Ei niin kauan ole siitä, kun tuntui, että oli
aina kaikkialla nuorin ja tyhmin ja ainakin
nuorin. Nyt on taas vanha ja tyhmä ja ainakin
vanha. Mihin meni se aika, että olisi ollut
viisas ja edes oikean ikäinen?
aina kaikkialla nuorin ja tyhmin ja ainakin
nuorin. Nyt on taas vanha ja tyhmä ja ainakin
vanha. Mihin meni se aika, että olisi ollut
viisas ja edes oikean ikäinen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla myös,aika on armoton.Elämä ollut
tavanomaista raatamista ja nyt kun on tavaraa
mitä nuorempana piti tärkeänä niin ei se olekaan
onnea tuovaa.Lapsien kasvaminen ja menestys on
aitoa iloa antava asia.Mielessä käy kyllä monia
ajatuksia ja ne ovat suuntautuneet etupäässä
tunnepuolelle(50v)villitys varmaan
tuloillaan.Ymmärrän hyvin mitä ajat takaa,onko
aina oikea ikä vai onko elämä vain suuri pila?
Eilen lapsi,tänään????
Pila kuulostaa aika pahalta. Näin pitkä
varsinkin. Etenkin, kun on matkan varrella
hehkutellut yhtä sun toista ja elettävänä on
vielä monta pilapäivää.
Pessimismi ei oikeastaan ole minun heiniäni.
Hyvin parkittu teurasvuota on myös sileää nahkaa.
Ei nuoruus ole kuin juttu, josta kaikki jossain
vaiheessa toipuvat. Hengissä sentään tänäänkin,
ja aika ihanaa olla ihmisten keskellä, lasten,
ystävien ja vaikka ventovieraidenkin.
Kiva, kun vastasit.
Olen kuullut hyvän sanonnan: "Nuorissa nuoruus
menee hukkaan". Sen aikaisia epävarmaa itsensä
etsimistä ja kokemattomuuden mukanaan tuomia
erehdyksiä en kaipaa sitten pätkääkään!
Toinen sanonta on: "elämä alkaa vasta 50 -
vuotiaana". Siihen asti ihminen on muiden vanki,
silloin vasta hänellä on jotain omaa; itsensä
tuntevana ja hyväksyvänä voi aloittaa uuden
matkan. Ei enää lastenkasvatusta, ei työelämän
kilpailua, vihdoinkin aikaa itselle. Tuo
huomautksesi, että nyt olet vanha, kuuluu
nuoruuden määritteisiin, elät vielä menneessä ja
katselet taaksepäin. Ei muuta kuin nenä
menosuuntaan ja kohti uusia seikkailuja!
Olet oikeassa. Olen samaa mieltäkin aina
ajoittain, sillä elämä on nykyisin paljon
helpompaa monella tavalla kuin nuorena. Yhtaikaa
kadehdin ja käy sääliksi lapsianai, jotka nyt
elävät nuoruuttaan - ihanaa ja rankkaa.
Mutta. Pari ystävääni käy ensimmäistä vuottaan
yli 60:n, ja siitä tämä kipu. Älykkäät,
fyysisesti upeat ja kauan niin tärkeät ihmiset
ajautuvat syrjään. Kuolema alkaa kulkea
ajatuksissa aika usein eikä se ole mitenkään
traagista. Elämää. Pitäisi asettua toisten
asettamaan rooliin, vaikka vielä voi koskettaa
sileää reiden sisäpintaa ja sanoa sanoja, jotka
saavat toiset haukkomaan henkeään ihastuksesta.
Olen 47, ja vielä katu-uskottava kutakuinkin.
Ystävät ja rakkaat ovat vähän vanhempia, ja
heihin ei uskottavuus enää riitä. Olen siinä
samassa muutaman vuoden kuluttua. Tekeekö ikä
minusta tosiaankin tyhmemmän jonakin tiettynä
päivänä tulevaisuudessa?
No niin. Ymmärrän tuskasi. Itse olen kuitenkin
aina ollut enempi henkisen minän kehittymisestä
kiinnostunut kuin selluliitin kertymisestä. Kyllä
kai kauneus on kuitenkin katsojan silmässä...
Miten se Leinon Eikka sanoikaan: "Muualla tulta
leiskuu harmaahapset / vanhoissa hehkuu hengen
aurinko / meill ukkoina jo syntyy sylilapset / ja
nuori nainen on hautaan valmis jo"
Lauloi Irwin kun oltiin nuoria ja se
riitti,silloin elämä kulki ajatuksella tässä ja
nyt.Elämässämme nykyään joka päivä on tavallaan
haaste,laskemme ja harkitsemme tekojamme
aivankuin meidän jälkeemme tulisi kaaos,olemmeko
niin jo vieraantuneita todellisuudesta.Haluaisin
löytää vielä sen nuorenmiehen joka katsoi
tarkasti naisen hameenhelmoja,osasi haaveilla ja
olla hauska.Se mies on vielä löydettävissä,toivon.
... pienentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri.
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Sanoi se sama mies.
Oikeastaan en halua olla niissä helmoissa enää.
Se OLI todella rankkaa aikaa, helpompaa on nyt.
Mutta aikuisten ja vanhenevien elämä ON tylsää.
Olen niin fiksu nykyisin mutta varmaan
kuolettavan tylsä. Rajojen yli on vaikea kiivetä
nykyisin...
Väitätkö, että olisit valmis luopumaan jostakin
nykyisestä saavuttaaksesi yhden nuoruuden
hameenhelman pysyvästi? Tiedät, mistä kaikesta
tipahdat...
Asiaa ajateltuani empä taitasi.Haaveena ja vain
haaveena asia kiehtoo mukavasti
ei saa olla niin vakava elämän suhteen. Olen
reilusti yli 60 vee mies. Vieläkin tunnen paljon
iloa nähdessäni naisten reisien vilahtelevan
helmojen alta tai halkiosta, ah. Naiset antavat
kummasti elämänhalua ja energiaa aina rakastelua
myöten. Nautin elämästäni paljon naisten kanssa
heilastella. Hyvällä käytökselläni olen löytänyt
miellyttäviä nuoria ja keski-ikäisiä naisia.
Älkää missään nimessä alkako luovuttamaan. Elämä
on sittenkin suuri seikkailu. Ei kun menoksi...
No löytýy tunteiden vuoristoradalta muutakin!:
...
Mitäs siitä jos en minä sammukkaan
kuin rauhainen riutuva liesi
Kun sammun kuin sammuvat tähdet vaan
ja vaipuvi merillä miesi
Kas laulaja tähtiä laulelee
hän meriä suuria seilailee
Ja hukkuvi hyrskyhyn ennen kuin
käy purjein reivatuin!
...
Ja sentään se nousi mink kohtalo kaas
ja sentään mä seppona seison taas
taas taivahan kansia TAON JA LYÖN
Oi onnea tähtisen yön!