Itsemurha

Olet masentunut ja sairas masennuksesta, hae heti apua! Minä olen keski-ikäinen vanha akka, ja minulla on ollut myös elämäni aikana monta syytä lähteä täältä, mutta tänään olen tosi onnellinen, että täällä olen. Älä annan periksi vaan taistele elämästäsi! Älä anna periksi pahoille ajatuksille, ne ovat sinun vihollisiasi!

Elämässä ei ikinä voi tietää mihin toisin tekemiset olisivat johtaneet, olet elossa, nuori ja tulevaisuus edessäsi, elämäsi todelliset ja oikeat valinnat ovat vielä edessäsi. Olet tärkeä ihminen, voit aina auttaa jotakuta toista, koska tiedät millaista on olla tuskissaan ja yksin.

nimenomaan on ratkaisu!Kun se tekee,ei tarvii enää miettiä tai pohtia mitää.Kun aina sanotaan että itsemurhan tekijä on itsekäs ihminen joka ajatteli vaan itseään kun päätti päivänsä.Nehän ne itsekkäitä ovat jotka arvostelevat mitä kukin omalla elämällään tekee.Jossain kulttuureissa esim, Japanissa oli ainakin aikoinaan että jos oikeen pahasti mokasi esim, yritysmaailmassa oli oikeastaa selvä että ks, henkilö tekee itsemurhan koska hänen maine oli iäksi mennyt ja tavallaan itsemurhalla hän puhdisti sen.

Ketään en yllytä tai kehoita itseään tappamaan,mutta jos joku oikeasti haluaa kuolla niin mitä sille kukaan muu voi tehdä?

yritin itsemurhaa eilen.olen pettynyt kun en onnistunut.sinulle voin sanoa, tee kuten parhaaksi näet.

Hae rakas ihminen apua itsellesi! Tämä maailma on suurimmaksi osaksi ihana paikka ja sinulla on edessäsi ihania kokemuksia ja paikkoja!
Oma läheiseni on nyt hoidossa, samanikäinen kuin sinä. Hän vahingoitti itseään ja joutui laitokseen. Eikö sinun olisi viisainta käydä juttelemassa terveyskeskuksessa asiasta ennenkuin olet psykoosissa ja teet jotain. ja sitten joudut laitokseen!
Sinua rakastetaan ja sinun elämälläsi on tarkoitus. Kukaan ei pääse kuolemaa pakoon mutta turha sitä on jouduttaa.
Isäni kuoli ennen eläkeikää syöpään ja halusi kovasti elää. Ajattele tuhansia niitä joita riivaa vaikea sairaus ja olisi silti tahtoa elää. Älä sinä tuhoa itseäsi kun olet nuori.

Rukoilen puolestasi että löytäisit lohdun ja rauhan. Älä tapa! Se on yksi käskyistä, tarkoittaa myös ettei saa tappaa itseään!
Entäs jos teet sen ja sitten sisaruksesi matkivat sinua surussaan, entä äitisi... et kai tahdo että he sekoavat tekosi takia!? Puhu heille, puhu ja puhu. siihen asti että joku kuuntelee. Ja kerro suoraan kuinka synkkiä ajatuksesi ovat. Pato ei murru ellet avaudu!Ja ole rohkeasti oma itsesi! Vain kuolleet kalat uivat virran mukana! Ei tarvitse nuoren hävetä itseään.

