Meidän avoliitto päättyi eroon vuosi sitten. Liitosta kaksi lasta, jotka tällä hetkellä 10 ja 7 vuotiaat. Mies otti eron ja jäin aluksi hänen nimissään olevaan omakotitaloon asumaan lasten kanssa vuokralle, isä asui vanhempiensa luona. Saimme muutaman kk kuluttua vuokra-asunnon johon muutimme. Elatusmaksusopimus on tehty, mutta ei tapaamisoikeus-sopimusta, koska homma on toiminut ilmankin, vaikka emme toisiamme siedäkään. Isällä lapset ovat joka toinen vkl ja kerran päiväseltään tämän kahden viikon aikana ovat käymässä. Myös kaikki mahdolliset lomat on jaettu kokonaan puoliksi. Isä vaihtoi käytännössä tuolloin vuosi sitten perhettä ja nyt hänen uusi nainen on laittanut talonsa myyntiin ja muuttaa kahden lapsensa kanssa vanhaan kotiimme. Tässä siis hieman taustoja. Kysymys kuuluu: voinko muuttaa lasten kanssa kotiseudulle 60km päähän takaisin, koska olen saanut tarpeekseni katsella tätä exän uutta touhua ja muutenkin kaipaan sukulaisteni lähelle asumaan, olen niin yksinäinen täällä. Täytyykö mulla olla exän suostumus vai voinko vain ottaa lapset ja muuttaa? Ex uhkaa viedä asian oikeuteen. Jos lähden, hän ottaa kuulemma kaikki lasten lomat itselleen ja lapset vetää myös oikeuteen. Hän on niin vahvoilla, koska lapset ei tietenkään haluaisi lähteä ja näin ollen käyttää heitä minua vastaan. Ei paljon lohduta, vaikka tietää että lapset sopeutuisivat ja saisivat varmasti kavereita. Tässäkö oli mun elämä, samalla pienellä paikkakunnalla exän uuden perheen kanssa, ei mitään mahdollisuuksia lähteä kuin yksin, enkä minä lapsia pysty jättämään, onko pakko uhrautua ja jättää oma elämä elämättä? Kumpi meistä todennäköisemmin voittaa oikeudessa? Kukaan ei varmaan jaksanut lukea loppuun, mutta pakko oli jo jonnekin jotain kirjoittaakin.
Oikeus muuttaa?
Kiristetty :(
24783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ensinnäkin älä katso mitään exän touhuja, ei ne enää sinulle kuulu vaikka pökkis lammasta. Toiseksi itse päätät missä asut se ei kuulu exälle koska se on exä. Yleensä ex muijat muuttaa johonkin vuokraslummiin ja edes uusi pöhöttynyt poikakaveri ei kuskaa toisten kakaroita minnekkään. Ja sitten oikeudella uhkaat, tottakai ainahan ne niin tekee. Ja sitten aina valitetaan päätöksestä, ihan sama mikä se on. Mitens olis jos yrittäisit edes vähän kasvaa. Tai ainakin unohda kaikki typerät kostosuunnitelmat.
alkavat jo eli heti vaan asunnonhakuun, ja samantien muuttamaan että pääsevät uuteen luokkaan sisälle heti vuoden alussa. Jos lapset ovat haluttomia muuttamaan, älä puhu heille muutosta koska he kertovat kaiken isälleen. Etsi asunto kotipaikkakunnaltasi, soita kouluun ja ilmoita, että olette muuttamassa, kerro, että asunnosta enää kiinni, että osaavat varautua kahteen uuteen oppilaaseen. Mitä nopeammin muutat, sen parempi lapsille. Anna miehen uhkailla. Hiukan neuvoisin sinua toimimaan salassa, koska exäsi käyttää lapsia pelinappuloina. Ei kukaan pakota sinua asumaan exäsi takia sillä paikkakunnalla. Vuoden päästä muutto on ikävämpi, kun lapset ovat vuoden vanhempia ja sopeutuminen on vaikeampaa. Muutin itse viime syksynä 9 ja 11 vuotiaiden kanssa uudelle paikkakunnalle. Molemmat kiukuttelivat päätöksestäni ja uhkailivat jäävänsä isän luokse. Nuorempi sai heti kavereita ja vanhempikin hitaasti mutta varmasti kevään aikana, nyt he odottavat kovin koulun alkamista.
