Seurustelisitko naisen kanssa, jolla on mielenterveysongelmia? Itse kärsin keskivaikeasta depressiosta eli suomeksi masennuksesta. Se pysyy kuitenkin kurissa mielialalääkkeillä, ts. pystyn opiskelemaan, harrastamaan ja pitämään huolen itsestäni. Käyn myös terapiassa. Aiemmin olen seurustellut naisten kanssa, joilla itselläänkin on/on ollut vastaavanlaisia ongelmia. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, mitä jos ihastunkin ns. terveeseen naiseen. Mitä hän ajattelisi sairaudestani ja uskaltaisinko ylipäätään tutustua, koska kuitenkin jossain vaiheessa sairauteni tulisi ilmi. Mitä mieltä olette?
Mitä mieltä
Masis
202396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitset 'terveen' pään jakamaan kanssasi arkipvän askareet=)Vahvan ihmisen..=)
Mielialalääkkeitä en hyväksy. Melkein uskaltaisin väittää, että oikeanlainen ihmissuhde auttaisi sinua enemmän. Pillerin syönti ei mielestäni paranna ongelmaa, vaan helpottaa siitä aiheutuvaa 'tuskaa'. (erikoistapaukset erikseen)
Jos minulla olisi mielenterveydellisistä ongelmista kärsivä tyttöystävä, tekisin kaikkeni, että pilleripurkki sulkeutuisi lopullisesti=)
Tämä repiikki saa nyt varmasti kaikki pilleristit takajaloilleen..heh muut 'viisaat'=)
Noh..jokainen tyylillään=)
Olen yrittänyt olla ilman lääkkeitä, mutta se aiheuttaa tilani pahenemisen niin, etten pysty opiskelemaan, jne. Sairauteni ei johdu ihmissuhteen puutteesta, enkä usko että kukaan toinen ihminen voi "parantaa" sen. Eihän esim. diabeetikkokaan voi lopettaa lääkkeiden ottamista, vaikka seurustelisi minkälaisen ihmisen kanssa. Mutta tämä lääkkeistä. Kiitos mielipiteestäsi joka tapauksessa.
ei sairauksia pidä vertailla keskenään=)
Et näköjään tiedä masennuksesta yhtään mitään. Parempi olisi silloin olla hiljaa.
jooh, siis on erilaisia ihmisiä...
joillakin voi masennus olla niin paha että siihen ei auta mikään muu kuin lääkkeet, joillekkin se on toinen ihminen, sellainen josta saa tukea ja turvaa.
minä "sairastan" masennusta, olen itsetuhoinen, sairastan lievää skitsofreniaa, olen toisinaan erittäinkin äkkipikainen ja väkivaltainen.
mutta en syö lääkkeitä, koska en tarvitse niitä.
minulla on ihana tyttöystävä, jota rakatan ja hän rakastaa minua.
tämä kyseinen ihminen on saanut minut lopettamaan huumeiden käytön, en edes alkoholia juo tämän ihmisen takia.
en lääkkeitäkään tarvitse, koska minulla on hänet aina tukena ja turvana.
olen ulkoisesti terve, enkä näytä "sairauttani" kenellekkään, vain äitini, veljeni ja tyttöystäväni tietää millainen olen oikeasti.
minulla on ihmiset jotka ymmärtävät ja tukevat minua. olen nykyään rauhallinen, ja pystyn hyvin hillitsemään itseni.
joillakin se toinen ihminen voi olla parempi kuin miljoonat pillerit..!!
.*hymy*
Ensinnäkin masennuksesta, kyllä se luokitellaan ihan oikeaksi sairaudeksi. Ja myös sitä sairautta voidaan hoitaa lääkkeillä. Mitään "onnenpillereitä" ei ole olemassakaan, mutta oikealla lääkityksellä potilas voi saada enemmän vauhtia paranemiseensa kuin esim. pelkästä terapiasta. Joillakin kun masennus voi johtua esim. vähäisestä serotoniinin tuotannosta, ja sitä taas voidaan kontrolloida lääkityksellä.
