajatuksen, että onko tarkoitus narsismi-sanan merkitys muuttamalla luoda uusi ylivertainen ihmisryhmä? Meissä kaikissa on narsismia, siispä olisi sangen outoa esittää, että kaikki narsistisen piirteet ovat vain sairaita. Eivät ole, eikä sellaiseen voida mennä, vaikka se sinua ehkä miellyttäisikin.

Kuka määrittelee narsismi-käsitteen yleisimmin häiriöksi? Asiaa tuntemattomat ihmiset? Ja heidän takiaanko sanalle pitäisi luoda uusi merkitys?

Olen edelleen eri mieltä.

Lue lisää

En kyseenalaista mitään.Pelkästään pohdin ja totean.Tutkijat päättävät viimekädessä,mutta vielä on auki monia kysymyksiä. Saat olla eri mieltä ja se on ihan ok. ja jokaisen oikeus.Kysyisin kuitenkin vielä miten ihminen ei säilyisi edes hengissä ilman narsismia? Selittäisitkö minulle tämän.

"terve"mieli kirjoitti:

En kyseenalaista mitään.Pelkästään pohdin ja totean.Tutkijat päättävät viimekädessä,mutta vielä on auki monia kysymyksiä. Saat olla eri mieltä ja se on ihan ok. ja jokaisen oikeus.Kysyisin kuitenkin vielä miten ihminen ei säilyisi edes hengissä ilman narsismia? Selittäisitkö minulle tämän.

Lue lisää

Henkiin jäämistaistelu. Vaikka teknologia on auttanut meidät vaikeimmista ajoista eroon, se silti yhä on olemassa.
Ihminen on typistänyt mieltään niin monella eri tavalla, että tuskin on enempää tarpeen, edes teorian tasolla esittää.
Yleinen häpeän välttely on saanut narsismin lisääntymään. Alussa kaikki on ollut tasapainossa. Nykyisin kaikki haluavat olla uhreja.

Tutustu analyyttiseen trilogiaan - sen on perustanut Norberto R. Keppe. Minusta se on mielenkiintoinen teoria.

Ilkikurimus kirjoitti:

Henkiin jäämistaistelu. Vaikka teknologia on auttanut meidät vaikeimmista ajoista eroon, se silti yhä on olemassa.
Ihminen on typistänyt mieltään niin monella eri tavalla, että tuskin on enempää tarpeen, edes teorian tasolla esittää.
Yleinen häpeän välttely on saanut narsismin lisääntymään. Alussa kaikki on ollut tasapainossa. Nykyisin kaikki haluavat olla uhreja.

Tutustu analyyttiseen trilogiaan - sen on perustanut Norberto R. Keppe. Minusta se on mielenkiintoinen teoria.

Lue lisää

Lapsi oikeuttaa itselleen tiettyjä palveluja. Lapsi edellyttää, että se saa nänniä. Lapsi edellyttää, että sitä hoivataan ja sen tunteisiin vastataan. Lapsi edellyttää, että sen vaippa vaihdetaan.

Entäpä jos olisi lapsi, joka ei noita palveluita koskaan vaatisi? Olisi vain hiljaa. Vaikka kuinka olisi nälkä tai jano. Ajattelisi altruistisesti, että ehkä sillä äidillä on kuitenkin niin väsy, ettei se nyt jaksa tulla syöttämään mua. Voi sitä äitirukkaa, kun sillä on niin rankkaa. En mitenkään voi herättää sitä kesken sen unien, kun tiedän, että se on niin väsynyt. Minä olen aiheuttanut kaiken pahan rakkaan äitini elämään, joten oikeastaan ansaitsenkin kuolla. En tarvitse äidin hoivaa, enkä äidin maitoa. Parempi maito äidin rinnassa ruokkimassa äitiä, kuin että minä imisin sitä hänestä, hyvänen aika, sehän on hänen elinvoimaansa, mitä minä imen. En voi tehdä sellaista ... se on väärin.

-hullu- kirjoitti:

Lapsi oikeuttaa itselleen tiettyjä palveluja. Lapsi edellyttää, että se saa nänniä. Lapsi edellyttää, että sitä hoivataan ja sen tunteisiin vastataan. Lapsi edellyttää, että sen vaippa vaihdetaan.