Kun sinulla on asunto ja lapset ovat uudessa koulussa, tilanne on silloin se, olet lähihuoltaja ja sinä saat muuttaa sanoivat lapset mitä tahansa. Lapset pelkäävät muuttoa, mutta puolen vuoden päästä he ovat jo täysin sopeutuneita uuteen kotiinsa, usko vaan. Mutta nyt he kuvittelevat että muutto on maailman loppu. Jos olet epävarma, soita tulevan kotikuntasi lastenvalvojalle, älä tähän nykyisen kotikuntasi sosiaalitoimeen kerro mitään. Ota selvää lapsille sopivista harrastuksista ennen muuttoa ja tee heidän kotiutumisensa uudelle paikkakunnalle helpoksi.
60km:ä on sopiva matka liikkua linja-autolla vkl tapaamisiin, älä ole niistä huolissasi.
vasta tervettä onkin!! juu tee vaan niin kuin tämä edellinen neuvoo, yhteishuoltajuudellahan ei ole merkitystä muussa kuin siinä että noin kun teet, niin se on salajuonittelua exää kohtaan, eli ilman exän lupaa kun viet salassa lapset pois, niin se on jo lapsikaappaus, siis jos exäs haluaa, ja luulenpa että tommosen tempun jälkeen varmasti haluaakin. sitten olisit ilman lapsia ja linnasakin varmasti muutaman kuukauden ainakin. anna lapset exälle ja vaadi tapaamissopimukseen joka viikonloppu ja lomiakin, ja että exä järjestää kuljetukset sinne minne muutat.
exältä yhtään mitään. Olen yrittänyt hänen kanssaan puhua asiasta, mutta turhaan. Olen valmis antamaan hänelle lasten lomista lisää päiviä, elatusmaksua voitaisiin pienentää, koska hänelle tulisi lisää matkakuluja, vaikki toki minäkin lapsia olen luvannut tuoda ja hakea. Hän on itse nyt onnellinen ja lapset ovat joutuneet sopeutumaan, niin kovin moneen asiaan mitä heidän isänsä on vuoden aikana tehnyt. Ei vain tunnu oikeudenmukaiselta, että tästä muutosta hän tekee nyt ihan hirveän asian, että kuinka minä voin lapsille näin tehdä, unohtaen ihan täysin mitä on itse tehnyt. Harkitsin silloin jo lähtöä kotiseudulle kun ero tuli, mutta en siihen lasten vuoksi kyennyt. Nyt vuoden mietittyäni alkaa vain vahvistumaan se, että kai minullakin on oikeus olla onnellinen yhtä lailla kuin lasten isällä. Suku on minulle entistä tärkeämpi kotiseudulla, jo senkin takia, että molemmat vanhempani ovat kuolleet ja saan sukulaisilta tuen ja turvan kaikin puolin. Täällä minulla ei sellaista tukiverkostoa ole. Onhan se aina hyvä, että vanhemmat voivat hyvin, vaikka ero on tullutkin, ei se nyt lapsille ainakaan huono asia ole. Tämä kiristäminen vain kuluttaa loppuun, kun ei ole samoja oikeuksia onneen kuin toisella on :(
anna lapset isälleen, ja sinulle tapaamiset joka viikonloppu. eli exästä lähi. ja lasten edun mukaista on että he saavat asua siellä missä elämä olisi normaalia, eli isällään kun kerran isä on onnellinen nykyään niin se heijastuu myös lapsiin. pitämällä väkisin lapset itselläsi, ja muuttamalla vaikka lapset ei halua, niin teet heistä katkeria ja ennenpitkään saat kyllä tuta sen lapsiltas. ajattelisit jo vihdoinkin lapsiasi etkä AINOASTAAN ITSEÄSI, mistä seuraavassa esimerkki omasta tekstistäsi.
