Jo 10 vuotta IT-alalla olleena on alkanut tympimään entistä pahemmin ja tuntuu siltä että kaikki tarpeellinen on softaprojekteista nähty. Toimeen on suunnittelu- ja koodaushommissa tullut ihan hyvin, nyt 4,5k liksa eikä liiemmin stressiäkään ole. Mutta se vitutus, se on joka-aamuista kun töihin pitää itsensä kammeta.
Onko ideoita mistä kehittää jotain mielekästä aspektia työelämään? Alanvaihto edessä? Muita hommia missä ehkä voisi hyödyntää kokemusta? Vai täytyykö tässä vain kykkiä poterossa laman alla ja olla kiitollinen että hommia on. Jotain ideoita täytyisi kyllä kehitellä parempia aikoja odotellessa tai motivaatio lopahtaa täydellisesti...
Onko ideoita mistä kehittää jotain mielekästä aspektia työelämään? Alanvaihto edessä? Muita hommia missä ehkä voisi hyödyntää kokemusta? Vai täytyykö tässä vain kykkiä poterossa laman alla ja olla kiitollinen että hommia on. Jotain ideoita täytyisi kyllä kehitellä parempia aikoja odotellessa tai motivaatio lopahtaa täydellisesti...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tulee päivän mittaan lähinnä päivätreidailtua pörssissä. Kuukausiliksa on jo lähinnä taskurahaa pörssitienestien rinnalla, pitäisikin kai jo siirtyä IT-alalta "eläkkeelle" treidailemaan.
Onko ideoita mistä kehittää jotain mielekästä aspektia työelämään? Se on toi saamas hyvä palkka, senhän takia sä töissä käyt
Tosi on, kyllähän se ainoa syy töiden tekemiseen on... joskus vaan miettii että onko se riittävä kompensaatio jatkuvalle vitutukselle.
itseasiassa tilannehan on mainio, jos ei ole "stressiä"
Duuni on välillä per$ee$tä. Työttömyys vasta pehva$ta onkin. Itsekin työskentelen "IT-alalla" ja ainakin näin loman jälkeen tuntui ettei nappaa pätkääkään.
Kuitenkin jotain duunia sitä on tehtävä. Ollaan siinä onnekkaassa asemassa, ettei tartte jokapäivä vaikka kaivaa jotain ojaa, ajaa bussia samaa reittiä, olla kaupan kassalla, kuunnella urpoja asiakkaita (tai no sitäkin joutuu välillä kestään), taikka palotella jotain eläimen ruhoa. PLUS palkka on käsittääkseni verrattain hyvä. Lisäksi itse asiassa duunihan on useimmiten helppoa..
Yksitoikkoissa toistuvissa 'ojankaivuu' hommissa on se puoli, että työtä ei tarvitse miettiä. Työtä vain tekee, mutta voi samalla ajatella ihan muuta. Illalla ei tarvitse miettiä työasioita, kun niissä ei ole mitään mietittävää.
Näissä IT hommissa on pakko keskittyä ja ajatella sitä, mitä tekee. Joinain päivinä pää on töistä lähtiessä täysin jumissa, kun on koko päivän pohtinut ongelmia ja niihin ratkaisuja. Ei paljon ajatus liiku illalla enää, saati jaksa keskitittyä oman elämän kiemuroihin. Tässä valossa sanoisin, että ehkä se näennäisen hyvä pakka ei olekkaan niin hyvä...
tiedän kyllä kuinka ihanaa it-ammattilaisen arki voi olla, välillä ainoastaan viina tuntuu auttavan että saa ajatukset pois duunista
Kuitenkin vaikuttaisi, että sullon sittenkin stressiä jos näin on..
http://paitamania.spreadshirt.net/fi/FI/Shop
Jos palkkasi olisi pieni niin kannattaisi vaihtaa ehdottomasti, mutta tuolla rahalla kannattaa opetella sietämään v*tutusta, jos ei kerta stressiäkään ole. Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella, todennäköisesti muihin hommiin siirryttyä jonkin ajan päästä alkaisi päähän hiipiä ajatus että ei ne aiemmat hommat nyt niin huonoja olleetkaan.
onhan tää vähän tällaista aikuisten Hiekkalaatikkoleikkiä siitä kuka pätee eniten ja saa eniten mainetta. Kyllä täytyy sanoa kans että en ole palkkaani ansainnu joku sairaanhoitaja saa 1.5 k vähemmän /kk ja tekee varmaan tärkeämpää työtä kuin meikäläinen.
Nooh onhan tässä vielä ilonhetkiäkin kun joskus pääsee vielä oikeesti koodaamaan mutta nykyään mietitään enempi prosesseja ja projektien tilaa ja piirreellää prosesseja ja kaaviota pidetään tilannepalaveria ja palaveria palaverin perään. Se on helppoa kun ei tartte kun lähetellä ITIL-mukaisia pyyntöjä ja joku intianörtti sitten hoitaa käytännön työt.
Silloin harvoin kun pääsee kunnolla rauhassa koodaamaan mieli on levollinen ja työpäivän jälkeen olo rentoutunut eikä tunnu väsymystä.
Työnantajat ovat pilanneet tämän avokonttoreilla ja omalla häiriköinnillään.
Yksi piti päivässä 3 (siis kolme!) palaveria ja kertoi aina mitä seuraavaksi pitää tehdä ja kuulusteli mitä on tehty.
Noh, itse vaihdoin hyvin äkkiä pois mutta pelokkaita lampaita riittä jäämään tuommoiseenkin sontaan.
Tuo avokonttori oli hyvä pointti. Ei jumaliste saa mitään töitä tehtyä kun koko ajan on joku kyselemässä jotain. Keskittymään ei pysty eikä pääse sellaiseen moodiin, missä ympärillä oleva unohtuu ja keskittyminen ei herpaannu. Ei ole mahdollista saada omaa toimistoa, mutta jos olisi, pitäisin sen ovea lukossa. Ei niitä työkavereita tarvitse koko ajan nähdä. Ruokatunti ja kahvitauot riittää. Kaikkein lusmuimmilla on helppoa avokonttorissa, mutta meillä, jotka jotain osaammekin, se on yhtä helvettiä. Ei hetken rauhaa.
Tosiaan, omalta osaltaa vitutusta on kyllä huomattavasti lisännyt tämä nykyinen tyyli tehdä töitä. Päivän aikana ei kertaakaan pääse minkäänlaiseen flow-tilaan, kun palavereissa joutuu juoksemaan kuuntelemassa turhantärkeiden, omaa ääntään rakastavien mulkvistien jorinoita. Itsellä mielessä pyörii vain ajatus, että pääsisipä pois ja voisi keskittyä jonkin mielekkäämmän asian tekemiseen. Etätyöt varmaan olisi paras vaihtoehto.