Entäpä jos olisi lapsi, joka ei noita palveluita koskaan vaatisi? Olisi vain hiljaa. Vaikka kuinka olisi nälkä tai jano. Ajattelisi altruistisesti, että ehkä sillä äidillä on kuitenkin niin väsy, ettei se nyt jaksa tulla syöttämään mua. Voi sitä äitirukkaa, kun sillä on niin rankkaa. En mitenkään voi herättää sitä kesken sen unien, kun tiedän, että se on niin väsynyt. Minä olen aiheuttanut kaiken pahan rakkaan äitini elämään, joten oikeastaan ansaitsenkin kuolla. En tarvitse äidin hoivaa, enkä äidin maitoa. Parempi maito äidin rinnassa ruokkimassa äitiä, kuin että minä imisin sitä hänestä, hyvänen aika, sehän on hänen elinvoimaansa, mitä minä imen. En voi tehdä sellaista ... se on väärin.

Lue lisää

Näinhän se on. Täsmälleen.

-hullu- kirjoitti:

Lapsi oikeuttaa itselleen tiettyjä palveluja. Lapsi edellyttää, että se saa nänniä. Lapsi edellyttää, että sitä hoivataan ja sen tunteisiin vastataan. Lapsi edellyttää, että sen vaippa vaihdetaan.

Entäpä jos olisi lapsi, joka ei noita palveluita koskaan vaatisi? Olisi vain hiljaa. Vaikka kuinka olisi nälkä tai jano. Ajattelisi altruistisesti, että ehkä sillä äidillä on kuitenkin niin väsy, ettei se nyt jaksa tulla syöttämään mua. Voi sitä äitirukkaa, kun sillä on niin rankkaa. En mitenkään voi herättää sitä kesken sen unien, kun tiedän, että se on niin väsynyt. Minä olen aiheuttanut kaiken pahan rakkaan äitini elämään, joten oikeastaan ansaitsenkin kuolla. En tarvitse äidin hoivaa, enkä äidin maitoa. Parempi maito äidin rinnassa ruokkimassa äitiä, kuin että minä imisin sitä hänestä, hyvänen aika, sehän on hänen elinvoimaansa, mitä minä imen. En voi tehdä sellaista ... se on väärin.

Lue lisää

Kerroppa -hullu- minulle miten imeväisikäinen "oikeuttaa"ja "edellyttää" palveluita itselleen? Narsismin avullako? Miten narsismi kykenee tälläiseen? Jos,ajatellaan,että sana Narsismi on käsite,joka terveenä ominaisuutena tarkoittaa mielikuvia ja käsityksiä,joita ihmisellä on itsestään,niin eikö olekin aika neropatti tälläinen imeväisikäinen,jos jo tuolloin kykenee ajattelemaan jonkun narsismin avulla:"Nyt sitä tissiä ja vähän äkkiä tänne" jne. Sehän vaatisi jo lapselta kykyä ajattelemiseen."Äiti tuossa,siinä ruoka"ja katse tisseissä vai?

Kuvaamasi lapsen toimintoja ei mielestäni ohjaa narsismi. Ei terve narsismi,eikä epäterve,tuskin edes primäärinarsismi.Tuollainen esimerkki on sairaasta lapsesta. Jos ajatellaan,että narsismi käsite tarkoittaa yleisimmin häiriötä,niin miten tälläinen häiriö voisi ohjata lapsen itkua, ja ajattelua oikeutuksesta ja edellytyksistä?

Eikö paljon järkevämmältä kuullosta,että lapsen itkua säätelee aivojen hormonitasapaino,joka säätelee nälän tunnetta aivojen avulla.Lapsen näläntunne ei ole samanlainen kuin meidän aikuisten,siis imeväväisikäisten. Lapsi tuntee nälän epämiellyttävänä tuntemuksena,ei nälän tunteena.Ei lapsi kykene tietoisesti ajattelmaan vielä tuolloin,mitä hänelle kuuluu,vaan kaikkia lapsen toimintoja ohjaa aivot,jotka laukaisevat tämän itkureaktion.