" Hän on itse nyt onnellinen ja lapset ovat joutuneet sopeutumaan, niin kovin moneen asiaan mitä heidän isänsä on vuoden aikana tehnyt."
oletko noin itsekäs että et muka itse ole osallinen vuoden aikana tapahtuneisiin asioihin? miehen syyksikö laitat IHAN KAIKEN? katsoisit peiliin ensin.
lähiä koska olet päästäsi vialla.
"Salailu" on väärä sana. "Itsenäinen päätöksenteko ja -toiminta lapsia asialla rasittamatta" on parempi muoto.
Yhteishuoltajuus ei velvoita sinua kertomaan exällesi mitään muuttoon liittyvää, ja kun arkiasiat ovat uudella paikkakunnalla kunnossa ja muuttovalmiina, sinä vain lähdet, hän ei mitään enää pysty muuttamaan. Osoitteenmuutoksessa ei ole paikkaa etävanhemman allekirjoitukselle, joten sellaista ei tarvita. Koska olet jo nähnyt, ettei exäsi jousta "tai annan lupaa sinulle muuttaa" mitä sinä enää odotat yhteistyötä? Jos odotat, hän tekee kaikkensa, ettet ikinä pääse muuttamaan.
Niskavillat oikein nousevat pystyyn, kun ajattelen, että mies jättää perheensä, ottaa uuden naisen jolla on lapsia, leikkii uusille lapsille isiä ja lopuksi veisi vielä itsekkyyden huipuksi ex-vaimoltaan lapset, HYI HELVETTI, onko sellainen edes mies!? Narsistinen paska, jonka itsekkyydellä ei ole rajoja, "MINÄ-sanon miten tehdään ja jos et tottele, MINÄ kostan sen sinulle viemällä sinulta ainoan asian joka sinulle on tärkeää", HYI HELVETTI mikä ihminen!
pitää toimia ja pomppia puolin ja toisin. Älä sinä mesoa, riitaa vaan yrität lietsoa.
exä toimii yhteisymmärryksessä.
Itse muutin aikoinaan 6v lapsen kanssa, tytön.
Kun kerroin hänelle muutto aikeista, sain itkua, raivoa ja uhoa oskseni.
Mä en muuta, mä en haluu, mä en saa kavereita jne.
Mutta aikuinen päättää perheensä asiat!
Lapseni aloitti eskarin kesken kauden, mutta asiat menivät tosi hyvin.
Pääsi porukkaan ja sai kavereita.
Itselleni oli vaikeampaa muuttaa vieraalle paikkakunnalle
ja luoda sosiaalisia suhteita uudelleen.
Sukukin kauempana, mutta nyt on asiat hyvin.
Varmaan itsellesi on hyvä, että muutat kauemmaksi exäsi touhuista.
Pääset aloittamaan oman elämäsi.
Ja matka ei ole pitkä, ajatellen lasten tapaamisia.
Omalla lapsellani on 100km isänsä luo.
mitään sanomista muuttoihisi, joten muutat jos siltä tuntuu. Lapset vastustavat ja kun saavat isältä tukea tilenna voi olle hetken hankala. Isä tekee tosin aika nolosti lapsia kohtaan. Jos hän suhtautuisi positiivisesti lapsille olisi helpompi lähteä uuteen ympäristön.
Kyse ei varmaan ole siitä, että isä haluaisi lapset osaksi uutta perhettään luokseen asumaan? Tapaamisiin varmaan tulee joitain muutoksia muuton vuoksi, mutta 60km ei ole mikään varsinainen uudelleenjärjestelyn syy. MEillä oli esim. tapaamissopimuksessa uudelleen arvioinnin ehtona se, että jos satun muuttamaan 150km päähän. Täällä pääkaupunkiseudulla ajettaessa itäisestä lähiöstä läntiseen lähiöön saadaan kasaan vähintään puolet siitä matkasta. Toisaalta motaria pitkin 60 km ajamiseen menee 20 minuuttia.