Samanikäisenä itsekin kävin vakavan masennuksen läpi. Masennusta on edelleen mutta koitan sinnitellä päivä kerrallaan. Nyt olen harkinnut terapiaa. Luultavasti huomenna soitan.
Voin sanoa että sinulla on asiat vielä hyvällä mallilla, on vanhemmatkin elossa, ja sentään muita ihmisiä ympärillä.
Itsekin ikäisenäsi ja vanhempana tunsin oloni todella yksinäiseksi, mutta empä silloin aavistanut mitä kaikkea minulla silloin oli. Jos olisin tiennyt miten onnekas olin, vaikka helvetin kävinkin läpi olisin koittanut nauttia joka päivästä, vaikka väkisin.
Nyt äiti kuollut, kaverit hylänneet mut masennuksen takia, mm. paras ystäväni..Ero tuli pitkäaikaisesta poikakaverista, kaveri kuoli yms. mutta silti sinnittelen. Nyt vasta yksin olenkin. Jos olisin kaiken tuon tiennyt muutaman vuosi sitten olisin kyllä elänyt elämääni toisin. Älä vielä luovuta. Tiedän tuon tunteen TOSI hyvin. Olisimpa silloin tajunnut tukeutua muihin, mutta sen sijaan tönin muita kauemmas. Nyt kaduttaa. Myöhäistä enää muuttaa asioita, kun se tässä pisteessä on. Sinulla on vielä tilaisuus. Sinun täytyy vain oppia sama mikä minun, eli elämään itseään varten. Vaikka tuntuu että ketään ei ole siinä ympärillä, se on lopulta SINUN elämäsi. Ihmisiä kuolee ja kaverit jättää mutta aina eteen tulee uusia ihmisiä ja kavereitakin sitten jossain vaiheessa. En itsekään uskonut niitä enää löytäni, kun olen vielä hiljainen, paniikkihäiriöinen ja masentunut, mutta ymmärtäväisiäkin ihmisiä maailmaan mahtuu. Päivä kerrallaan, niin klisee kuin se onkin. Jaksamisia :)

lapseni teki itsarin tulen kantamaan tuskaa loppu elämäni.

Toivon todella, että olet vielä lukemassa näitä. Joku tuossa sanoi, että ihminen saa itse päättää, mitä elämälleen tekee, mutta ei 15- vuotias ole vielä kypsä päättämään asioistaan! Erittäin huono neuvo! Ethän ole kokenut vielä millaisia elämänmuutoksia koulun loppuminen ja töihin meneminen tuo tullessaan. Edessä voi olla rippikoulukin vielä, ajokortin hommaaminen, ensirakkaus, seuraava rakkaus, perheen perustaminen, lapsien saaminen, vaikka mitä! Jokainen elämänvaihe tuo jotain uutta elämään.

Olet elänyt vasta lapsuuden, jolloin kerätään voimia ja otetaan mallia miten elämää eletään. Elät nyt vaikeaa kasvamisen aikaa, siksi siitä käytetään nimeä "murrosikä". Lapsuus taittuu nuoruuteen, nuoruus aikanaan aikuisuuteen, näin sen kuuluu mennäkin. Kipu kuuluu asiaan, pienempänä se on fyysistä kasvukipua, isompana henkistä.

Toisetkin ovat selvinneet, niin myös sinä, kunhan et vaan tee itsellesi mitään! Anna ajan kulua, aamulla paistaa aurinko. Ota kaikki mahdolliset halit vastaan, äitisikään ei varmaan pahastu jos sanot , että halitaan. Niistä saa voimaa! Voisit myös kirjoittaa päiväkirjaa tai runoja tuntemuksistasi, se auttaa purkamaan pahaa oloa. Muutaman vuoden päästä ajattelet niitä lukiessasi, että miten on voinut ollakin noin raskasta.

Voimia ja jaksamista sinulle, kuolemasi olisi korvaamaton vahinko perheellesi, vanhemmillesi, sisaruksillesi, isovanhemmillesi.., he eivät toipuisi siitä ikinä. Et kai sellaista taakkaa heille halua? Myös luokkatovereistasi osa kärsisi siitä loppuelämänsä. Uskomattoman moni ajattelee jälkikäteen, olisiko voinut auttaa ja mikä se pieni asia olisi ollut, mitä olisi voinut osaltaan tehdä. Sinussa on ajatuksiesi jälkeen jonakin päivänä mittaamattomia voimavaroja auttaa muita samassa tilanteessa olevia nuoria, ymmärrät heitä paremmin kuin kukaan muu. Mutta se vaatii päätöksen elää.

