Apua tarvitaan! Meidän neljävuotias poika on alkanut aivan mahdottomaksi. Ehkä johtuu siitä että perheeseen on tullut tyttövauva... Mutta osaako kukaan kertoa miten pitäisi poikaa "kouluttaa"?
Eli aiemmin poika oli niin hienosti omalla pihalla. Lyhyitä aikoja jopa yksin. Eli olimme etupihalla ja poika saattoi pyörällä mennä talon ympäri. Takapihalla on vain reitit naapurin pihoille. Nyt kesän aikana poika tutustui molempiin naapurin täteihin ja nyt heti kun silmä välttää, hän menee naapurin pihalle.
Tänään olimme pihalla syömässä marjoja. Poika koko ajan katseli pensasaidan raosta onko naapuri pihallaan. Sanoin hänelle että vaikka naapuri olisi pihalla, niin nyt sinne ei mennä. Oli juttua toistuvasti että sinne ei mennä, että kummankaan naapurin pihalle ei mennä. Käänsin selkäni hetkeksi kun poimin itselleni syötäväksi kouraan marjoja ja huomasin pojan hävinneen näköpiiristä. Kun menin katsomaan takapihalle niin poika oli toisen naapurin pihalla. Menimme rangaistukseksi sisälle ja kielsin häneltä juustonaksut jotka olimme juuri kaupasta ostaneet. Poika pyyteli itkien anteeksi, mutta en silti antanut juustonaksuja.
Hetken päästä hän pyysi uudelleen ulos marjoja syömään. Olin silloin imettämässä joten isä meni pojan mukaan. Sanoin pojalle että jos hän on kiltisti meidän pihalla eikä mene naapurin puolelle, hän saa juustonaksuja. Isä ja poika ei ehtineet olla pihalla kuin viitisen minuuttia kun he tulivat takaisin sisälle. Poika oli taas juossut naapurin pihalle! Isäkin oli sanonut mennessä että sitten ei naapurin puolelle mennä. Kyselin pojalta miksi hän sinne meni vaikka kiellettiin. Vastaus oli että hän ei muistanut kieltoa...
Sitten on pienempiäkin juttuja. Kun pojalle sanoo että vauvalle pitää antaa nukkumisrauha että ei saa nyt koskea, niin aina kiellon jälkeen pitää vielä yhden kerran koskea. Siis aina! Kyllä poika saa vauvaan yleensä koskea, mutta ollaan sanottu että nukkumisrauha ja ruokarauha pitää antaa. Poika ei koskaan muista näitä ja sitten kun muistuttaa, niin vielä kerran täytyy koskea...
Onko tämä nyt vain vaihe vai mitä pitäisi tehdä. Olen mielestäni ollut järjestelmällinen säännöissä mutta silti ei auta. Olo alkaa olla jo voimaton. En haluaisi koko ajan olla kieltämässä ja moittimassa poikaa, mutta rajat on silti oltava.
Eli aiemmin poika oli niin hienosti omalla pihalla. Lyhyitä aikoja jopa yksin. Eli olimme etupihalla ja poika saattoi pyörällä mennä talon ympäri. Takapihalla on vain reitit naapurin pihoille. Nyt kesän aikana poika tutustui molempiin naapurin täteihin ja nyt heti kun silmä välttää, hän menee naapurin pihalle.
Tänään olimme pihalla syömässä marjoja. Poika koko ajan katseli pensasaidan raosta onko naapuri pihallaan. Sanoin hänelle että vaikka naapuri olisi pihalla, niin nyt sinne ei mennä. Oli juttua toistuvasti että sinne ei mennä, että kummankaan naapurin pihalle ei mennä. Käänsin selkäni hetkeksi kun poimin itselleni syötäväksi kouraan marjoja ja huomasin pojan hävinneen näköpiiristä. Kun menin katsomaan takapihalle niin poika oli toisen naapurin pihalla. Menimme rangaistukseksi sisälle ja kielsin häneltä juustonaksut jotka olimme juuri kaupasta ostaneet. Poika pyyteli itkien anteeksi, mutta en silti antanut juustonaksuja.
