mielenkiintoista ajattelua

kaverini vanhemmat ovat antroposofeja ja sitä kautta olen tutustunut näihin ajatuksiin aika paljonkin..paljon hämmennystä se on saanut aikaan mutta näyttää siltä et joku tarve ihmisillä on joskus kulkea vastavirtaan nähdäkseen johtaako se mihinkään. olen itse normiperheestä jossa ei päätä vaivata millään muulla kuin mitä näkee tai voi koskettaa. "sairastan" itse tilasta mihin ei saa mahtua kyseenalaistamista tai pohdintaa mikä sinänsä on ironista koska jos sitä ei tee, sairastuu. varsinkin jos ei ole ketään jonka kanssa voi pohdiskella ja sanoa mitä mielessä on. on melko selvää että ilman filosofista pohdintaa sielunmaisema kovettuu ja muuttuu kylmänkalseaksi tarpomiseksi. onko tämä aikuisten satumaailmassa oleminen tarpeellista jotta pää saa tauon raastavasta todellisuudesta niin mielestäni on. joko olen vain sekaisin tai sitten on kyse jostain muusta. veikkaan että aivoissamme on sellainen alue joka vaatii lähestymistä melko useinkin jossa voi käsitellä ns.utopisia ja naiveja asioita joka johtaa meitä parempaan tulevaisuuteen. tää steiner-homma on varmaankin askel sinne suuntaan vaikka puutaheinää olisikin. onhan niitä kaikkia kultteja maailma pullollaan ja salaseuroja jotka ovat kovin vakuuttuneita asiastaan. materiauskonto ei siitä poikkea. selvä tilaus on jollekin hengelliselle ihmisessä varmasti. pelkkä rationalisointi joka asiassa ei tunnu riittävän ja aiheuttaa usein ahdistusta jo pelkkänä käsitteenä.