British Medical Journal 2001;323:207-208
http://www.bmj.com/cgi/reprint/323/7306/207.pdf
Huostaanotettujen tai huostassa olleiden 0-24 vuotiaiden lasten ja nuorten kuolleisuus on vertailuryhmää huomattavasti korkeampi. Yleisimmät kuolinsyyt ovat itsemurhat ja päihteiden väärinkäyttö. Kuolleisuuden piikki osuus kahdenkympin tietämille.
Omasta perheestä erottaminen, "ei mihinkään kuuluminen" huostaperheen "rahalla ostetun" rakkauden loppuminen, huostalaitoksista löydetty huono seuraa ajaa lapset itsetuhon ja päihteiden pariin ja ennenaikaiseen kuolemaan. Sopii vain kuvitella mikä on kuolleisuus vähän myöhemmin kun huostassa opittua irallista, päihdehakuista elämäntapaa on harjoitettu kymmenen vuotta.
Sosiaalityöntekijä - jos luet tätä - ymmärrätkö vastuusi kun viet kouluvaikeuksista kärsivän vaikkapa Asperger-lapsen kodistaan ja sijoitat "perhekotihoitoon". Otat todennäköisesti vastuun yhden elämän tuhotumisesta. Näin sanoo tilastollinen tutkimus - sijoitus on riski terveydelle ja elämälle.
Sijari- normaali nuori tarvitsee tukea pitkälti yli täysikäisyyden. Ei taida homma kiinnostaa kun ei kukaan maksa?
http://www.bmj.com/cgi/reprint/323/7306/207.pdf
Huostaanotettujen tai huostassa olleiden 0-24 vuotiaiden lasten ja nuorten kuolleisuus on vertailuryhmää huomattavasti korkeampi. Yleisimmät kuolinsyyt ovat itsemurhat ja päihteiden väärinkäyttö. Kuolleisuuden piikki osuus kahdenkympin tietämille.
Omasta perheestä erottaminen, "ei mihinkään kuuluminen" huostaperheen "rahalla ostetun" rakkauden loppuminen, huostalaitoksista löydetty huono seuraa ajaa lapset itsetuhon ja päihteiden pariin ja ennenaikaiseen kuolemaan. Sopii vain kuvitella mikä on kuolleisuus vähän myöhemmin kun huostassa opittua irallista, päihdehakuista elämäntapaa on harjoitettu kymmenen vuotta.
Sosiaalityöntekijä - jos luet tätä - ymmärrätkö vastuusi kun viet kouluvaikeuksista kärsivän vaikkapa Asperger-lapsen kodistaan ja sijoitat "perhekotihoitoon". Otat todennäköisesti vastuun yhden elämän tuhotumisesta. Näin sanoo tilastollinen tutkimus - sijoitus on riski terveydelle ja elämälle.
Sijari- normaali nuori tarvitsee tukea pitkälti yli täysikäisyyden. Ei taida homma kiinnostaa kun ei kukaan maksa?
Vastaukset 31
Vanhimmat
joka huostaanotettiin koulukiusaamisesta juontavien syiden vuoksi erittäin ala-arvoiseen perhekotiin, uhkasi hypätä junan alle ellei pääse siitä helvetistä pois.
Iso kiitos sosiaalityöntekijöille, jotka uskoivat lapseni pahan olon. Hänestä olisi varmasti tullut jatkoa tälle surulliselle tilastolle ellei tilanne koko kaameudessaan olisi paljastunut. Tässäkin tapauksessa kodin olosuhteissa ei ollut mitään syytä, samasta kodista on kasvanut kaksi muuta aivan tasapainoista lasta. Tämä yksi vaan joutui kiusatuksi, eikä kukaan jo virkansa puolesta vastuussa oleva, vaivautunut tekemään asialle mitään. Nykysuomessa saa lapsen kiusata hengiltä sekä koulussa että sijaishuollossa... eikä se tunnu juuri ketään kiinnostavan. Kuitataan vaan olankohautuksella ja ylimalkaisella sepustuksella tasapainottomasta lapsuudesta yms. potaskaa.
