Pelottaa

myös en ole nähnyt kavereitani sitten kun koulut loppu. nyt olen menossa lukioon ja pelkään että jään aivan yksin, ahdistaa aivan kauheesti. kaiken lisäksi lukioon ei tullut ku 1 kaveri tuttava.

joskus sitä pelkää paljonkin mitä kummallisimpia asioita. Mutta pitää osata käsitellä pelkonsa. Ei saa ainakaan kieltää sitä tai väkisin yrittää päästä siitä eroon, sillä se ei onnistu. Pitää elää sen kanssa kunnes se ehkä häviää tai muuttaa muotoaan. Ja parempaan päin asiat menee kun päämääräkseen ottaa jotain hyvää, mutta ei kuitenkaan täydellisyyteen pyri. Turhinta on ruokkia pelkoaan. Toki saa ajatella asiaa etukäteen, mutta sillä ei saa tappaa niitä ajatuksia ja mahdollisuuksia että kaikki voi mennä myös hyvin.
Täytyy vaan purra hammasta ja mennä eteen päin. SAnoa itselleen, että mitä tahansa, siis tuli sitten vaikka maailmanloppu, mutta sen ensimmäisen päivän kun koulussa olen niin pidän itseni koossa, vaikka sitten tärisisin pelosta, olisin epävarma sanoisstani ja teoistani niin silti sanon ja teen, pysyn iloisena ja mahdollisimman normaalina (eli sellaisena kun olet perheen ja tuttujen ja turvallisten ihmisten kesken) enkä anna pelolle valtaa.

Kuvittele vaikka pahin mahdollinen tilanne, mitä se voisi olla, käytä mielikuvitusta reilusti, sitten mietit että jos noin käy, niin koko ajan pysyn ihan hillittynä, normaalina ja asiallisena, ja kestän sen kaiken.
Rento meininki päälle, ei mikään voi koskaan mennä liian hyvinkään ;)
älä takerru virheisiin tai epäonnistumisiin vaan jokaisen kaatumisen jälkeen vaan lisää pökköä pesään.