Eihän tuon ikäinen ajattele vielä mitään,altruistisesti tai narsistisesti tai mitenkään. Lapsi syö,nukkuu ja kasvaa.Näitä toimintoja en jaksa millään uskoa,että niitä ohjaisi narsismi.Jotenkin tuo narsismi sana on otettu käyttöön ihme tavalla selittämään vähän kaikkea toimintaa,niin huonoa kun hyvää,niin imeväisikäisen,kun lapsen kehitystäkin. Silti siitä jaksetaan itkeä,kuinka kamalaa se on ja täälläkin joka toinen haukkuu,ootko vähän narsisti. No olen,jos se noin hieno ominaisuus on hitsi soikoon.Kuka ei enää haluaisi olla narsisti,kun tissitkin alkaa valua maitoa pelkän narsismin avulla.

Kyllä hengissäpysymistaistelu on pelkää aivojen kemiaa. Lapsella on yleensä aivovaurio,jos hän ei itke nälkäänsä.

"terve"mieli kirjoitti:

Kerroppa -hullu- minulle miten imeväisikäinen "oikeuttaa"ja "edellyttää" palveluita itselleen? Narsismin avullako? Miten narsismi kykenee tälläiseen? Jos,ajatellaan,että sana Narsismi on käsite,joka terveenä ominaisuutena tarkoittaa mielikuvia ja käsityksiä,joita ihmisellä on itsestään,niin eikö olekin aika neropatti tälläinen imeväisikäinen,jos jo tuolloin kykenee ajattelemaan jonkun narsismin avulla:"Nyt sitä tissiä ja vähän äkkiä tänne" jne. Sehän vaatisi jo lapselta kykyä ajattelemiseen."Äiti tuossa,siinä ruoka"ja katse tisseissä vai?

Kuvaamasi lapsen toimintoja ei mielestäni ohjaa narsismi. Ei terve narsismi,eikä epäterve,tuskin edes primäärinarsismi.Tuollainen esimerkki on sairaasta lapsesta. Jos ajatellaan,että narsismi käsite tarkoittaa yleisimmin häiriötä,niin miten tälläinen häiriö voisi ohjata lapsen itkua, ja ajattelua oikeutuksesta ja edellytyksistä?

Eikö paljon järkevämmältä kuullosta,että lapsen itkua säätelee aivojen hormonitasapaino,joka säätelee nälän tunnetta aivojen avulla.Lapsen näläntunne ei ole samanlainen kuin meidän aikuisten,siis imeväväisikäisten. Lapsi tuntee nälän epämiellyttävänä tuntemuksena,ei nälän tunteena.Ei lapsi kykene tietoisesti ajattelmaan vielä tuolloin,mitä hänelle kuuluu,vaan kaikkia lapsen toimintoja ohjaa aivot,jotka laukaisevat tämän itkureaktion.

Eihän tuon ikäinen ajattele vielä mitään,altruistisesti tai narsistisesti tai mitenkään. Lapsi syö,nukkuu ja kasvaa.Näitä toimintoja en jaksa millään uskoa,että niitä ohjaisi narsismi.Jotenkin tuo narsismi sana on otettu käyttöön ihme tavalla selittämään vähän kaikkea toimintaa,niin huonoa kun hyvää,niin imeväisikäisen,kun lapsen kehitystäkin. Silti siitä jaksetaan itkeä,kuinka kamalaa se on ja täälläkin joka toinen haukkuu,ootko vähän narsisti. No olen,jos se noin hieno ominaisuus on hitsi soikoon.Kuka ei enää haluaisi olla narsisti,kun tissitkin alkaa valua maitoa pelkän narsismin avulla.

Kyllä hengissäpysymistaistelu on pelkää aivojen kemiaa. Lapsella on yleensä aivovaurio,jos hän ei itke nälkäänsä.

Lue lisää

OK, hylätään sana narsismi hetkeksi.

Imeväisikäinen lapsi ei tunne empatiaa hoitajaansa kohtaan. Imeväisikäisellä lapsella on vain tarpeet ja niiden tyydyttäjä. Kylmän loogisesti. Jos lapsen tarpeita ei oteta huomioon, ja viestit lapsen tarpeiden viestitykseen ovat irrationaalisia, ei lapselle voi syntyä käsitystä empatiasta. Sitä vain ei lapsen maailmassa ole.

