Miten saada 1v. 2kk lapsi innostumaan lusikalla syömisestä. Päiväkoti alkamassa, ja siellä suunnilleen saman ikäiset jo lusikoivat lautaset tyhjäksi. Meillä vain raivotaan lusikalle, ja viskotaan lattialle. Todella turhauttavaa.
Lapsi ei myöskään suostu itse ottamaan nokkamukia käteensä ja juomaan siitä itse. Odottaa, että joku muu pitää mukista kiinni, ja sitten kyllä juo. Jos yrittää, että lapsi joisi itse, saa siitäkin kauheat raivarit ja muki lentää kaaressa lattialle.
Lapsi ei myöskään suostu itse ottamaan nokkamukia käteensä ja juomaan siitä itse. Odottaa, että joku muu pitää mukista kiinni, ja sitten kyllä juo. Jos yrittää, että lapsi joisi itse, saa siitäkin kauheat raivarit ja muki lentää kaaressa lattialle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama juttu meillä, mutta ikää vaan hieman enemmän eli 1 v 5 kk. Osaa kyllä itse juoda, mutta ei vaan suostu, muki lentää kaaressa lattialle. Sit ku joku ppitää mukista kiinni niin sitte kyllä juodaan. Syömisessä se että kun antaa lusikan käteen niin seki lentää lattialle ja samaten ruuat. Leipää tosin syö itse.
Jotenkin toi tuntuu uskomattomalta, että 1 v 2 kk ikäiset söisivät täysin itse, en oikein usko siihen!!!!! Tai sitten omani vaan kehittyy poikkeuksellisen hitaasti. Perhepäivähoidossa on.
Aika epätavallista on että vähän päälle vuodenikäinen syö itse lusikalla. Kyllä noita alle kaksivuotiaita hoidossa vielä paljon autetaan syömisessä. Mutta oppivathan ne siellä kun auttajia on vähän ja odottamaan joutuu.
Nämä aikaisin itse syövät ovat yleensä ison perheen lapsia, joita ei ole ehditty turhaan kaikessa koko ajan auttaa :) Tai sitten niinkuin meidän kuopus, joka on aloittanut kiinteät lapsentahtisella sormiruokinnalla, eli syönyt alusta lähtien kaiken itse auttamatta. Nyt vuoden ja 3kk:n iässä hän syö pääasiassa lusikalla tai haarukalla, ja selviää lusikoiden esim. jogurtista tai puurosta, mutta ottaa vielä hankalampiin paloihin sormet avuksi.
taas haluaa tehdä kaiken itse, aina ei osu lusikka suuhun, mutta useimmiten kyllä. Lusikan sai eka kerran käteen kun ruvettiin antamaan kiinteitä 5kk iässä, nokkamuki kouraan puolen vuoden paikkeilla, alkuun ei todellakaan tienny mitä niillä olisi pitäny tehdä mut sai tutustua rauhassa :)
Syömisessä oon auttanu niin et lapsi pitää lusikkaa omassa kädessä ja minä pidän kiinni lapsen kädestä ja ohjaan jos ei meinaa suuhun osua. Parhaiten onnistuu kun syödään yhtä aikaa lapsen kanssa, hän on äärimmäisen kiinnostunut myös muiden lautasten sisällöstä ja haluaa maistaa kaikkea, mikä on sinänsä ihanaa koska isänsä on niin nirso että repisin pelihousuni jos poika oppisi hänen nirsoilunsa :D
Jos ei onnistu kehumalla ja kannustamalla niin älä auta lasta, kyllä se oppii, kun on pakko ja onkin nälkä. Meillä ei oo tarvinnu turvautua tähän, mutta sellasta se siellä päiväkodissa sitten todellakin on kun ei ehdi kaikkia lapsia yhtä aikaa syöttämään. Ei se lapsi nälkään tai janoon kuole vaikka saattaakin huutaa turhautumistaan aluksi :)
ei ruokapöydässä leikitä, lueta, riehuta eikä kitistä vaan syödään. Jos ei syöminen kiinnosta, niin pyyhitään suu ja kädet ja poistutaan pöydästä leikkimään tai ulos tai mitä vaan muuta, mutta ruokaa tulee vasta sitten kun seuraavan aterian aika on ja välipaloja tai naposteltavaa on turha ruinata, vettä saa.
Mua inhottaa kaverin lapset joiden syöminen on jatkuvaa narinaa ja kitinää, lähetään leikkimään ja tullaan syömään lusikallinen ja taas mennään... ja pahinta siinä on että se äiti hyväksyy sen kaiken, myös meillä kyläillessään. Eipä tule usein kutsuttua kylään, valitettavasti, koska olen kaverilleni tästä maininnut mut ei mene jakeluun.
Nopeasti poika, nyt siis 1v3kk oppi, mikä on homman juju. Reippaasti syötyä ruokaa seuraa aina jälkiruoka, täysxylitolipastilli tai -purkka. Niitä voi hyödyntää palkkiona monessa muussakin uuden opettelussa, kunhan ei kilotolkulla rupea syöttämään :)