tekstini on osoitettu teille romani naisille.
sääntöjä on teidän kultturissa paljon. esim. ruokaan, raskauteen, hiusten pituuteen, pukeutumiseen liittyviä. koetteko niitä koskaan ahdistaviksi? onko koskaan tullut tunnetta, että tekisi mieli rikkoa rajoja?
vai onko niihin niin kasvanut ettei tule mieleenkään kyseenalaistaa?
mitä jos teidän kulttuurissa nainen haluaa käyttää mielummin mustia suoria housuja, ja ehkä leikata hiuksensakin lyhyiksi?
sääntöjä on teidän kultturissa paljon. esim. ruokaan, raskauteen, hiusten pituuteen, pukeutumiseen liittyviä. koetteko niitä koskaan ahdistaviksi? onko koskaan tullut tunnetta, että tekisi mieli rikkoa rajoja?
vai onko niihin niin kasvanut ettei tule mieleenkään kyseenalaistaa?
mitä jos teidän kulttuurissa nainen haluaa käyttää mielummin mustia suoria housuja, ja ehkä leikata hiuksensakin lyhyiksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
- kyllä oikein sanoit, että ei tule mieleenkään kyseenalaistaa , on tottunut sääntöihin, koira palajaa oksennukselle, rumasti vertaillen, tarkoitan vain että se minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Kun "isä" opetti - eli
oikeammin_ tuli oppineeksi kunnnioittamaan vanhuksia.... vaikka mten ehdotonta ! toi tottakai, on niin ku sisäistetty normi, tapa, ahsidtavaa jos joku ei tajua miten niin_
Jokainen on oman sukunsa/kotinsa luomus. Sitä aitoa ja alkuperäistä turavllista ja kunniotettavaa säännöstöä JOka joskus ottaa päähän, että pitikin olla sitä vaika niin ankaraa... Mutta jos, sitä voi tehdä ensin oman päänsä mukaan toisin, mutta sittenkin odottaa että saman säännän mukaisesti (turvallisesti ) toteuttavat omatkin lapset. sitä rataa.
Ei yhteiskunta edes pysyisi ilman perhearvoja pystyssä. siitä huolimatta
vaikka isäni ja äitini ovat perhe. voin minä olla eronnut/ sinkku/ perhe
erilainen. Sydämessäni ehkä se ei tunnu onnistuneelta....... tehdä toisin, tai sitten
juuri tiedän tekeväni vähän jalommin, uskallan olla oman elämäni herra. en ehkä?
se on filosofiaa
-hakuna mata_
ja
elämä jatkuu vuodesta toiseen!