Anekauppa rehottaa

Anekauppa rehotti ammoisina aikoina roomalaiskatolisen kirkon toimesta.
Nykyään anekauppa rehottaa luterilaisessa Suomessa, vaikka Martti Luther aikanaan nousi kuuluisuuteen juuri anekaupan vastustajana.
Anekauppa on helppoa kaupankäyntiä.
Sinä haluat esim. yhteisöllesi räätälöidyn lain tai asetuksen tai tontin kaavan haluamassasi paikassa kartalla kauppakeskusta varten, minä ministerinä, kansanedustajana tai kunnanvaltuutettuna järjestän asian. Sinä saat haluamasi ja minä saan maksun rahassa, esim. seminaarilippujen muodossa.
Ei ihme, että talousvaikuttajat istuvat seminaareissa vaaleja edeltävät vuodet niin, että peffa puutuu. Ja seuraavana päivänä henki haisee ”seminaarille” kostean illan jälkeen.
Tai sitten johtajat eivät istu läheskään kaikkia seminaareja, mutta ostavat kalliin lipun, koska siten kierretään verotusta.

Kaikkein taitavin oli viime vaalien edellä Kokoomus ja sen nuori ja intomielinen puheenjohtaja. He menivät myymään aneita suoraan maan suurimman pankin pääjohtajalle. Siinä taisi jäädä huomaamatta, että Suomen valtio on sen pankin suurin yksittäinen omistaja.
Siis kiertotietä Suomen kansa maksoi Kokoomuksen aneet pankille.
Mitä pankki sai?
Pankin odotetaan saavan haluamansa verolait mm. pitkäaikaissäästämisestä.
Kokoomuksen puheenjohtaja on myös valtiovarainministeri ja hänen ministeriönsä laatii kaikki verolait.
Näin toimii anekauppa Suomessa.

Kuinka joku voi vielä puhua, että Suomi on maailman korruptiovapain maa, kun korruptio rehottaa samaan malliin, kuin esim. Venäjällä.