On ollut kyllä tiedossa, että murrosiässä ja nuorena aikuisena itsemurhan tehneissä ja alkoholin/päihteiden takia kuolleissa lapsuutensa sijaishuoltopaikoissa viettäneet ovat yliedustettuina.
Aivan eri kysymys onkin sitten se miksi asia on näin.
Aloittajan lainaamassa referaatissa esitettiin arvelu, että jälkihuolto sijaishuollon päättyessä on riittämätöntä, kuten monesti onkin.
Kun 18-vuotias nuori sijaishuoltolaitoksesta itsenäistyttyään muuttaa omaan asuntoon on hän useimmiten varsin avuton ja tarvitsisi tukea itsenäisen elämän alkuun - valitettavasti monet kunnat ovat täysin pesseet kätensä ja odotukset ovat sellaiset, että "aikuinen ihminen hoitaa itse asiansa".
Perheisiin sijoitettujen nuorten asiat ovat usein paremmin, he saavat mahdollisuuden asua sijaisperheessä vielä peruskoulun lopetettuaan jatko-opintojen ajan ja varusmiespalveluksenkin aikana. Sijaisperheen vanhemmat ovat heidän tukenaan itsenäistymisen jälkeenkin, auttavat ja neuvovat käytännön asioiden hoidossa jne. Tätä "työtä" tekevät sadat sijaisperheet tälläkin hetkellä, kuntien heitteillejättämät nuoret ovat siis vapaaehtoistyön varassa.
Sijaishuollossa lapsuutensa viettäneiden nuorten ja nuorten aikuisten pahaan oloon on paljon syitä, tiedetään että varhaislapsuuden ikävät kokemukset nousevat pintaan murrosiässä ja aiheuttavat mm. itsetuhoisuutta.
Jos nuori ei saa tarvitsemaansa ammatillista apua ajoissa ollaan helposti tilanteessa, jossa hän viiltelee itseään, käyttää päihteitä itsetuhoisesti ja hakeutuu hengenvaarallisiin tilanteisiin. Päällimmäinen tunne on " en ole minkään arvoinen, elämälläni ei ole merkitystä".
Kun monet sijoitetut lapset tulevat päihde- ja mielenterveysongelmaisista perheistä ja näihin molempiin on olemassa geneettisiäkin syitä, niin ei ole hämästyttävää, että sijoituksessa olleista nuorista ja nuorista aikuisista useammalla on päihteiden väärinkäyttöä ja mielenterveysongelmia kuin ns. normaaliväestön nuorilla.
aiheuttavan itsetuhoisuutta. Huostan pitää korjata asia sille tasolle, että itsetuhoisuutta ei tule. Eikö se ole psykiatrin toteamus, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.
Hyvä tukeva ja nuorta kunnioittava ympäristö ja luottamuksen luominen tulevaisuuteen niin itsemurhia ei ole. Sitä varten sijarit ovat. Jos ei tulosta tule, niin sijarit tutkimuksiin.
Sain juuri kuulla lapsen ensimmäisen vuoden olevan erittäin merkityksellinen lapselle kehityksen kannalta. Jos vanhemmat ymmärtämättömyyttään tekevät silloin korvaamatonta vahinkoa, on tilannetta jälkikäteen ehkä mahdotonta korjata hyvälläkään sijari- tms. hoidolla... Toki tukemalla ja ohjaamalla lasta voidaan asioita korjata paljonkin, mutta sitten mukaan tulee vielä yksilön luonne ja perimä, joihin löytyvät geeneistä omat selityksensä.
Asia ei ole ollenkaan yksiselitteinen ja lasten kasvattaminen tärkeää ja arvokasta työtä!
