Se, että hänen äskeinen, pitkän hiljaiselon jälkeinen avauksensa synnytti valtaisan palauteryöpyn osoittaa, että Kähmyn kaltaiset sivistyneet skepot palstalla eivät ole turhia
miehiä.
Itse olen jättämässä palstan turhautuneena lähinnä omaan itseeni, ufojen arvoitus on minulle pysynyt arvoituksena, huolimatta vuosikausia palstalla saadusta informaatiosta.
Jos Kähmy luokitellaan skepoksi, luokittelisin itseni 1/2 hörhöksi. "Täyshörhöyden" estää se, että klassisen fysiikan rautaiset lait sitovat minua liiaksi.
Olen yrittänyt suunnitella tähtienvälistä kulkuneuvoa.
Suunnitelma on kehittynyt palstan monien keskustelujen ja monien keskustelijoiden kannanottojen kautta. Merkittävä panos prosessissa on ollut juuri Kähmyllä.
Tässä lyhyt yhteenveto prosessista:
Monet palstan kuvaukset alusten äkillisistä kiihtyvyyksistä ja hidastuvuuksista ovat saaneet minut ajattelemaan, että liikevoima perustuu alusta ympäröivään, ehkä keinotekoiseen gravitaatiokenttään.
Silloin poistuvat ongelmat elävän organismin (aluksen miehistön) rasituksista g-voimia vastaan. Gravitaatio kun vaikuttaa samalla tavalla kaikkiin aluksen sisällä oleviin osasiin, niin miehistön elimistön soluihin, kuin istuimen osien atomeihin, keskenään kaikki "lilluvat" painottomassa tilassa.
Jos alusta ympäröivä gravitaatiokenttä on "peilikuva" planeetan (esim. maa) kentästä, se sinkoaa aluksen poispäin planeetasta (peilikuva putoamisliikkeestä).
Syntyi idea aluksessa olevasta mystisestä "1:n asteen gravitaatiogeneraattorista".
Se pystyi muuttamaan planeetan g- kentän aluksen ympäristössä vastakkaissuuntaiseksi, siis alus lähti kiihtyvällä nopeudella ylöspäin, samalla tavoin kuin vapaasti putoava kappale alaspäin.
Keinotekoinen g-kenttä pystyttiin myös rajaamaan vain aluksen vaatimaan tilaan, niin, ettei turhan paljon maan pinta-aineta lähtenyt matkaan mukaan.
" Entä sivusuuntainen liike?" , kysyi Kähmis.
Piti kehittää "mystinen 2-asteen graviotaatiogeneraattori"
Gravitaatiohan vaikuttaa vain pystysuorassa suunnassa, ja
ufojenhan on monasti todettu liikehtivän ketterästi myös sivusuunnassa.
Näin syntyi "mystinen 2-asteen gravitaatiogeneraattori"
Sen luoma g-kenttä voitiin säätää myös, paitsi vaikutusalueeltaan, myös vaikutussuunnaltaan halutuksi.
Jopa sen voimakkuus missä tahansa avaruuden kohdassa voitiin kasvatta portaatta aina 1000-kertaiseksi maan pinnalla vallitsevaan nähden.
Näin tuli mahdolliseksi valon nopeutta lähentelevien nopeuksien saavuttaminen hyvin lyhyessä ajassa.
Nyt tulikin eteen ongelma klassisen fysiikan ulkopuolelta, Iso Albert sanoi, että kappaleen massa kasvaa nopeuden myötä,
jopa rajattomasti, kun aletaan lähentyä valon nopeutta!
Mutta eipä hätää, lisätään "mystinen 2-asteen gravitaatiogeneraattorin" ominaisuuksiin se, että sen luoma kenttä vahvistuu samassa suhteessa massan kasvuun.
Nyt pystytään tekemään turvallisesti myös äkkijarrutus,
jos avaruudessa kiertävä murikka sattuu kulkuradalle.
Mutta,... mutta, nyt syntyi ylipääsemätön vaikeus! Mihin tämä superkenttä tyhjässä avaruudessa ankkuroidaan?
