Hankin tässä yli kuukausi sitten koiranpennun. Pentu ensin vierasti meitä, mutta on alkanut erityisesti kiintymään minuun. Se on leikkisä, kiltti ja minulle erittäin uskollinen. Mutta, läheiset ihmiset ympärilläni eivät ole samaa mieltä.
Vein tässä pentuni viikon vierailulle vanhemmilleni (asun melko kaukana heistä avopuolisoni kanssa), aika pian he huomasivat koiran olevan melko villi ja "vaikealuonteinen". Heillä meni pasmat ihan sekaisin ja suuri osa päivästä meiltä meni komentamiseen. Pentu vei kenkiä ulos, pissasi matolle, nappaili kukkapenkeiltä kukkia ja kaivoi maahan koloja. Piste ii:n päälle oli vielä, että se juoksi sisälle kuraisilla tassuillaan ja repi penkinpehmustimia.
Äitini on siisteysintoilija ja isäni rakastaa rauhaisaa, säännöllistä elämää. Heille pennuntulo oli tiedossa jo kauan, mutta näyttää etteivät ne ole oikein vielä ole sopeutuneet tilanteeseen.
Isälläni on melko vanhanaikaiset koiran koulutustavat ja periaatteet. Kun pentu pissasi sisälle, hän rupesi huutamaan naama punaisena ja haistatti pennulla lätäkön ja vei niskasta kiinni sen ulos. Itse en kouluta tällä tavalla, koska se saa pennun vain pelkäämään kouluttajaansa.
Noh, tämä on johtanut siihen että pentu karttaa isääni eikä heti uskalla mennä hänen luokseen, vaikka yrittää nätisti kutsua tätä.
Mummoni katseli koiraani melkeen sydämestään pitäen, kun tämä haukkui hänelle. Mummoni voivottelee, etten tule pärjäämään koiran kanssa, kun se on tuollainen rasavilli. Ärsyttää heidän suhtautumisensa, kun itselleni en ole tehnyt asiasta suurta ongelmaa. Olen kärsivällinen kouluttaja ja luonteeni on terästä. Jos pentu tekee pahojaa, kiellän sitä ja yleensä se lopettaakin ja katselee minua. Rakastan koiraani tuollaisena kun se on. Miksei muut ymmärrä sitä? Mikseivät he ymmärrä, että koirani on vielä vauva joka tarvitsee vain hyvää kurinpitoa? :(
Vein tässä pentuni viikon vierailulle vanhemmilleni (asun melko kaukana heistä avopuolisoni kanssa), aika pian he huomasivat koiran olevan melko villi ja "vaikealuonteinen". Heillä meni pasmat ihan sekaisin ja suuri osa päivästä meiltä meni komentamiseen. Pentu vei kenkiä ulos, pissasi matolle, nappaili kukkapenkeiltä kukkia ja kaivoi maahan koloja. Piste ii:n päälle oli vielä, että se juoksi sisälle kuraisilla tassuillaan ja repi penkinpehmustimia.
Äitini on siisteysintoilija ja isäni rakastaa rauhaisaa, säännöllistä elämää. Heille pennuntulo oli tiedossa jo kauan, mutta näyttää etteivät ne ole oikein vielä ole sopeutuneet tilanteeseen.
Isälläni on melko vanhanaikaiset koiran koulutustavat ja periaatteet. Kun pentu pissasi sisälle, hän rupesi huutamaan naama punaisena ja haistatti pennulla lätäkön ja vei niskasta kiinni sen ulos. Itse en kouluta tällä tavalla, koska se saa pennun vain pelkäämään kouluttajaansa.
Noh, tämä on johtanut siihen että pentu karttaa isääni eikä heti uskalla mennä hänen luokseen, vaikka yrittää nätisti kutsua tätä.
Mummoni katseli koiraani melkeen sydämestään pitäen, kun tämä haukkui hänelle. Mummoni voivottelee, etten tule pärjäämään koiran kanssa, kun se on tuollainen rasavilli. Ärsyttää heidän suhtautumisensa, kun itselleni en ole tehnyt asiasta suurta ongelmaa. Olen kärsivällinen kouluttaja ja luonteeni on terästä. Jos pentu tekee pahojaa, kiellän sitä ja yleensä se lopettaakin ja katselee minua. Rakastan koiraani tuollaisena kun se on. Miksei muut ymmärrä sitä? Mikseivät he ymmärrä, että koirani on vielä vauva joka tarvitsee vain hyvää kurinpitoa? :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
ettet voi kouluttaa sukulaisiasikin. Iskälle kuristuspanta?
