Kesästä tehtiin meidän näköisemme
dialogia muuttamalla
kohtausten järjestystä vaihtamalla
satunnainen sinä
satunnainen minä
vaikenemme rakkautta todeksi
Elät naisen aikaa
teet naisen tekoja
maistut mystiikalta
huulillasi liikuttelet suuria kysymyksiä
huominen on jo puhuttu
moderni painos sinusta
kuinka kesä tehtiin sinisiin silmiin katsomalla
liikuit näyttämön poikki avomerelle päin
dialogia muuttamalla
kohtausten järjestystä vaihtamalla
satunnainen sinä
satunnainen minä
vaikenemme rakkautta todeksi
Elät naisen aikaa
teet naisen tekoja
maistut mystiikalta
huulillasi liikuttelet suuria kysymyksiä
huominen on jo puhuttu
moderni painos sinusta
kuinka kesä tehtiin sinisiin silmiin katsomalla
liikuit näyttämön poikki avomerelle päin
Vastaukset 4
Vanhimmat
tapasi kirjoittaa on aina yhtä kiehtovaa,
löydät runoihisi erilaisia näkökulmia kuin
moni muu. Tästä runostasi on ihan pakko
nostaa keskimmäinen säe ylitse muiden.
' maistut mystiikalta
huulillasi liikuttelet suuria kysymyksiä '
wautsi miten mahtavasti toteutettua
ajatusten rikkautta.
Koko runokin, ei sen puoleen. Tuo vain
maistui niin i_ha_nal_ta !
Näkökulma kai riippuu kunkin elämänhistoriasta, mitä taakseen jättänyt. Mutta kiitän kiitoksistasi, ymmärrän tietysti mitä tarkoitit ja arvostan sitä.
Runossa on sellainen tunnelma
jolle voisi kumartaa:)
Miten se laulussa sanotaankaan:
Sateen jälkeen hiekkatiellä
kauneus hehkuu ja kumartaa syvään.
Tunnelmaa tuli mukaan, vaikka keskityin sanoihin. Sanastoon. Ilmaisemaan. Sinä tiedät.
Jälleen uimarannalta, eihän siellä vain laiskottelemassa olla :)