Isä haluaa vain tehdä kiusaa, mutta älä välitä. Muuta ja järjestä oma elämäsi. Se on lastenkin para, sillä lähihuoltajan on pidettävä huolta siitä, että omat voimat riittävät. Kotiseudulle muuttamiinen on perusteltua. Minä en varmasti jäisi lähellekään entistä ukkoani katselemaan sen keekoilua uuden naisensa kanssa. Entinen on entinen ja se pitää jättää taakseen, joten käännä kokka kohti tulevaisuutta ja anna kaasujalan painua pohjaan.::))
En mitenkään nauti tilanteesta, mutta kyllä minä ja lapsetkin olemme kärsineet isän touhuista alkuaikoina, sopeutumista tuli moneenkin asiaan vähän liikaa kerralla. Lapset kuitenkin selvisivät tuosta, vaikka kyllähän se ero aina jälkensä jättää. Siksi minä ehkä luotankin siihen, että selviävät muutostakin ja sopeutuvat, ihan yhtä hyvin kuin erostakin. Ehkä exä nyt hieman jo miettii näitä huonojakin puolia, tästä vanhan ja uuden perheen asumisesta samalla paikkakunnalla. Rajoituksia on esim. harrastuksissa, ei tunnu oikein hyvältä mennä harrastuksiin mukaan, missä tietää exän nykyisenkin olevan mukana. Koko ajan vain miettiä, että missä törmätään, on tuo uudellekin kiusallista ja välttelee, vaikka rauhassa toki annankin heidän elää uutta elämäänsä. Toivon että ex tajuaisi, että tosiaan elämä kaikilla meillä osapuolilla olisi vapautuneempaa. Jos minä olen huono äiti joidenkin silmissä tämän takia, niin se on heidän mielipiteensä. En sentään ole kiusallani viemässä lapsia toiselle puolelle Suomea ja tekemässä tapaamisista mahd. vaikeita yms. eikä minulla ole edes miestä, jonka luokse muuttaisimme. Tuntuu vain, että tämä paikka on nyt nähty, miksi en palaisi kotiseudulle takaisin. Lähtee mies ja talo alta ja joidenkin mielestä pitäisi vain lähteä yksin tai sitten seurata uuden perheen onnea vain sen takia, ettei lapsilla vaihdu koulu. Onneksi olen saanut kuitenkin tuohon muuttoon ymmärrystä täällä, kaikki jotka tietävät/näkivät mitä tapahtui, eivät ole yhtään ihmetelleet haluani lähteä pois.
Minä ainakin muutin aikoinaan kysymättä keltään 300km päähän exästä. En exän vuoksi, vaan omien turvaverkostojen takia. Lähelle tuttaviani ja sukulaisiani. Paikkakunnalla jossa exän kanssa asuttiin ei ollut ketään kehen turvautua jos mulle jotain sattuisi. Exä ei lastaan ottanut vuoteen kun oli uusi suhde kiihkeimmillään, siihen ei lapsi sopinut. Joten en häneltä jäänyt kyselemään. Sittemmin on hoitanut isyyttään jollain lailla. Lapsi oli silloin eskari ikäinen ja muutti mielellään. Jos tuntuu että itse voi paremmin kun muuttaa niin suosittelen. Teki hyvää eron jälkeen aloittaa ihan muualla, kun siellä missä ollaan yhdessä asuttu. Exäkin muutti 60 km päähän sieltä, joten en ollut ainoa muuttaja ja hän muutti ennen meitä.
avio-oikeuden mukaan sinulle kuuluu puolet talosta ja sinulla on oikeus periä vuokraa ex mieheltä ja sen uudelta akalta omasta osuudestasi taloa. Niin kuin hän on perinyt sinultakin. Onko elatussopimus tehty ja lapsille määrätty elarit?
Jos ei ole avioehtoa niin, vaadi oma osuus talostasi heti tai talo myyntiin jos ex ukolla ei ole rahaa lunastaa sinua ulos, tai maksakoon uusakka osuuden talosta kun omansa saa myyntiin.
Tämä tasinko vapauttaa sinua taloudellisten asioiden kanssa painimisesta ja voit ostaa itsellesi asunnon kotipaikkakunnastasi johon muutat lasten kanssa.
