Tulin juuri perheeni kanssa lomareissulta joka suuntautui tänä vuonna lappiin. Siellähän tuli kuunneltua myöskin Lapin radiota ja eräänä aamuna siellä haastateltiin erästä paikallista taiteilijaa. Siitä kuulin kerta kaikkiaan kummia! Lapin taiteilijat osaavat todella vetää samasta köydestä. He ovat verkostoituneet melkeinpä samaksi perheeksi ja kannustavat ja jeesaavat toisiaan vilpittömästi myös työtilaisuuksien saamiseksi. Tämä kaikki tapahtuu kaiken lisäksi vieläpä ”yli puoluerajojen” eli siinä porukassa ei katsota onko taiteilijalla edes virallista taiteilijastatusta (lue taiteilijaliiton jäsen).
Tuossa haastattelussa haastateltava taiteilija kertoi että heillä on säännöllisesti yhteisiä tapaamisia jossa he pitävät hauskaa ja lujittavat yhteistyötään. Niinpä sainkin vihjeen heidän uusimmasta tapaamisestaan ja uskalias kun olen niin tietenkin menin sinne kuokkimaan, olenhan itsekin taiteilija. Olikin todella hauskaa ja mukavaa porukkaa eivätkä katsoneet tippaakaan karsaasti meikäläistä ulkopuolista vierasta. Enkä suinkaan ollut ainoa ulkopuolinen. Jyväskylästä mm. oli kokonainen ryhmä siellä mukana ja hekin olivat tervetulleita.
Kuulin että Rovaniemeläinen taiteilijaporukka oli kaiken lisäksi suunnitellut jo kaksi vuotta erästä kunnianhimoista hanketta. He nimittäin herättävät ikivanhat Rovaniemen markkinat uudelleen eloon juuri sellaisena kun se on silloin rillumarei-aikaan ollut ja juuri sillä oikealla paikalla missä se on alun perin ollutkin. Se oli yleisin puheenaihe siellä josta puhuttiin sekä radiossa että lehdissä.
Harmitti vain kun jouduttiin sieltä lähtemään ennen sitä.
Jos teitä joitakin kiinnostaa sinne mennä niin markkinat alkavat tämän kuun 14 päivänä ja kestää sunnuntaihin.
Se taiteilijaporukka on talkoilla valmistanut yli 200 markkinamyyntikojua jotka ovat myös tuon ajan henkeen sopivat.
Tietenkinhän siellä on myös taidetta esillä onhan se selviö mutta painopiste on tietenkin on se wanhanajan markkinahengen luominen kaikenlaisine ohjelmineen mitä tuohon aikaan Rovaniemen markkinoilla tyypillisesti oli.
Voitte arvata että kovastihan tuo nyt tympäisee kun jouduimme palaamaan tänne sorvin ääreen, mielellämme oltaisiin oltu tuolla edes yksi päivä, mutta minkäs teet.
Nyt kun olen täällä lueskellut näitä lomamme aikana kirjoitettuja juttuja niin tympii valtavasti. Sama hemmetin paini täällä on edelleen ja juuri samat henkilöt ovat tukkanuottasilla.
Miksi ihmeessä me Helsingin seudun taiteilijat emme voisi ottaa oppia noista Lapin taiteilijoista?
Lopetettaisiin tuo negatiivisuus ja alettaisiin viimeinkin mekin puhaltamaan yhteen hiileen. Vai onko meihin juurtunut se kateus toisiamme kohtaan niin voimakkaasti että sellaista ei voisi edes harkita.
Ihan tuo hävettää!
Tuossa haastattelussa haastateltava taiteilija kertoi että heillä on säännöllisesti yhteisiä tapaamisia jossa he pitävät hauskaa ja lujittavat yhteistyötään. Niinpä sainkin vihjeen heidän uusimmasta tapaamisestaan ja uskalias kun olen niin tietenkin menin sinne kuokkimaan, olenhan itsekin taiteilija. Olikin todella hauskaa ja mukavaa porukkaa eivätkä katsoneet tippaakaan karsaasti meikäläistä ulkopuolista vierasta. Enkä suinkaan ollut ainoa ulkopuolinen. Jyväskylästä mm. oli kokonainen ryhmä siellä mukana ja hekin olivat tervetulleita.
Kuulin että Rovaniemeläinen taiteilijaporukka oli kaiken lisäksi suunnitellut jo kaksi vuotta erästä kunnianhimoista hanketta. He nimittäin herättävät ikivanhat Rovaniemen markkinat uudelleen eloon juuri sellaisena kun se on silloin rillumarei-aikaan ollut ja juuri sillä oikealla paikalla missä se on alun perin ollutkin. Se oli yleisin puheenaihe siellä josta puhuttiin sekä radiossa että lehdissä.
Harmitti vain kun jouduttiin sieltä lähtemään ennen sitä.
Jos teitä joitakin kiinnostaa sinne mennä niin markkinat alkavat tämän kuun 14 päivänä ja kestää sunnuntaihin.
Se taiteilijaporukka on talkoilla valmistanut yli 200 markkinamyyntikojua jotka ovat myös tuon ajan henkeen sopivat.
Tietenkinhän siellä on myös taidetta esillä onhan se selviö mutta painopiste on tietenkin on se wanhanajan markkinahengen luominen kaikenlaisine ohjelmineen mitä tuohon aikaan Rovaniemen markkinoilla tyypillisesti oli.
Voitte arvata että kovastihan tuo nyt tympäisee kun jouduimme palaamaan tänne sorvin ääreen, mielellämme oltaisiin oltu tuolla edes yksi päivä, mutta minkäs teet.
