olen

Sanonpa nyt muutaman asian tähän minäkin eli olen siis suomalainen nainen, naimisissa egyptiläisen miehen kanssa ja asumme Egyptissä. Totta on että mieheni on paljon pois kotoa työn vuoksi ja olen näin ollen siis paljon yksin. Lapsia meillä ei ole, eikä tule, yhteisesti olemme näin päättäneet. Normaali päiväni kulku on suunnilleen seuraavanlainen: Herään noin klo 9, teen aamupalan ja herätän mieheni syömään. Hän menee klo 11 töihin ja sitten alkaa ns oma aika. Kulutan sen siivoamalla, katselemalla telkkaa, käyn netissä ihmettelemässä maailman menoa. Vien myös pyykit pesulaan.Tätä siis noin klo 18 asti. Sen jälkeen tapaan ystäviäni ja istumme kahvilassa tai ystäväni kotona tai minun kotonani sekä käymme porukalla kaupassa. Kauppareissun jälkeen tulen kotiin tekemään ruokaa ja mieheni tulee töistä. Syömme ja sen jälkeen menemme yhdessä ulos. Kotiintuloajatkin minulla on. Ennen klo 10 aamulla ei ole asiaa ulos yksin eikä klo 23 jälkeen. Tämä omaksi turvallisuudekseni ja hyvä niin. Joskus tosin ottaa päähän kun on vesi loppu tms.
Miksi valittaisin että elämä on ankeaa? Itse olen osani valinnut ja tiedän että monella on paljon vaikeampaakin. Ulkoilemme ystävieni kanssa paljon, käymme uimassa jne. Toki tylsää on joskus ja koti-ikäväkin mutta siihen auttaa puhelin ja netti. Suomessakin käyn n 3-4 kk välein.
Tapaan paljon paikallisia naisia ja toki heillä ei aina niin ruusuista ole. Lapsia on paljon ja rahaa vähän. Hermot ovat usein kireällä joten on mukava tavata toisia naisia ja voivotella vaikeuksia tai vaikka vertailla niitä koruja.. Kunhan arki edes hetkeksi unohtuu.
Suomalaisten on niin helppo unohtaa tuolla maailmalla käydessään että kaikilla ei ole varaa tiskikoneeseen, pyykkikoneeseen tai edes kunnolliseen jokapäiväiseen ateriaan. Olen kiitollinen siitä että asun täällä. Maailma on auennut ihan eri tavalla. Enää ei tarvitse haukkua/kyttäillä naapureita, vertailla Bemarin aluvanteita tai juosta tarjousten perässä. Kyllä näin vain on kuitenkin helpompaa.