"Melkein uskaltaisin väittää, että oikeanlainen ihmissuhde auttaisi sinua enemmän."
Keskivaikean masennuksen läpikäyneenä sanoisin että oma kumppani ei voi eikä saa olla masentuneen terapeutti. Parisuhde ei ole hoitosuhde, vaan parisuhde, ja niin sairastuneen kuin sairastavan kumppaninkin kannalta on parempi että ne pyritään pitämään erillään. Toki kumppani on kallisarvoinen tuki, mutta hän ei saa ottaa hoitajan/huoltajan/terapeutin roolia. Siitä asetelmasta kärsii koko parisuhde, ja pahimmassa tapauksessa sairastunut vetää kumppaninsa samaan suohon mukaan jos toisellakin on taipumusta masennukseen. Ja siinä vaiheessa tilanne muuttuu katastofiksi jos käykin niin että kumppani ei jaksa enää olla se hoitaja, vaan parisuhde kariutuu jolloin sairastunut menettää sekä hoitajansa että muutenkin rakkaan ihmisen. Näitäkin on nähty eikä jälki ole kaunista. :/
Toki nämä ovat tapauskohtaisia asioita, mutta ennenkuin menet sanomaan suurena viisautena että mielialalääkkeet ovat pahasta, ota ensin asioista selvää. Netistä löytyy paljon tietoa, siitä vain penkomaan. :)
Niin ja alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, voisin harkita suhdetta myös masentuneen kanssa koska tiedän omasta kokemuksestani että vaikka se tekee joskus elämästä pirun hankalaa, sen ei aina tarvitse olla hankalaa ja siitä voi parantua. :)
Eikös masennusta pidetä jo uutena kansantautina?
Jolla usein on nimenomaan jopa ihan fyysinen alkuperä! Eli ei pelkästään mielen sairaus, vaan kehosta lähtevä juttu, joka oireilee masennuksena. Jos tähän ei käytetä lääkkeitä hoitona, niin eihän se masennus parane!
Aika monessa nk. ruumiin sairaudessa on sivutuotteena masennus.
Taidat olla vielä aika nuori ja kokematon.
Vastustat turkiksia, vältät lihaa, syöt luomutuotteita, vastustat kliinistä lääketiedettä?
Noh, kunhan aikaa kuluu ja saat lisää elämänkokemusta, opit pohtimaan asioita syvällisemmin ja monelta eri kannalta.
mitä vikaa on kasvis syöjissä, luomutuotteissa ja turkisten vastustamisessa??
Ei tietenkään mitään vikaa. Tämä nimimerkillä aikuinen nainen, voi olla iällisesti aikuinen mutta henkisellä tasolla hän on kaikea muuta. Ei perusteluja, pelkästään yksinkertainen ikärasistinen typerä kommentti. Hän on joku tynnyrissä kasvanut katkera tynnyri, veikkaisin.
..ei tosiaan mitään vikaa=) Muuten kaunis nimi sinulla, onko oma=)
voin sanoa. että kyllä se onnistuu. suhde siis, jos toisella on masennus.
Se, onnistuuko suhde, riippuu niistä ihmisistä, jotka suhdetta rakentavat. Ei siitä, millaisia sairauksia ko. ihmisillä on. Kenenkään kanssa ei kuitenkaan pidä seurustella siitä syystä, että säälii masentunutta eikä uskalla lopettaa suhdetta sen pelossa, että masentunut masentuisi vielä lisää. Elämän realiteetit pitäis olla hanskassa, jos aikoo ihmissuhdetta rakentaa...
Erittäin hyvin vastattu. Koko vastauksen kertoo ensimmäinen lauseesi. Erittäin lyhyesti ja ytimekkäästi & tyhjentävästi vastattu. Huvittaa tuo alapuolella oleva jenniferin liirum laarumi. No mutta hyvähän se on että asiasta kysyvä saa erilaisia , häntä tukevia näkemyksiä ja vastauksia.