Miksi sijoitetaan, jos se ei kerran auta mitään.
lapsen kolme ensimmäistä elinvuotta ovat erittäin tärkeät myöhemmän kehityksen kannalta.
pyritäänkin ottamaan lapsi pois hänelle vahingollisesta ympäristöstä? Onhan tuolloin sijoituksesta ainakin se hyöty, että ehkä kyetään ennalta ehkäisemään enempien hylkäämisestä ja huonosta kohtelusta aiheutuneiden traumojen syntymistä.
Sijoitetulla lapsella on "normaali"lapseen verrattuna paljon traumaattisempi lapsuus monista eri syistä jo ENNEN SIJOITUSTA. Tämän tietävät niin sossut, vanhemmat kuin sijaisvanhemmatkin. Niitä traumoja ei ehkä milloinkaan saada kokonaan häipymään, joten varmasti onkin niin, että elämän umpikuja tulee eteen useimmin heille, joita elämä on pahiten kolhinut.
Mutta tämä ei tarkoita mitenkään vanhempien syyllistämistä, vaan sitä että sijoitukseen johtaneita tapahtumia ja syitä on tosiaan monia, joista kaikista lapsi traumatisoituu. Huostaanotolla on tarkoitus poistaa niitä tekijöitä, joista lapsi juuri sillä hetkellä saa traumoja tai ei saa purkaa olemassaolevia oikean kehityksen esteitä. Ei lapsi aina huuda ja melua omien oikeuksiensa puolesta vaan myös hiljaa alistuu vahingollisten tekijöiden edessä, koska hänellä ei ole voimia tai työkaluja niiden voittamiseksi.
joillekin SIJOITUKSEN JÄLKEEN. Niiden korjaaminen on erittäin työlästä, koska kehitys on pitkällä jos huosta jatkuu täysi-ikäisyyteen kuin jos lapsi otetaan huostaan jo taraumatisoituneena ja jos hoitaja on tehtävänsä tasalla. Pitäisi enemmän puhua tästä vaietusta asiasta.
Itse itsemurha-asiasta niin en usko varhaislapsuuden laiminlyöntien aiheuttavan aikuisiän itsemurhia siinä tapauksessa että ympäristö on ollut myöhemmin korjaava. Monesti sitä katsoo, että sijoittajat ja hoitajat puhuvat omiaan ja mielestäni nyt tässäkin. Lukiessani näitä juttuja en hyväksy enää aiheellisiakaan huostaanottoja, koska samaan tulokseen yltää huono biovanhempikin ja samaa alkoholistinomaista jorinaa hänkin pystyy suoltamaan pitäen itseään pätevänä kasvattajana uskoen kohtaloon.
Uskonasioista ei ole lainkaan kysymys - näitä asioita on tutkittu vuosikymmeniä ja tutkimustulokset ovat löydettävissä.
OMISTAJAT, HOITAJAT, KERTOVAT ETTÄ N. 2V LAPSET SIJOITTUVAT HYVIN JA EI ONgelmia, mutta siit ylöspäin, ongelmia piisaa....
eivät vaikuta. Yli kaksi vuotiaat jo pystyvät ilmaisemaan itseään paremmin ja laittavat sijotusta vastaan haluten oman äidin luo. Se on normaalia lapselta, vaikka sijarit tulkitsee ongelmaksi ja onhan se ongelma sijareille muttei muille.
vanhemmiltaan ole tukea saaneet aikanaan tai huolenpitoakaan vähimmässä määrin aikanaan, eikäpä ehkä myohemmässä nuoruusiässäkään, ehkä kerran vuodessa tai harvemmin enää....!
Ikävä ollut kotiin vaikka millainen lieneekään ollut, sehän on selvää, mutta kun ei vastakaikua ole saaneet tarvittaessa, niin kaikki muukin kaatuu päälle,
tuskan ja tunteiden kera ja nuoruuden viiltävyys ystävyyssuhteissa, sekä kaikki alkoholin käyttö, tupakointi ja muu kavereiden kanssa tehty yhteistyö,
voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen peruuttamattomuuden ajatuksiin!