Ap:lla oli AVOliitto, joten ei oikeutta taloon. Miksi tehdä lapsia avossa, pyörittää huushollia 10 vuotta ja lähteä tyhjin käsin ? Tai eihän ap kertonut, jos hän on pistänyt kuukausittain säästöön saman summan kuin mies lainan lyhennykseen. Jotenkin haiskahtaa tapukselta, jossa mies on maksanut "omaa" taloaan ja vaimon palkalla on eletty. Tosin voihan talo olla miehen perintöjä ja muut kulut on jaettu 50/50
muuttoon,oli yksin- tai yhteyshuoltajuus,mutta toki olet velvollinen ilmoittamaan lapsen isälle minne muutatte.
Oikeuteen tuota on edes turha viedä,koska laki sanoo ettei suomen rajojen sisällä muutto ole laitonta. Voihan se sen oikeuteen viedä mutta antaa viedä. Jos sinulla on syyt miksi muuttaa niin sen kun muutat. Tuolalista uhkailua minäkin kuulin eksältäni kun muutin perheeni/sukulaisteni lähelle eron jälkeen. Sanoin että soitappa sossuun ja kysy miten on,vie vaikka oikeuteen. No eipä sitten vienyt..
Olisikohan ap-llä peiliin katsomisen paikka. Mikä se lasten etu onkaan? SINUN etusi on muuttaa.Ei varmaankaan lasten.
Et ole ainakaan kertonut yhtään syytä miksi lasten muutto olisi vättämätöntä(ts isä ei ole uhka).
Varmasti voittaisit oikeudessa,en epäile sitä lainkaan.Huoltajuusriidoissa äiti on aina voittaja,vaikka lasten etu sitten kärsisikin.
Ajattele asiaa ex-miehesi kannalta.Olisitko Sinä hänen asemassaan tyytyväinen muutokseen?
Olen itse seurannut lapsiani uudelle paikkakunnalle ja nyt eletään koko ajan jännityksessä minne lapset muuttavat seuraavaksi kun äiti on löytänyt uuden "onnen".
Jos olet aloittamassa uutta elämää aloita se itse,ei lasten tarvitse sitä aloittaa.
lapsilla on hyvä olla äitinsä luona niin mikseivät he siellä saisi olla? Lapset sopeutuvat muuttoihin ja muihinkin,toiset nopeammin,toiset hitaammin. Miten lapsen etu kärsii siitä jos äiti muuttaa lapsineen sinne missä hänellä on tukiverkko?
Jos lasten isä on lähtenyt ja jättänyt perheen jne ja saa muuttaa minne haluaa,miksei tätä oikeutta ole naisella. Aloittihan lapsen isäkin uuden elämän ;)
Itse olen aikoinaan näitä asioita miettinyt monelta kannalta ja viranomaisetkin ovat sanoneet,että sen tilanteen perusteella mikä meillä on,lapsen on paras olla siellä missä äiti itsekin on onnellinen koska se äidinkin onnellisuus heijastuu lapsiin =)
MInunkin eksäni on muuttanut vaimoineen ja uuden lapsen kanssa 6 kertaa viimeisten vuosien aikana,välimatkaa on ollut satoja kilometrejä,joten miksi minunkaan olisi pitänyt muuttaa perässä kun tukiverkkoni oli muualla?
Eikös lähivanhemman tehtävä ole EDISTÄÄ lasten yhteyksiä etään?
Onko tuo perustelu että isä on ottanut eron? Eihän se vanhemmuus mihinkään ole kadonnut.
Olisiko tilanne sitten mielestäsi toinen jos äiti olisi ottanut eron ja vaihtanut paikkakuntaa vieden lapset mukanaan?
Jotenkin tästä vain tulee sellainen kuva että isän asemaa ollaan vaikeuttamassa.
katoa mihinkään mutta jostain syystä se menee usein niin ,että etä on vanhempi silloin kun haluaa ja huvittaa,kun taas lähivanhempi jos vähänkin jossain laittaa vastaan,aletaan soittelemaan poliisia. No,jokianen tapaus on yksittäinen omine kiemuroineen.
