Siis minulla!? En ole ikinä halunnut lapsia, siis omia, vaikken mikään lasten inhoaja olekkaan. Pitkässä avioliitossani päätimme, ettei lapsia hankita ja ratkaisu tuntui silloin hyvältä ja oikealta. Nyt erostamme on pari vuotta ja viime talvena tapasin miehen, joka haluaisi lapsia ja on yrittänyt puhua minua ympäri asiassa.
Nyt en sitten osaa sanoa, olenko itse kääntymässä vauvan kannalle vai vaikuttaako se, että olen rakastunut ja haluan tehdä kuten mies haluaa. Ja sitten vielä sekin, että olen jo 41 vuotta eli olenko auttamattomasti myähässä? Onko täällä muita ikäisiäni naisia, äitejä? Olen hämmentynyt.
Nyt en sitten osaa sanoa, olenko itse kääntymässä vauvan kannalle vai vaikuttaako se, että olen rakastunut ja haluan tehdä kuten mies haluaa. Ja sitten vielä sekin, että olen jo 41 vuotta eli olenko auttamattomasti myähässä? Onko täällä muita ikäisiäni naisia, äitejä? Olen hämmentynyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni et ole liian vanha saamaan lapsia. Jokainen tehköön lapset silloin kun se omaan elämäntilanteeseen sopii. Minulla on ystäviä, jotka ovat esikoisensa vasta vanhemmalla iällä tehneet ja ihan loistavia äitejä ovat :-)
Tuohon vauvakuume kysymykseen onkin sitten hankalampi vastata. Mielestäni minullakaan ei ole koskaan ollut varsinaisesti vauvakuumetta, mutta kun nyt keväällä mieheni kanssa päätimme, että jälkikasvu olisi tervetullutta niin sen jälkeen olen huomannut ajattelevani asiaa usein. Ja kaupungilla kävellessä bongaan joka ikisen raskaana olevan naisen. Mieti millaista elämä olisi, jos kuvioissa olisi lapsi. Jos ajatus ei täysin vastenmielinen ole niin eikun yrittämään. Eipä sitä vauvakuumetta siihen raskautumiseen tarvita ;-)