Jos ajatellaan imeväisikäistä lasta ja hänen kommunikaatiotaan ensisijaisen hoitajansa kanssa, se määrittelee tulevan aikuisen alitajuisen, esikielellisen, esisymbolisen maailmankuvan. Tuo alitajuinen, psykopatologinen, rakennelma syntyy kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Sitä on vaikea tavoittaa -- usko, että olen yrittänyt. Mutta sen vaikutukset ovat arvaamattomat persoonalle.

Jos palvelu pelaa liian hyvin, syntyy altruistinen persoonallisuus, joka olettaa, että kaikki ihmiset ovat hyviä.

Toinen ääripää on, että palvelu ei pelaa ollenkaan, syntyy ihminen ilman empatiaa tai omaatuntoa. Ja tuollaista esikielellistä vauriota ei voida korjata terapialla.

Saitko ajatuksesta kiinni?

"terve"mieli kirjoitti:

Kerroppa -hullu- minulle miten imeväisikäinen "oikeuttaa"ja "edellyttää" palveluita itselleen? Narsismin avullako? Miten narsismi kykenee tälläiseen? Jos,ajatellaan,että sana Narsismi on käsite,joka terveenä ominaisuutena tarkoittaa mielikuvia ja käsityksiä,joita ihmisellä on itsestään,niin eikö olekin aika neropatti tälläinen imeväisikäinen,jos jo tuolloin kykenee ajattelemaan jonkun narsismin avulla:"Nyt sitä tissiä ja vähän äkkiä tänne" jne. Sehän vaatisi jo lapselta kykyä ajattelemiseen."Äiti tuossa,siinä ruoka"ja katse tisseissä vai?

Kuvaamasi lapsen toimintoja ei mielestäni ohjaa narsismi. Ei terve narsismi,eikä epäterve,tuskin edes primäärinarsismi.Tuollainen esimerkki on sairaasta lapsesta. Jos ajatellaan,että narsismi käsite tarkoittaa yleisimmin häiriötä,niin miten tälläinen häiriö voisi ohjata lapsen itkua, ja ajattelua oikeutuksesta ja edellytyksistä?

Eikö paljon järkevämmältä kuullosta,että lapsen itkua säätelee aivojen hormonitasapaino,joka säätelee nälän tunnetta aivojen avulla.Lapsen näläntunne ei ole samanlainen kuin meidän aikuisten,siis imeväväisikäisten. Lapsi tuntee nälän epämiellyttävänä tuntemuksena,ei nälän tunteena.Ei lapsi kykene tietoisesti ajattelmaan vielä tuolloin,mitä hänelle kuuluu,vaan kaikkia lapsen toimintoja ohjaa aivot,jotka laukaisevat tämän itkureaktion.

Eihän tuon ikäinen ajattele vielä mitään,altruistisesti tai narsistisesti tai mitenkään. Lapsi syö,nukkuu ja kasvaa.Näitä toimintoja en jaksa millään uskoa,että niitä ohjaisi narsismi.Jotenkin tuo narsismi sana on otettu käyttöön ihme tavalla selittämään vähän kaikkea toimintaa,niin huonoa kun hyvää,niin imeväisikäisen,kun lapsen kehitystäkin. Silti siitä jaksetaan itkeä,kuinka kamalaa se on ja täälläkin joka toinen haukkuu,ootko vähän narsisti. No olen,jos se noin hieno ominaisuus on hitsi soikoon.Kuka ei enää haluaisi olla narsisti,kun tissitkin alkaa valua maitoa pelkän narsismin avulla.

Kyllä hengissäpysymistaistelu on pelkää aivojen kemiaa. Lapsella on yleensä aivovaurio,jos hän ei itke nälkäänsä.

Lue lisää

Näläntunne joo, mutta mitäs sitten tapahtuukaan?
Jos sulla on nälkä, mitä teet - no syöt tietysti, niin yksinkerataista se on. Sinulle tulee tarve ja tyydytät sen muista piittaamatta. Itsekkäästi.
Ja tämä tarve on osa henkiinjäämistä.
Itsekkäästi. Narsistisesti. Sinulla on oikeus jäädä henkiin.

-hullu- kirjoitti:

OK, hylätään sana narsismi hetkeksi.