Ja aloittajahan sanoi että on valmis siihen,että lapsen isän ei tarvitse maksaa elatusmaksuja niin paljoa kun tulee matkakustannuksia. Eikö tämä ole yksi esimerkki siitä että äiti haluaa kuitenkin muutosta huolimatta edistää tapaamisia ja että lasten ja isän suhde ei ainakaan rahan tai sen puutten vuoksi kuihdu olemattomiin?
ovat jopa satojen kilometrien päässä. meillä tilanne oli silloin alussa se,että eksäni muutti kotikylästämme pois mutta vaatii minulta rahaa tapaamisiin;hänen muuttonsa oli hänen valinta joten maksakoon itse kun ei edes työn takia muuttanut vaan tämän uuden perheen vuoksi.
on oikeus muuttaa, tämä on sinulle turvattu lailla. Mutta jos exäsi päättää riitauttaa tapaamiskuviot, niin hänellä on valtti tuossa se, että lasten kasvuympäristö säilyisi ennallaan. Siis valtti, ei tietenkään selviö, että hänestä tulisi lähi. Hänellä on oikeus siihen.
Jos olette fiksuja vanhempia, niin nuo erokiukut ja henk.koht. kaunat tulevat aikanaan haalistumaan. Alatte aikanaan näkemään toisenne sinä toisena vanhempana eikä ex-puolisona. Jos sua ahdistaa tämä uusi nainen, niin muista, että muuttaminen ei välttämättä pyyhi häntä pois. Jos haluat, niin muutat, mutta huomioiden tuon, että kiistat voi haalistua, ei kannata hommata väleihin turhan vuoksi riitaa. Eli suosittelisin, että jos muutat, niin pyrkisit tukemaan lastesi suhdetta isään. Kyseessä kouluikäiset lapset ja arkiset tapaamiset hankaloituisivat. Pahalta se tuntuisi isällekin menettää aikaa lastensa kanssa. Teille tulee kuskaamisjutut ym. oleellisemmaksi. Jos näissä asioissa myötävaikutat, niin se ehkäisi varmaan turhia riitoja ja vihamielisyyttä, josta ne rakkaat lapsenne kärsisivät eniten.
Jos syy lähinnä on se, että et jaksa miehen uutta eikä niinkään nuo sukulaiset tai työpaikka, niin harkitsisin vielä olisiko muita keinoja päästä asiasta hiljalleen yli. Mutta sun ei ole tosiaan pakko asua lopunelämääsi siellä. Kunhan vaan tiedostat oikeasti ne seuraamukset, joita voi tulla. Ja sen, että tuskasta ei välttämättä pääse irti, ehkä pääsee...ehkä ei. Ja huomioi sekin, kuinka kivempi tuo pienempi välimatka on lapsillesi, kun ei tarvitse autossa istumiseen niin paljoa elämää tuhlata.
En uskalla edes veikata kumpi oikeudessa voittaisi. Noi on vaikeita päätöksiä, tsemppiä sinne. Toivon nyt vaan, ettet tee mitään hätiköityä vain siksi, että sulla vielä toipumisvaihe menossa. Se ei kuitenkaan ole ikuisuuksia kestävää, vaikka siltä tuntuisi.
Paha äiti on riistämässä lasten isältä oikeuden isyyteen?
60 kilometriä???
Aivan kamala etäisyys!!
Ettehän nyt yhtään liioittele?
ja jos ei tee siitä loppua heti alkuun, saa pomppia vielä vuosikymmenen ............
Aloittajan ei edes pidä kysyä muuttolupaa, hänen pitäisi vaan lähteä, ja jos iskä haluaa asua lastensa lähellä uuden perheensä kanssa, hän sitten muuttaa exänsä ja lasten perässä ............
Kiltit tytöt toimivat juuri kuten aloittaja, hyvässä yhteishengessä, kunnioittaen annettuja lupauksia, ajattelevat sydämellään ja mitä saavat palkaksi? Paskan paketissa!