Nyt kun olen täällä lueskellut näitä lomamme aikana kirjoitettuja juttuja niin tympii valtavasti. Sama hemmetin paini täällä on edelleen ja juuri samat henkilöt ovat tukkanuottasilla.
Miksi ihmeessä me Helsingin seudun taiteilijat emme voisi ottaa oppia noista Lapin taiteilijoista?
Lopetettaisiin tuo negatiivisuus ja alettaisiin viimeinkin mekin puhaltamaan yhteen hiileen. Vai onko meihin juurtunut se kateus toisiamme kohtaan niin voimakkaasti että sellaista ei voisi edes harkita.
Ihan tuo hävettää!
Vastaukset 4
Vanhimmat
..joka ei meiltä onnistu. Jotkut meistä haluaa olla se paras ja ainoa arvostettu ja "kukaanhan ei ratsasta minun kustannuksella".
Se kuitenkin on totuuden nimessä sanottava että tuon yhden "junttijuurakon" kaltaisia sika ääliöitä ei varmaan ole muita kuin yksi ainoo yksilö.
Ehkä me muut voitais edes harkita asiaa?
..siitä oppimastasi on sinun hyvä ottaa oppia ja ruveta toimimaan parempana ihmisenä! Heh
Kyllähän meidänkin tosiaan kannattaisi pikemminkin pystyä puhaltamaan yhteiseen hiileen.
Nuo "titteliasiat" taiteessa ovat samoja kuten oikeassa elämässäkin. Kun jaksaa kehittää ja kouluttaa itseään niin ammattinimikkeet tulee niistä ikäänkuin palkinnoksi tehdyille koville ponnisteluille.
Noilla Lapin taiteilijoilla on oikea periaate. Tittelit eivät saa olla esteenä hyvälle ja hedelmälliselle yhteistyölle sekä mukavalle yhdessä ololle. Niinhän ne suuret työyhteisötkin esimerkiksi suurissa firmoissa pelaa. Niissäkin yksilöt ymmärtävät koulutuksen ja suuren elämänkokemuksen merkityksen eivätkä lähde kyseenalaistamaan heidän osaamistaan. Tottakai taiteessakin pelaa käytännössä samat lainalaisuudet.
On väärä luulo että tuosta vain voisi tekeytyä suureksi ja arvostetuksi taiteilijaksi vain sen vuoksi että omaa hitusen kärsivällisyyttä ja joku suppea ryhmä kohteliaisuuttaan kehuu esim taiteilijan käden jälkeä hyväksi. Elämän kokemus, koulutus ja luomiskyky edesauttaa hyvään tulokseen taiteessakin.
Nyt sitten on lomatkin "suoritettu" ja alkaa valmistautuminen uuteen koitokseen.
Toivottavasti eväitä taas riittä tulevalle talvelle. Nyt ainakin on mukava ja virkistäytynyt olo.
##Kyllähän meidänkin tosiaan kannattaisi pikemminkin pystyä puhaltamaan yhteiseen hiileen.
Nuo "titteliasiat" taiteessa ovat samoja kuten oikeassa elämässäkin.##
Tämän asian edistämiseksi pitäisi taiteilijoille ensin saada kunnollinen ammattiliitto, joka hoitaisi kaikkien taiteilijoiden asioita, ei vain sisäpiirin. Mitä titteleihin tulee, niin niillä kukaan ei taidetta tee.
##Noilla Lapin taiteilijoilla on oikea periaate. Tittelit eivät saa olla esteenä hyvälle ja hedelmälliselle yhteistyölle sekä mukavalle yhdessä ololle. Niinhän ne suuret työyhteisötkin esimerkiksi suurissa firmoissa pelaa. Niissäkin yksilöt ymmärtävät koulutuksen ja suuren elämänkokemuksen merkityksen eivätkä lähde kyseenalaistamaan heidän osaamistaan. Tottakai taiteessakin pelaa käytännössä samat lainalaisuudet.##
Taiteilijan työn vertaaminen isoissa firmoissa tehtäviin töihin, on suorastaan voitaisiinko sanoa hiukan erikoista. Isoissa yrityksissähän toimitaan yhteistyössä yhteisen asian hyväksi. Kun taas taiteilija on yksilö, joka tekee omaa työtään omien päämääriensä saavuttamiseksi. Koulutus ei myöskään millään lailla tee kenestäkään taiteilijasta niin pätevää, ettei hänen ammattitaitoaan tai lahjakkuuttaan tarvittaessa voisi arvioida. Eivät kaikki lääkäritkään ole päteviä, vaikka olisi minkälainen koulutus hyvänsä takana.
##On väärä luulo että tuosta vain voisi tekeytyä suureksi ja arvostetuksi taiteilijaksi vain sen vuoksi että omaa hitusen kärsivällisyyttä ja joku suppea ryhmä kohteliaisuuttaan kehuu esim taiteilijan käden jälkeä hyväksi. Elämän kokemus, koulutus ja luomiskyky edesauttaa hyvään tulokseen taiteessakin.##
Nyt osuit asian ytimeen! Pienen sisäpiirin, keskinäisten kehujien kerhon luulot omista kyvyistä, joita arvioidaan pienen sisäpiirin kesken, eivät takaa mitään. Lahjakkuus luovuus ja osaaminen tulevat kyllä esille ja niitä ihmetellään vielä tänä päivänäkin, vaikka pieni sisäpiiri kuinka yrittäisi kääntää mustan valkoiseksi.