Majoitin ranskalaistytön

sanoi nunnukanuu?

vaihtaja vai mikä vieras oli?

Ja se nunu oli oikeammin non non ja tarkoitti, että mene pois vanha pukki.

ohjattu, ennen hänen tuloaan. Pitäisi tietää mitä hän mieluiten söisi, millai hän yleensä elää. En minäkään syö ulkomailla ihan mitä tahansa.
Joko tämä on provo, tai todella valhe!

rössypottua, ja muttia jälkiruuaksi?
Kokkelpiemää, ja kotikalijaa?
Minä olisin juossut kauas, ja kovaa.

:):):):):):):):):):)

Meillä on ollut saksalaisia ja unkarilaisia vieraita muutaman päivän vierailulla.

Emme ole poienneet normaaleista ruokailutottumusistamme kuin määrän osalta.
Hernekeritto oli unkarilaistytölle hankala tuttavuus.

Muuten pöperöt menivät piiloon kummallakin kansallisuudella.
Sakut joivat kahvia pirukseen. Tavallista suodatinkahvia.

Reisuissa ollessamme eivät itävaltalaiset eivätkä saksalaiset ole järjestäneet mitään ruokailushowta.

Polakat ovat kerran syöttäneet pötsi-hapankaali pataa.

Kaksi unkarilaisporukkaa kasanneet ensi vierailullemme koko suvun paikalle ja ankat ja hanhet pöytään.
Seuraavina päivinä tavallinen perheruokailu.

Ruoka-allergiat on hyvä tietää mutta muuten normaalit sapuskat.
Jos ei maistu niin ruokailu ei ole velvollisuus!

on joutunut turhaa työtä tekemään.
luulisi,että haluaisi tutustua eri kulttuurin ruokiin.
itse ainakaan en halua muualla mummon
muussia ja lihapullia esim.
haluan paikallista ruokaa.

Turha ottaa migreeniä!

Kun mieluummin ennakkoon, jos mahdollista, tai ainakin alkuun, kuten meikäläistenkin kanssa, selvittää mahdolliset allergiat tai voittamattomat antipatiat niin sen jälkeen tavallista ruokaa omien tottumusten mukaan pöytään.

Jos vieras on kiinnostunut paikallisista "perinneruuista" niin voihan niitäkin harkita mutta me emme tyrkytä.
Joidenkin ruokien kohdalla on syytä toimia varovaisesti.
Kaikki meikäläiset osaavat varoa mämmiä.
Karjalan piirakat saattavat joillekin ulkkareille olla yllätys.
Jopa porkkanaraaste on jollekin uusi kokemus.

Joskus meitä on kestitty kiusaantumiseen saakka.
Useimmiten olemme istuneet isäntäväen normaaliin ruokapöytään.
Joskus on kohdalle osunut joku paikallinen juhla.
Helpompi ulkkareiden on tottua meikäläiseen, rajalliseen makumaailmaan kuin monen meikäläisen kylmiltään vaikkapa joihinkin Välimerellisiin raaka-aineisiin.

Vaimo ei pysty syömään läskiä kuin kylmäsavustettua ohuina siivuina.
Minun etanaherkkuihini hän ei koske lainkaan.
Yhteinen inhomme kohde on callos.
Muut eteen laitetut olemme popsineet vaihtelevalla ruokahalulla odottamatta mitään ihmeellistä erikoisuutta.

pian! :)) Mitä isä sanoikaan.