Ettei se esim kiihdytyksissä lähtisi aluksen alta niin kuin liukas eteismatto liukkaalla lattialla koiran spurtatessa juoksuun maton päältä? (Newtoni vaikutuksen ja vastavaikutuksen laki)
Pitäisikö kenttä ankkuroida korkeampien ulottuvuuksien maailmoihin? Vastatkaa te, minua viisaammat!
Terveisin: ufoäijä
miehiä.
Itse olen jättämässä palstan turhautuneena lähinnä omaan itseeni, ufojen arvoitus on minulle pysynyt arvoituksena, huolimatta vuosikausia palstalla saadusta informaatiosta.
Jos Kähmy luokitellaan skepoksi, luokittelisin itseni 1/2 hörhöksi. "Täyshörhöyden" estää se, että klassisen fysiikan rautaiset lait sitovat minua liiaksi.
Olen yrittänyt suunnitella tähtienvälistä kulkuneuvoa.
Suunnitelma on kehittynyt palstan monien keskustelujen ja monien keskustelijoiden kannanottojen kautta. Merkittävä panos prosessissa on ollut juuri Kähmyllä.
Tässä lyhyt yhteenveto prosessista:
Monet palstan kuvaukset alusten äkillisistä kiihtyvyyksistä ja hidastuvuuksista ovat saaneet minut ajattelemaan, että liikevoima perustuu alusta ympäröivään, ehkä keinotekoiseen gravitaatiokenttään.
Silloin poistuvat ongelmat elävän organismin (aluksen miehistön) rasituksista g-voimia vastaan. Gravitaatio kun vaikuttaa samalla tavalla kaikkiin aluksen sisällä oleviin osasiin, niin miehistön elimistön soluihin, kuin istuimen osien atomeihin, keskenään kaikki "lilluvat" painottomassa tilassa.
Jos alusta ympäröivä gravitaatiokenttä on "peilikuva" planeetan (esim. maa) kentästä, se sinkoaa aluksen poispäin planeetasta (peilikuva putoamisliikkeestä).
Syntyi idea aluksessa olevasta mystisestä "1:n asteen gravitaatiogeneraattorista".
Se pystyi muuttamaan planeetan g- kentän aluksen ympäristössä vastakkaissuuntaiseksi, siis alus lähti kiihtyvällä nopeudella ylöspäin, samalla tavoin kuin vapaasti putoava kappale alaspäin.
Keinotekoinen g-kenttä pystyttiin myös rajaamaan vain aluksen vaatimaan tilaan, niin, ettei turhan paljon maan pinta-aineta lähtenyt matkaan mukaan.
" Entä sivusuuntainen liike?" , kysyi Kähmis.
Piti kehittää "mystinen 2-asteen graviotaatiogeneraattori"
Gravitaatiohan vaikuttaa vain pystysuorassa suunnassa, ja
ufojenhan on monasti todettu liikehtivän ketterästi myös sivusuunnassa.
Näin syntyi "mystinen 2-asteen gravitaatiogeneraattori"
Sen luoma g-kenttä voitiin säätää myös, paitsi vaikutusalueeltaan, myös vaikutussuunnaltaan halutuksi.
Jopa sen voimakkuus missä tahansa avaruuden kohdassa voitiin kasvatta portaatta aina 1000-kertaiseksi maan pinnalla vallitsevaan nähden.
Näin tuli mahdolliseksi valon nopeutta lähentelevien nopeuksien saavuttaminen hyvin lyhyessä ajassa.
Nyt tulikin eteen ongelma klassisen fysiikan ulkopuolelta, Iso Albert sanoi, että kappaleen massa kasvaa nopeuden myötä,
jopa rajattomasti, kun aletaan lähentyä valon nopeutta!
Mutta eipä hätää, lisätään "mystinen 2-asteen gravitaatiogeneraattorin" ominaisuuksiin se, että sen luoma kenttä vahvistuu samassa suhteessa massan kasvuun.