Hetken päästä hän pyysi uudelleen ulos marjoja syömään. Olin silloin imettämässä joten isä meni pojan mukaan. Sanoin pojalle että jos hän on kiltisti meidän pihalla eikä mene naapurin puolelle, hän saa juustonaksuja. Isä ja poika ei ehtineet olla pihalla kuin viitisen minuuttia kun he tulivat takaisin sisälle. Poika oli taas juossut naapurin pihalle! Isäkin oli sanonut mennessä että sitten ei naapurin puolelle mennä. Kyselin pojalta miksi hän sinne meni vaikka kiellettiin. Vastaus oli että hän ei muistanut kieltoa...
Sitten on pienempiäkin juttuja. Kun pojalle sanoo että vauvalle pitää antaa nukkumisrauha että ei saa nyt koskea, niin aina kiellon jälkeen pitää vielä yhden kerran koskea. Siis aina! Kyllä poika saa vauvaan yleensä koskea, mutta ollaan sanottu että nukkumisrauha ja ruokarauha pitää antaa. Poika ei koskaan muista näitä ja sitten kun muistuttaa, niin vielä kerran täytyy koskea...
Onko tämä nyt vain vaihe vai mitä pitäisi tehdä. Olen mielestäni ollut järjestelmällinen säännöissä mutta silti ei auta. Olo alkaa olla jo voimaton. En haluaisi koko ajan olla kieltämässä ja moittimassa poikaa, mutta rajat on silti oltava.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan sama tilanne meillä. Nyt kun pienempi on oppinut konttaamaan on isompikin aloittanut venkoilun toden teolla. Ehkä osittain ikä vaivaa mutta olen kyllä tullut siihen tulokseen että meillä tuo naapuriin meno on sitä jakamattoman huomion hakua. Monesti yrittän itselleni jankuttaa että tee isomman kanssa mitä poika itse haluaa mutta ikävä kyllä tuota tekemistä on niin paljon että meinaa unohtua.
Meillä myöskin se komentelu ja kieltäminen on silloin tällöin liiallista ja sen huomaa lapsen käyttäytymisestä. Liiallisen kieltämisen seurauksena poika vain saa lisää tuulta purjeisiin. Eli suosittelen että yritä sinäkin ummistaa silmät pienistä kolttosista, tietysti ne perusjutskat pitää toimia joka päivä mutta vaikka pieni onkin talossa pitäisi isommankin pystyä nautiskelemaan. Ihan yhtä uusi tilanne tuntuu tämä olevan lapsellekin.
pojalle päivittäon jakamatonta huomiota myös, esim. kun pienempi nukkuu. Osa tuosta on taatusti ihan perinteistä uhmaa, eli lapsi opettelee tekemään päätöksiä itse. Mutta osa on varmaan myös vanhempien jakamattoman huomion menettämisen surua ja ahdistusta. Mielestäni olet toiminut ihan oikein rajojen kanssa, mutta voisiko sitä rakkauden jakamispuolta kehittää myös? Ja pitää muistaa, että lapsen muisti ja keskittymiskyky on lyhyt ja säännöt menevät perille 50-100 toiston myötä.
Jakamatonta huomiota olen yrittänyt antaa. Voi olla että tuo johtuu siitä että minä olen aiemmin hoitanut oikeastaan kaiken esikoiseen liittyvän. Esim. kakkalla käynnin jälkeisen pepun pyyhkiminen ja iltatoimet. Nyt nuo asiat enimmäkseen hoitavat isä koska vauva tuntuu olevat tissillä suurimman osan aikaa.
Tuo naapurissa juoksentelussa oli eräs mielenkiintoinen tapaus. Meillä oli kylässä mummi ja pappa sekä kummitäti. He olivat pojan kanssa ulkona ja poika sai kyllä jakamatonta huomiota. Itse syötin vauvaa sisällä. Silti poika päättijuosta naapuriin. Ja kun jutut loppuivat toisen naapurin kanssa, hän juoksi toisen naapurin luo. Ja tämä kaikki uikkareissa koska hänellä oli kahluuallas pihalla ja siihen laskeva liukumäki. Miten naapurien kanssa voi olla mielenkiintoisempaa...
No, nyt aattelin ottaa käyttöön radikaalimman menetelmän. Laitamme tähtiä aina jääkaapin ovessa olevaan viikkokalenteriin kun poika on ollut kiltisti ja kun tähtiä keräntyy tarpeeksi, tehdään jotain tosi kivaa tai hän saa jotain kivaa. Tänään liimasimme ensimmäiset tähdet ja poika tuntui olevan innoissaan. Saa nähdä kuinka toimii.