Ei ne välittänyt musta kotona, kun jouduin pois muualle, ei nähty kuin joskus kerran vuodessa, tai ei ne tullut siihen juhliin ja jne... varmaan lapsilta löytyy syitä ikäviin asioihin ja vanhempiinsa, omissa mielissään, eivätkä edes uskalla kysyä asioista, enää, vanhemmiltaan edes, kun ovat muualle jo joutuneet!
Pitäisi vanhempien enämpi pitää yhteyttä heihin, eikä vain täällä valitella asioistaan! !
"Pitäisi vanhempien enämpi pitää yhteyttä heihin, eikä vain täällä valitella asioistaan! ! "
Miten siinä tilanteessa pidät yhteyttä, kun on langetettu yhteydenpidon rajoitus? Rajoitus ei ole tullut sen vuoksi, että vanhempi jotenkin uhkailisi tai olisi häiriöksi, rajoitus tuli siksi, että kanneltiin lapsen pahoinvoinnista sijaishuollossa. Sijaishuolto sitten keksii vaikka mitä keinoja estääkseen heille negatiivisten tietojen vuotamisen, jopa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Summasummarum, helppo sanoa, että pitäisi enemmän pitää yhteyttä. Toki tästä asiasta tullaan taistelemaan katkeraan loppuun (=oikeuteen) asti.
että syynä on geenit ja lapsen ennen huostaa viettämä aika syynä kuolleisuuuteen. Mitäpä muuta sijariaivoilla voi ajatella.
Normaali-ihminen tajuaa, että erottaminen rakkaistaan ja joutuminen vieraiden ihmisten keskelle elämään elämäänsä on lapselle rankkaa.
Syynä kuolleisuuteen on siis sijoitus, eikä sen puute.
ei tee olemattomaksi niitä kokemuksia, joita lapsella siellä rakkaassa perheessään on ollut, vaikka kuinka vänkäät.
Mutta miksi sitten myös suvusta erotetaan?
lapsi luo suhteen vanhempaansa/vanhenpiinsa ensinmäisten tuntien/päivien/viikkojen/kuukausien aikana ja jos tapahtuu niin että lapsi viedään ensinmäisen vuoden tai sen jälkeen pois vanhemmilta niin tapahtuu tämä traumasoituminen yleensä ja siitä seuraavat kehityksen viivästyminen yms. koska kukaan muu/muut ihmiset eivät voi korvata omia vanhempiaan.Ja toiseksi lapsi kuten ihminen yleensäkkin on sopeutuvainen ja sen seurauksena vaikka kuinka vanhemmat olisivat tehneet jotain järkyttävää niin lapsi unohtaa sen koska rakkaus laittaa sen unohtamaan nämä kauheat ja käsitämättömät asiat mitkä omat bio-vanhemmat tai bio-vanhempi on tehnyt!
Jos vertaa normiperheeseen. Itselläni on itsemurha ollut monta kertaa lähellä, kun sossut tekevät temppujaan: sä oot pedofiili oli pahin perätön syytös, mitä minulle on esitetty. Siitä seurasi kuukausien sairasloma minulle. Lääkärissä jouduin käymään kerran viikossa. Työpaikka meni.
Huostaanotettujen lasten kuolleisuus korkeampi? Todennäköisesti sama korrelaatio löytyy SUomesta. Mutta mikä on selittävä tekijä?
Voisiko perheessä, josta on otettu huostaan olla tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta jotain, jota lapsi olisi tarvinnut tai mitä lapsen ei olisi pitänyt kokea kun psyyken perusrakenteet kehittyivät ensimmäisten elinvuosien aikana.
Itsetuhoisuus ja masennus voivat johtua myös muista tekijöistä kuin myöhemmistä sijaishuoltovuosista. Olen tavannut useita sijaihuollon lapsia joiden traumat ja debrivaatiot varhaislapsuudesta ovat leimanneet koko loppuelämää.