Imeväisikäinen lapsi ei tunne empatiaa hoitajaansa kohtaan. Imeväisikäisellä lapsella on vain tarpeet ja niiden tyydyttäjä. Kylmän loogisesti. Jos lapsen tarpeita ei oteta huomioon, ja viestit lapsen tarpeiden viestitykseen ovat irrationaalisia, ei lapselle voi syntyä käsitystä empatiasta. Sitä vain ei lapsen maailmassa ole.

Jos ajatellaan imeväisikäistä lasta ja hänen kommunikaatiotaan ensisijaisen hoitajansa kanssa, se määrittelee tulevan aikuisen alitajuisen, esikielellisen, esisymbolisen maailmankuvan. Tuo alitajuinen, psykopatologinen, rakennelma syntyy kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Sitä on vaikea tavoittaa -- usko, että olen yrittänyt. Mutta sen vaikutukset ovat arvaamattomat persoonalle.

Jos palvelu pelaa liian hyvin, syntyy altruistinen persoonallisuus, joka olettaa, että kaikki ihmiset ovat hyviä.

Toinen ääripää on, että palvelu ei pelaa ollenkaan, syntyy ihminen ilman empatiaa tai omaatuntoa. Ja tuollaista esikielellistä vauriota ei voida korjata terapialla.

Saitko ajatuksesta kiinni?

Lue lisää

temperamentierot?

Lapsi, jolla on 'laimea' temperamentti, on tyytyväinen vaihtelevaankin palveluun ja hänestä kehittyy ns. normaali persoonallisuus.

Lapsi, jolla on 'tulinen' temperamentti, tyytyy vain parhaaseen, eli vaatii parasta mahdollista palvelua. Jos sitä saa ja saa sopivan kasvatuksen hänestä kasvaa menestyvä, narsistiselta vaikuttava, normaali ihminen, joka epäonnistuu parisuhteessaan ja turhaan tuomitaan persoonallisuushäiriöiseksi ...

Lapsi, jolla on 'tulinen' temperamentti, tyytyy vain parhaaseen, eli vaatii parasta mahdollista palvelua. Jos ei sitä saa, vaan palvelu on irrationaalista tai puuttuu kokonaan, kehittää omat selviytymiskeinonsa sen mukaisiksi ja oppii maailman kovat säännöt jo vauvana. Äitiin ei voi luottaa.

Ajatuksia näihin? Tässä on genetiikka mukana karrikoituna.. 'laimea'= tyhmä, 'tulinen'= älykäs' voisiko olla?

on yksi mielen suojakeinoista ... oman pahuuden kieltäminen kuuluu näiden suojakeinojen joukkoon ... enpä usko kenenkään ammattiauttajan lähtevän räväyttämään totuutta ihmisen silmille, ennemminkin antaa ihmiselle työkaluja joilla itse löytää totuuden itsestään .. mutta meitä on moneksi - myös ammattiauttajia.

-hullu- kirjoitti:

on yksi mielen suojakeinoista ... oman pahuuden kieltäminen kuuluu näiden suojakeinojen joukkoon ... enpä usko kenenkään ammattiauttajan lähtevän räväyttämään totuutta ihmisen silmille, ennemminkin antaa ihmiselle työkaluja joilla itse löytää totuuden itsestään .. mutta meitä on moneksi - myös ammattiauttajia.

Lue lisää

mielen defensseistä.

Ilkikurimus kirjoitti:

mielen defensseistä.

MIKSI ILKEÄT IHMISET SAAVAT KIDUTTAA HYVIÄ IHMISIÄ JA VIELÄ VOITTAVAT KAIKESSA. MIKSI ET JO MAAN PÄÄLLÄ TEE JOTAIN JA AUTA UHREJA. JOS VASTA VIIMEISELLÄ TUOMIOLLA MAKSAT TEOISTA JA LAITAT HEIDÄT HELVETTIIN, NIIN EI SE PALJON LOHDUTA........

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8353139/42850296

2:27 --- 3:30

;-)

Niin mutta, eihän sairasta tai tervettä itserakkautta ole olemassakaan, on olemassa vain itserakkautta ei stabiilina muotona.

Vaatii varmasti mielikuvitusta selviytymiskeinojen osalta vastata omanarvontunteita koskeviin haasteisiin.