Olin matkalla Kauhajoelle. Minua ei kiinnostanut oikeastaan ollenkaan mennä sinne, paikka oli mielestäni ahdistava ja jollain kummalla tapaa pelottava. Syy, miksi olin Kauhajoelle menossa, oli se että setäni oli huonossa kunnossa ja hänellä oli jotain tärkeää asiaa. Toivoin sydämeni pohjasta, ettei se koskisi hänen kirjakokoelmaansa, olin nimittäin monet kerrat joutunut kunnostamaan hänen vanhoja käsiinhajoavia kirjojaan. Hän voisi viedä ne jollekin ammattilaiselle, mutta pihinä miehenä hän ei niin tehnyt. Setäni asui syvällä Kauhajoella, lähellä metsää. Hän oli asunut siellä kaksikymmentä vuotta. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän oli liian väsynyt muuttaakseen pois. Hänellä tuntui olevan toinenkin syy, mutta siitä hän vaikeni ja kovista uteluista huolimatta hän ei ikinä kertonut. Hänen talonsa oli mielestäni erittäin hieno. Se oli vanha kartano, rakennettu joskus 1800-luvun alussa. Lapsena olin ollut siellä paljon kesäaikaan. Muistin yhä kuinka talon ovi narisi, kun sitä avattiin. Metsässä minulla oli ollut pieni maja, jossa olin säilyttänyt metsästä löytämiäni pikku aarteita:pari kiveä,linnunsulka ja outo veitsi, jonka kahvassa oli kaiverrusta. Vanhempana en enää halunnut
jatkuu...
Innoitusta sain Kauhajoen masentavasta rumuudesta ja H.P Lovecraftin tarinasta "Varjo Innsmouthin yllä".
Ja tämähän oli vasta alku, suunnitelmia jatkolle on paljonkin.
jatkuu...
Innoitusta sain Kauhajoen masentavasta rumuudesta ja H.P Lovecraftin tarinasta "Varjo Innsmouthin yllä".
Ja tämähän oli vasta alku, suunnitelmia jatkolle on paljonkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosta alusta on vaikeaa sanoa mitään.
Kauhutarinaa?
No ei tule mieleen.
Ehkä jos tarina jatkuisi tulisikin jotain ajatuksia, tunteita, kommentoitavaa.
Nyt on valitettavasti vaikeaa sano mitään.
Kirjoit ja palaa sitten takaisin kun olet saanut tekstille vähän jatkoa.
Mä en siis tarkoita että teksti on huonoa, vaan että en saa noin lyhyestä pätkästä kiinni tarinasta.