HEI RAKAS YSTÄVÄ ÄLÄ TEE SITÄ
HAE APUA EI TUSKA HETI LOPU MUTTA ÄLÄ TEE SITÄ ELÄMÄ ON KALLISARVOINEN ASIA KATSELE LUONTOA KUINKA SE MUUTTUU
OLEN KOKENUT LÄHEISEN IHMISEN ITSEMURHAN JA VOIN SANOA VAIKKA VUOSIA ON KULUNUT KOHTA 25 NIIN TUSKA PYSYY

en tiedä miten olet ajatellut toimia..haluan vain kertoa ettei ihmisen henki lähde kovin helpolla. Minun siskoni yritti ensin kolme kertaa..aina jokin ihme pelasti.. viimeselkään kerral ei kuollut..nyt hengityskonees vihanneksena loppu elämä..Apua saat! kun haet! onko lähellä sellainen kuin ETAPPI soita sinne! saat avun

Ei itsemurhaa voi tehdä tappamalla oma viaton ruumiinsa, koska
itse on syyn ja seurauksen tulos ihmisessä joten se tulee perimänä edelliseltä sukupolvelta, joka meidän on otettava kannettavakseen
syntymässä
Ellemme ymmärrä miten ja miksi tuo itse sielu on syntynyt ja miksi se seuraa ihmistä psykologisena perimä, niin jätämme se perinnöksi seuraavalle sukupolvelle.

Joten vaikeudet eivät pääty kuolemassa, vaan ne jatkuvat tuonpuoleisessa, ja silloin niistä on liian myöhäisä päästä eroon
Vain tämän maaelämän aikana niistä on mahdollisuus päästä eroon itsenä tuntemisen avulla, ja siinä täytyy palata kauas menneisyyteen jolloin ne ovat saaneet alkunsa.

Kaikille niille jotka suunnittelevat itsaria, että se ei pelasta miltään sillä syyn ja seurauksen lain mukaan vaikeudet jatkuvat
fyysisen kuoleman jälkeenkin.Me olemme kuoleman jälkeenkin
sitä mitä olimme ennen kuolemaa, joten vaikeudet on voitettava nyt sillä kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä

n inkkö

Mistäs tuon niin tarkasti tiedät,ei ole kukaan tullut kertomaan mitä tuonpuoleisessa tapahtuu.Itse pohdin näitä asioita päivittäin sillä vaimoni kuoli kaksi viikkoa sitten,yhteistä elämää meillä oli 41 vuotta että kipeää tekee.Mikään tässä maailmassa ei enää kiinnosta,päällimmäisenä ajatuksena on vain omakin pois pääsy tästä maallisesta olo muodosta,ikävä on niin suuri.Radio ja televsio jauhavat samaa paskaa,ulkoilla ei jaksa eikä yleensäkkään mihinkään lähteä helpointa on käpertyä sohvan kulmaan ja vetää peitto päälle.Yks hailee onko kevät kesä syksy vai talvi samaa synkkyyttä kaikki.Ja sitten nämä niin sanotut kaverit jotka välttelevät kaupoissa ja tulee äkkiä asiaa toisaalle ettei vaaaan tarvis kuunnella kuinka surkeaa se nyt on kun jäi yksin.Itse olen mennyt aina reilusti kättelemään ja sanomaan osan ottoni ja kuunnellut jos ihminen on halunnut kertoa ja purkaa ahdistustaan sillä tällaisessa se on tärkeää surutyötä. Vertais tuki ryhmiä ei moneltakaan paikkakunnalta tahdo löytyä ja luulempa että niissä puhuminen ja surun jakaminen toisten kanssa olisi todella tärkeää. Ota kantaa.