Sukusi ja varsinkin isäsi käyttäytyminen on ala-arvoista, tulee pilaamaan koiran elämän ja siten myös luonteen eli tulet olemaan vaikeukissa sen kanssa. Pieni pentu ei voi ymmärtää tuollaista typerää toimintaa mitä isäsi tekee, se vain sekoittaa sen päätä. Koiralla tulee olemaan suuria vaikeuksia oppia, koska jokainen kohtelee sitä eri tavoin. Isäsi kohtelu on väkivaltaa. Eläin ei ole sellaista ansainnut. Anna koira pois, siitä raukasta tulee vain luonnevikainen siellä teillä, teit mitä tahansa itse, niin tuo muiden käytös nollaa kaiken sinun tekemäsi. Koirasi vaistoaa ettei siitä pidetä, sitä inhotaan ja pelätään. Se on ainoa vaihtoehto, muuten pilaat koiran elämän. Nyt kunse on pieni se voi vielä helposti kotiutua uuteen paikkaan, eikä raukka ole vielä aivan kahjo, mikä ei siis ole sen syytä pätkääkään vaan sukusi. Tuollaiseen ympäristöön ei olisi kannattanut sinun eläintä ottaa, itsekkäistä syistä! Ajattele sitä eläintä, älä sitä että sinä haluat koiran, koska et voi sille tarjota kunnolisia elinoloja.
Lue viesti ennen kuin alat neuvojasi jakelemaan! Aloittaja sanoi että oli viikon VIERAILULLA vanhempien luona koska asuu KAUKANA... Miksi aina ensimmäisenä käsketään luopua koirasta vaikka edes viestiä ei olla vaivauduttu lukemaan?
Täällä keskustelupalstalla on suurta huutoa yleensäkin alkaa ensin päivitellä miten sen-ja-sen kysymyksen esittäjä ei ole etukäteen ottanut selvää (ikäänkuin kaikkiin ongelmiin olisi joku ennakkolähde), eikö ajatellut yhtään, tai sitten huudellaan ettei tuollaisille pitäisi eläintä edes myydä... Se on tylsää, mutta ilmeisesti ko. lieveilmiöstä on vaikeata päästä eroon.
Aloittajalle sanoisin, että etkö voi sanoa sukulaisillesi, että koirasi koulutus on vain sinun asiasi eivätkä muut saa sotkeentua siihen? Eli vaikka koira pissaa vanhempiesi luona, sinä hoidat asian, siivoat sotkun jne. eivätkä vanhempasi saa puuttua asiaan. Isäsihän yritti sitä mielestään "kouluttaa". Varsianisesti heidän mielipiteeseensä et tietenkään voi vaikuttaa kuin keskustelemalla, ja toivomalla parasta.
Harmillista että vanhempasi ja sukulaisesi suhtautuvat koiraan noin. Meillä taas on hieman toisenlaista. Minun vanhemmat (asutaan viereisissä kunnissa) taas aina toistavat että koirahan on niin nuori että se siksi on hieman villi jne kun minä taas vaadin joitakin asioita jo koiraltani. Koirani ei ole mikään pentu enää, vaan reilu vuoden ikäinen uros. Vanhemmat ovat kyllä oikeassa siinä että koira on "murkkuiässä" ja koettelee rajoja, mutta en halua sallia huonosti käyttäytymistä! Vanhemmilla ei ole kokemusta koirankasvatuksesta ja vertaavat koiraa ihmislapsen eri kasvuvaiheisiin ja siksi olen heidän mielestä liian tiukka kun esim koira joutuu arestiin (pois ihmisten luota) kun se komentaa niitä haukkumalla jne.
Yritäpä selittää vanhemmillesi ettei pennulta voi vaatia sellaista mitä se ei ole vielä oppinut ja että pikku hiljaa hyvää tulee. Pennut ovat vilkkaita ja keksivät "kolttosia" siksi etteivät ne tiedä mikä leikki on sallittua...