Nyt pystytään tekemään turvallisesti myös äkkijarrutus,
jos avaruudessa kiertävä murikka sattuu kulkuradalle.
Mutta,... mutta, nyt syntyi ylipääsemätön vaikeus! Mihin tämä superkenttä tyhjässä avaruudessa ankkuroidaan?
Ettei se esim kiihdytyksissä lähtisi aluksen alta niin kuin liukas eteismatto liukkaalla lattialla koiran spurtatessa juoksuun maton päältä? (Newtoni vaikutuksen ja vastavaikutuksen laki)
Pitäisikö kenttä ankkuroida korkeampien ulottuvuuksien maailmoihin? Vastatkaa te, minua viisaammat!
Terveisin: ufoäijä
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuten näyttäisi olevan, ei antigravitaatiota kai voisi olla. Ainakin ajatus "antimassasta" tuntuisi perin kummalliselta.
No, jospa massa korvattaisiin ekvivalentilla energialla ja jotenkin sitä manipuloimalla saataisiin g-kenttä? Maapallon massaa (1 g:n kiihtyvyys) vastaava energiamäärä olisi kuitenkin tolkuttoman suuri.
Ja sitten tietysti se mainitsemasi ankkurointi. Eräs kuuluisa parooni tosin pelasti itsensä ja hevosensa suosta omista hiuksistaan nostamalla, joten ei sekään kai ihan mahdotonta ole :C.
Tolkuttomat ajatusrakennelmat saattavat joskus tuottaa oivalluksen, johon fakkiutuneella ajattelulla ei ikinä pääsisi.
Juttusi oli piristävä mielenkiintoinen poikkeus.
Kiitos.
En nyt ihan täysin ymmärtänyt mihin kentän ankkurointia tarvitaan. Eli jos voisitte selventää sitä vielä hieman.
Jos kiihdytän maapallon kovaan vauhtiin, vaikkapa 90 % c:stä, ja sitten pystäytän sen hyvin nopeasti, niin jatkaako maapallon painovoimakenttä vielä matkaansa? Tai jos otan kestomagneetin käteen ja teen sille saman, niin jatkaako magneettikenttä matkaansa vielä. Oletan näissä esimerkeissä että kiihtyvyyden aiheuttamat ongelmat aineeseen olisi kierretty jotenkin.
Ei ole ihme, että tällaiset mielikuvituslaitteet vaativat lisäselvitystä, siis yritän.
Asia on niin kuin sanot, todellinen kenttä on aina yhteydessä taivaankappaleeseensa ja seuraa sitä minne ikinä se meneekin. Ei väliä, oliko planeetta levossa, tai kiihtyvässä / hidastuvassa liikkeessä (itse asiassa soikeaa ellipsirataa kiertävä planeetta ei tarkkaan ottaen koskaan ole tasaisessa liikkeessä lukuun ottamatta häviävän pientä hetkeä radan ääripisteissä)
Ei maankaan kenttä ole ympäröivään avaruuteen sidottu. Kun hyppäämme ilmaan, maa ponnahtaa äärimmäisen pienen matkan vastakkaiseen suuntaan, niin pienen, ettei sitä edes pystytä mittaamaan. Ei, vaikka 1000-päinen norsulauma hyppisi tahdissa tasajalkaa.
Käytännössä voimme maan pinnalla toimia ikäänkuin olisimme ympäristöömme "ankkuroidun" kiinteän kentän vaikutuksessa.
Samalla periaatteella avaruusaluksen pitäisi operoida kaukana tähtienvälisessä avaruudessa missä g-kenttää ei käytännössä ole.
Tällaisen, ympäröivään avaruuteen "ankkuroidun" kentän luo tuomielikuvituksellinen "gravitaatiogeneraattori".
Sen vaikutus olisi sama, kuin jos aluksen mukana kulkisi kuvitteellinen iso "ohjausplaneetta" , jonka kulloistakin sijaintia voitaisiin halutulla tavalla rajoituksitta muuttaa.