Sijaihuollosta on itsenäistynyt myös hyvin pärjääviä nuoria aikuisia, jotka eivät ole turmeltuneet kasvuympäristössään. Voiko sijaishuolto kenties olla joskus parempi paikka lapselle kuin koti, jossa vanhemmuus on nähty riittämättömäksi lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi?
Niin tai näin, joka tapauksessa sijaislapsella on onneton ja surullinen lapsuus ainakin jossain vaiheessa. Suhtautukaamme siis lempeästi kotinsa menettäneisiin sijoitettuihin ja huostaanotettuihin lapsiin ja nuoriin, eikä niin kuin eräät kellokkaat tälläkin palstalla, kuin raivopäisiin rikollisiin, jotka muka tarvitsevat kovat otteet oppiakseen kuuliaisiksi esivallalle, jota heidän hoitajansa katsoo edustavansa.
traumatisoitumaan moninkertaisesti sen sijaishuollossa, minkä konsanaan ennätti kotonaan tehdä - me sukulaiset kun luulimme tekevämme hyvän varhaisen työn. Joudun katumaan tekemisiäni lopun ikäni. En ymmärtänyt, millainen tämä systeemi on.
taida paljon tietää, kun et osaa edes kirjoittaa sitä oikein ja tästä huolimatta yrität kirjoittaa kuin psykiatri. Missäs nyt on se peiliin katsomineen? Sitä suosittelen lämpimästi koko sijarikatraalle. Ostakaa isot peilit ja viett¨äkää sen ääressä vähintään tunti päivittäin.
kun ikää tulee, menee aina vaan enemmän aikaa aamuisin laittautua ihmisen näköiseksi.
Harmi.
kun sitä jatkuvasti enemmän tarvitset - äläkä kollegojesi kanssa ole koko aikaa työnteämssä sitä toisille. Kyllä se on lastenkin edun mukaista, että peili on sinulla.
montako kertaa olen kehottanut ketään katsomaan peiliin...MONTAKO?
muille menettäneet sitä peiliä yleensä tarviivat enemmän kuin muut???
Sieltä se päällepäsmäri ja aina ja varppina löytyy!
Tuhatvarmaan, ei mualta!
Opettele ensin kirjoittamaan, ennenkuin täällä päätäsi auot. Vai onko syy sekavuuteen humalatilassa?
muualle menettäneistä on kouluttamattomia ihmisiä, luusereita vain, yritetään elää yhteiskunnan kustannuksilla, ei viitsitä töitä etsiä jne...
sit täällä maristaan kun mun laps vietiin tai sossu teki niin ja näin. on totuttu elämään muiden eli sossun rahoilla eli kyllä yhteiskunta maksaa ja sen pitää maksaa mun ja perheeni elatuksen.
No ette itse sitä täällä tunnustä ikinä, ettekä muuallakaan, vaikka kyllä naapurinne ja sukunne sen tietää ja puhuu muualla, muttei teille uskalla puhua eikä neuvoja antaa miten menetellä asioissanne, kun suututte ja voittepa jopa käydä heidän kimppuunkin, syytöksistä!
Huudan turhaan...
Sinnehän sinä olet talosi rakentanut, jotta voit kenenkään näkemättä rahastaan lapsijoukoista, jotka päämäärättöminä harhailevat epäsiistissä pihassanne ja taloa ympäröivissä metsissä. Huuda siellä....
ja mihin kalikka kalahtaa.....noo, itse en ole sijari enkä koijari, muuten vaan asioistanne tietoinen, mun ei tarvii huudella lapsienne perään, onneksi, mitä muilta kuulee, lastenne avuttomuudesta ja opettamisista ns. normi päiväjärjestykseen ja siisteydensä ylläpitoon mm.
ja metsähän on voimaa täynnä, sanovat....