=lethan yhä elävien kirjoissa? Älä lopeta mistään hinnasta nuorta elämääsi. anna itsellesi mahdollisuus olla aivan oma itsesi ja älä samaistu muihin et sut hyväksyttäis. sinut hyväksytään juuri omana itsenäsi ja omana itsenä olo on suurin rikkaus ja sen tulet huomaamaan. niin minäkin olen huomannut. itsemurhaa en ole harkinnut koskaan, sillä uskon aina et valo paistaa risukasaankin tai isän sanomana myös et jos sutta juoksee pakoon,ni karhu tulee vastaan. itselläni oli sinun ikäisenä alkoholistivanhemmat, jotka tappeli ja koulusta kotia pelotti tai jännitti ja sairastuin itse pohjukaissuolihaavaan. suojelusenkeli oli mukana,selvisin hätäleikkauksen avulla ja isäni raitistui. sitten sain työpaikan,asuin muutaman kerran avoliitossa ja sit tapasin miehen,jonka kans asuin 10 vuotta ja tein 2 lasta, ei aviossa. sina aikana umpisuoli leikattiin ja avuton isä ei pärjänny yksin vauvan ja 2v lasten kans, piti viedä vanhemmille ja minä myös sinne toipumaan ku miehestä ei ollu mihinkään. henkisesti hän oli väkivaltainen, pian isä kuoli ja äitini jo raitis ja olin lasten kans tukena. isä kuoli koirankäyttöreissulla 56v. erosin samoihin aikoihin lasten isästä,mitta tuli täyteen ja ajattelin et menköön samaan kipeeseen. Asuin äitini luona 3kk koiran,2 kissan ja 2 lapseni kans ja sit saatiin asunto. äidillä itsellään oli myös kissa ja koira. sit asuttiin lasten kans lähes tyhjässä 80 neliön kolmiossa n.puoli vuotta. tapasin nykyisen aviomieheni ja hänen kans pian avioon. sit mulle aivoverenvuoto. selvisin siitäkin leikkauksella ja siitä 7 vuotta aikaa. nyt töissä ja lapset koulussa ja asutaan maalla eläinten kanssa joita ovat kanat,kukot,lampaat,kani,kissa ja2 koiraa. sama vanha 12.5 vuotias noutaja yhä mulla joka lasten isän aikoina ostin. aviomieski yhä kestänyt meitä. äiti kuoli ALS sairauteen juuri joulun alla 63v. kaikkien muidenkin vaikeuksien kans pakko vain jaksaa olla vahva. olen kärsinyt mut periksi en anna. minua tarvitaan ainakin niin kauan kun lapset maailmalla. pää pystyyn ja taistele. kyllä jaksat jos haluat. tsemppiä.

Ensinnäkin oikein syvällinen osanottoni sinulle, vaikka en tunne edes nimeltä. Pitkä elämä yhdessä ja sitten hän poissa. Onko vielä hautajaisetkin edessä. Oma puoliso lähti eron myötä, mutta muistan äitini surun ja shokin kun hän menetti puolisonsa, siis isäni suhteellisen nuorena ja äkkiä. On ikävää jos teillä paikkakunnalla ei ole nyt sururyhmää: vertaistuki auttaa ja antaa muutenkin tyhjiin päiviin sisältöä.
Lähtikö puoliso ihan yllättäen vai sairauden murtamana? Ei sillä ole paljoa merkitystä sillä kuolema on silti se piste vaikka olisi ollut jo pitkään ennakoitavissa.
Kerrot että tutut ja kaverit välttelevät. Luulen, että syynä siihen on avuttomuus että ei voi auttaa ja kokevat itsensä todella sanattomiksi. Voivat pelätä, että loukkaavat taitamattomuudellaan,
Itseäni auttaa kun menetän ystäviä ja rakkaita, että se on vain väliaikainen ero ja tapaamme vielä. Tietenkään tätä uskoa ei voi mitenkään pusertaa itsestään jos sitä ei ole!
Et kertonut että minkälaista perehettä teillä on vai olitteko lapsettomia. ja jos lapsia on niin heillä on oma surutyönsä mutta monesti omasta perheestä on tukea. Jokainen suree tavallaan,
Toivon että saat täältä vertaistukea. Sinun kannattais laittaa ihan oma alitus, koska tämä ketju on pitkä ja jo vanha. Sen vuoksi monet eivät tule edes edes lukeneeksi.
Voimia mennä eteenpäin raskaan surun keskellä.

do it, I dare you.
maailma ja elämä on paskaa. aina ne sanoo että "masennus on väliaikainen ja kuolema pysyvä ratkaisu" joo joo, tottahan tuo ehkä on. mutta eipä apu minua ainakaan mihinkään kääntänyt.
vuosia sai tuhlata kaiken maailman terapeuteilla ja psykiatreilla jotka eivät tuntuneet välittävän paskan vertaa. suorastaan enemmän käänsivät siihen suntaan että itse murha olisi paras ratkaisu. kun kerran ei avun antajiakaan kiinnosta.

miksi siis en ole tehnyt itse murhaa? koska ei ilmeisesti ole boltseja siihen, vituttaa olla tälläinen paska joka ei osaa edes omaa elämäänsä päättää.