onko gradu aina pakko esittää seminaarissa?

Oletatko, että yliopistotutkinnon suorittaneille on paljon sellaisia työtehtäviä, joihon esiintymistä ei kuulu? Aivan oikein, ei niitä juurikaan ole. Siksi on erittäin tärkeää harjoitella esiintymistä ja esittämistä jo opiskeluaikana. Silloin voi esittää tutusta aiheesta tutulle yleisölle.

Ajattelepa, että ensimmäinen julkinen esiintymisesi tapahtuisikin vasta ensimmäisessä työpaikassa, tosin nyt vieraalla kielellä aivan oudolle satapäiselle kuulijakunnalle. Tekisikö tämä tilanne mielesi paljonkin rauhallisemmaksi?

Yleensä seminaareissa ei juurikaan ole tungosta, tosin tilanne voi olla oppiainekohtaista. Pahimmillaan - parhaimmillaan? - tilaisuuteen ei osallistu kuin vain siinä esiintyvät ja tilaisuuden vetäjä.

Missä vaiheessa opintojasi mahdat olla?

Jo ennen graduvaihetta on (yleensä) proseminaari ja syventävien opintojen seminaari sekä mahdollinen sivuaineen proseeminaari, joissa kaikissa pitää jossain määrin esitelmöidä ja myös opponoida muita. Graduseminaari ei ole noita kummoisempi. Arvelisin, että graduseminaarissa on usein jopa pienempi ryhmä kuin muilla seminaarikursseilla.

Oma graduseminaarini oli hyvin samantyyppinen kuin muutkin seminaarit - ensimmäisellä kerralla käytiin läpi yleisesti gradun kirjoittamista ja sovittiin seminaaryhmän tapaamiset ja systeemit ja eteneminen. Ekalla kerralla piti myös antaa alustava ajatus omasta aiheesta (monellahan gradu perustuu aiempiin töihin, esim. kandin tutkielmaan tai vanhassa tutkinnossa vaikkapa aiempiin seminaaritöihin). Toisella kerralla esiteltiin alustavaa lähdeluetteloa ja piti olla muistaakseni viitisen sivua tekstiä kasassa, jossa hahmoteltu tutkimuskysymystä yms. Silloin myös opponoitiin muiden tekemisiä. Seuraavalla kerralla sitten taas vähän enemmän tekstiä kasassa ja jo selkeämpi käsitys/rajaus siitä, mitä oikein onkaan tekemässä - ja taas opponointia. Näin edettiin, tapaamisia ei hirveästi ollut, olisikohan ollut seitsemän kertaa. Viimeisellä kerralla piti olla jo kunnon kasa tekstiä, 40-50 sivua. Eikä se "esitelmöinti" mitään kovin ihmeellistä ollut, lähinnä graduseminaari eteni keskustelun merkeissä, niin että proffa johdatteli ja muut seminaarilaiset kyselivät ja kommentoivat. Ihan miellyttä kokemus minusta.

Valmista gradua ei esitelty enää seminaarissa, vaan proffa ja toinen tarkastaja sen lukivat ja antoivat siitä sitten parannus/korjausehdotukset. Tässä vaiheessa sai myös alustavan arvion arvosanasta (ilman korjailuja). Sitten sai periaatteessa itse päättää korjaileeko vai täräyttääkö gradun sisään sellaisenaan.

Tiedekuntaneuvoston kokouksen jälkeen sain sitten postitse vielä kirjallisen arvioinnin lopullisesta työstä sekä eräänlaisen pisteyteytyn arvioinnin gradusta kokonaisuutena, siinä oli arvioitu työtä useasta eri näkökulmasta muistaakseni pisteillä 1-7 (esim. aiheen rajaus, kirjoitusasu, lähteet jne).

voi yliopisto-opinnoissa välttää ja hyvä niin. Meillä oli usealla todella paha esiintymiskammo, mutta ei se muita haitannut jos välillä ääni meni tai sekoiltiin sanoissa. Pari kertaa esiintyjä jopa joutui lopettamaan kesken ja rauhottumaan. Jatkoi sitten myöhemmin ja sai homman hoidettua.

Elikkäs kannattaa opiskeluaikana esiintyä vaikka väkisin. Työelämässä vasta kannattaa kieltäytyä ison yleisön edessä esiintymisestä jos on esiintymiskammo.

Pelotti aikanaan minuakin, mutta karaistut vähitellen kun et luovuta. Ekassa praktikumissa en voinut tehdä muistiinpanoja, kädet olisivat tärisseet liikaa. Vaihe kerrallaan. Ja jännityksessä on se hyvä puoli, että se saa tekemään pohjatyöt kunnolla.