Siis alkaa jo ottaa päähän, 13-vuotiaana kai sitä pitäis "nauttia" ja pitää hauskaa mutta EI, ei tällä itsevarmuudella. En halua raahautua enää minnekkään koska pidän itseäni kamalan näköisenä ja minulla on turha ja omituinen ongelma ; pelkään ihmisten sanomisia, eli meinaan sitä että jos joku tulee huomauttelemaan jostain mikä minussa on "vikana" .. joo,tiiän et toi on turhaa mut en vaan voi sille mitään :p
Oon ollu siis oikeestaan koko kesäloman kotona, muutaman kerran kavereitten kanssa. Ja vanhemmat hermostuu siitä ku pidän niin vähän yhteyttä frendeihin enkä käy missään. ... Uhkas survoo jonnekkin terapeutille jos en ala puhumaan niille . oh noes, ei voi muuta sanoo ku että potuttaa ja pahasti.
Oon ollu siis oikeestaan koko kesäloman kotona, muutaman kerran kavereitten kanssa. Ja vanhemmat hermostuu siitä ku pidän niin vähän yhteyttä frendeihin enkä käy missään. ... Uhkas survoo jonnekkin terapeutille jos en ala puhumaan niille . oh noes, ei voi muuta sanoo ku että potuttaa ja pahasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli ihan sama juttu vuosia.
Hiljalleen itsetunto kohenee ja uskaltaa soittaa kavereille ja muutenkin uskaltaa sana voidaan lopulta jättää pois ja vain soittaa.
murrosiästä? Sitä se on ja menee aikanaan ohi, onneksi. Jokaisella on jotakin ongelmaa siinä iässä. Jollakin oma keho tai esim. vanhemmat on p.stä.
Kotona sinun vielä kuuluu ollakin, ei siinä mitään outoa ole. Elämän tarkoitus ei ole pelkästään nauttiminen, vaan eläminen yhdessä ympärillään olevien ihmisten ja lemmikkienkin kanssa. Hae vaikka kirjastosta joku hyvä kirja. Voi olla hyväksi uppoutua siihen.
Koeta keskustella vanhempiesi kanssa, eivät he pure. Heillä on hyvä neuvoja elämää varten, vaikka et niin uskoisikaan. Ja muista, he rakastavat sinua kuitenkin!
Sinun iässäsi itselläni oli ns. kaukorakkaus eli jonkinlainen ihastuksen tapainen. Sisältä seurasin hänen kotiin tuloaan ja siihen se tarina jäikin. Eli sisällä olin minäkin.
Mene kuitenkin kaveriesi luo tai pyydä heistä jotakuta käymään. Ajatukset saavat lisäväriä muiden mielipiteistä.
hain kauan sitä oikeaa rakkautta ja viimein löysin, ja yllätys oli suuri, kun Hän oli ja on Jeesus! Sen jälkeen ei tarvinnut etsiä mitään, kun elämä rauhoittui.
Kotiseuroissa se tapahtui, vapaakirkon tilaisuudessa. Silloin olin jo aikuinen, mutta hyvä olisi nuorena löytää oikea onni. Sen lisäksi ihmissuhteet paranivat.
Ja muista säästää itsesi oikealle rakkaudelle, älä mene, kun "muutkin".
Hyvää jatkoa sinulle, nuori. Oli hyvä, kun purkasit tuntojasi. Muista silti puhuminenkin. Heippa!