Suoraviivaisessa kiihdytyksessä planeetta tuodaan aluksen eteen , alus lähtee "putoamaan" planeettaa kohti. Planeettaa liikutetaan menosuuntaan niin, että kohtuullinen välimatka säilyy. Mitä pienempi välimatka on sitä suurempi on aluksen kiihtyvyys.
Nyt suoritetaan jarrutus. Planeetta nykäistään äkkiä hyvin kauaksi menosuuntaan.
G-voima pienenee käytännössä nollaan, alus etenee suoraviivaisesti tasaisella nopeudella. Kaukaa kiertäen planeetta tuodaan kauaksi aluksen kulkuradalle sen taakse. Kiertäminen täytyy suorittaa niin kaukaa, että planeetan vetovoima ei häiritse aluksen kulkua. Sitten planeetta alkaa takaapäin lähestyä alusta jarruttaen sen vauhtia.
Kun vauhti on hiljentynyt sopivaksi, nykäistään planeetta kauas taakse.
Alus etenee jälleen tasaisesti.
Käännökset suoritetaan luonnollisesti liikuttamalla planeettaa sopivasti sivuttain.
Nopeuden muutoksissa alus luonnollisesti vaikutuksen ja vastavaikutuksen lain mukaan muuttaa "ohjausplaneetan" liiketilaa, mutta massojen suuresta erosta johtuen muutos on häviävän pieni. (vrt. ihmisen hyppiminen maan pinnalla)
Kuvatut vaikutukset saadaan siis kätevästi aluksen sisällä olevalla "gravitaatiogeneraattorilla", varsin merkillinen laite siis.
Ehkä selvemmin "ohjausplaneettaa" selvittäisi tilanne, jossa liukkaalla alustalla olevaa rautapalaa liikutetaan magneettiraudalla (kuitenkin niin, ettei pala nappaa magneettirautaan kiinni)
Kiihtyvätkö ufot todella rajusti, vai tekeekö havainto tepposia kuvittelemalla kiihtymisen?? Pitäisi tarkistaa tuo juttu. Jos asiaa lähestyy teleportaation näkökulmasta, niin nopeuden muuttamista ei tarvita. Nopeus on muutenkin hankala käsite, koska c ja massan kasvaminen on esteenä nopeuksia käytettäessä.
Maan gravitaatiokentän saa pois päältä luomalla suuntaajan, jonka ansiosta g-kenttä hajautuu aluksen edessä, ohittaa sen ja lopulta yhtyy aluksen takana. Sama idea toimii kun muutetaan alus näkymättömäksi. Muutellaan valonsäteiden ratoja, joilloin sähkömagneettinen kenttä ei "näe" alusta. Hilamaisella rakenteella, kuten gsm-puhelinmastoilla, tuollainen näkymättömyysjärjestely on jo saatu aikaiseksi (eräs tuore väitöskirja TKK:lla). Kun mastot eivät näy kentälle niin se eliminoi häiriöitä.
No, tämä hieman sivuaa tuota tähtienvälistä asiaa.
Mastoilla tarkoitin antennien tukirakenteita.
väittäriä. Löytyykö linkkiä. Väite on sen verran "kova", että tekisi mieli tarkistaa.
Tiedän, että SM-kentän taivuttaminen on onnistunut pistetaajuudella, mutta paljon radiomastoja pienemmässä mitassa.
DI Pekka Alitalon väitöskirjassaan kehittämä menetelmä perustuu siirtojohtoverkkoihin, jotka pystyvät kuljettamaan sähkömagneettisen säteilyn esimerkiksi metallisen hilamaisen esineen läpi, Teknillinen korkeakoulu viestitti tiistaina.
TKK:n mukaan ideaa voidaan soveltaa moniin eri käytännön ongelmiin. Alitalon väitöskirja tarkastetaan 7. elokuuta.
http://www.taloussanomat.fi/ratkaisut/2009/07/28/nain-esine-muuttuu-nakymattomaksi/200917193/133
Tästä tekniikasta oli varmaan kyse...
Jep, Alitalon väittäristä on kyse.