Kiitoksia!
..on vastata kysymykseesi, että onnistuuko vai ei suhde, jos toisella on masennus. Suhdehan voi epäonnistua monestakin eri syystä.
Masennuksiakin on niin monen eri asteisia ja ihmisen oma persoonallisuus vaikuttaa siihen vielä lisää.
Minäkin olen vähän lääkkeitä vastaan, vaikka psykiatrian sairaanhoitaja -ystävättäreni väittääkin, että lääkkeet oikeasti parantavat jossain vaiheessa sairautta ja palautuminen normaaliin elämään onnistuu niiden avulla. Terapia on ainakin tarpeellinen ja hyvä juttu, siihen minäkin uskon ihan luonnostani.
Sairas vai terve tyttöystävä? Kai sairaus antaa aina lisää pohdittavaa suhteeseen, mutta kuka meistä nyt niin täydellisen terve on, joten uskoisin sittenkin enemmän ihmisten väliseen tunnelataukseen kuin sairauteen tai terveyteen.
Tuo muuten kuulostaa hyvältä, että opiskelet, joten ei muuta kuin tsemppiä jatkossakin. Pidä hyvää huolta itsestäsi ja valitse ihmiset ympärillesi, jotka ovat huolehtivaisia sekä itsestään että sinusta.
Hei!
Älä lannistu. Et todellakaan ole ainoa, joka syö mielialalääkkeitä.
Jos pelkästään korkeakouluopiskelijoista joka neljäs kärsii mielenterveysongelmista, on ongelmia todella monella. Ja mitä useampi ongelmistaan ääneen puhuu, sitä helpompi muidenkin on omistaan puhua.
Täällä pk-seudulla on varmaan aika yleistä kärsiä juurettomuudesta: opiskelu, työ tai puolison vastaavat syyt ovat riuhtaisseet ihmiset pois juuriltaan. Ei ole sosiaalista turvaverkkoa, ihmisiin ei tutustu aikuisiällä enää yhtä helposti ja on muutenkin 'kasvotonta' elämää.
Ympärilläsi on taatusti lukuisia ihmisiä, jotka syövät mielialalääkkeitä tai muita psyykenlääkkeitä, mutta vaikenevat leimautumisen pelosta.
Rohkeutta sinulle!
Minä en ole onneksi koskaan joutunut syömään lääkkeitä, mutta lähipiiriini kuuluu perhe, jossa vaimo kärsii vaikeasta skitsofreniasta. Ei mies ole vaimoaan jättänyt sairauden puhjettua!
Ja minä olen nähnyt, millaista se elämä skitsofreenikon kanssa on. Oma taudinkuvasi tuskin on edes yhtä raju?
Minä en vierastaisi kumppania, jolla on mielenterveysongelmia. Enkä vierastaisi lääkitystäkään. Lääkitystähän annetaan usein naisille hormonaalisista syistä tilapäisesti, ja tasapainon palattua lääkityksestä voi luopua.
Joissakin tapauksissa lääkitystä pitää jatkaa koko elinikä. Parin opiskelukaverin kohdalla tilanne on juuri tämä. Onneksi saatiin lääkitys kohdalleen, ja toinen on jo valmistunut, toisella vielä opinnot kesken.
Toivoisinkin avoimuutta mielenterveyskysymyksissä!
Miksi me vaikenemme? Vaikeneminenhan on osasyy mielenterveysongelmiin....
Kyllä te lesbot ja nykyajan yliopisto-opiskelijat olette helevetin sairasta sakkia. On teillä raskasta. Ja vastaus: En seurustelisi vaikka maksettaisiin!
Mäkin käyn terapiassa ja mulla niin ihana psykiatri, että siihen ei oo voinu olla rakastumatta. Meinaan aina pyörtyä onnesta kun näen hänet.