on esimerkiksi seinänaapurini. Hän huolehtii postistani ollessani muualla. Hän lähtee myös mukaan suunnistukseen ja marjametsään. Taas on uusi päivä, olkaamme myötätuulessa hyvällä tuulella. Luvattu sade olisi toivottu, saas nähdä....
Ihana ihminen
1943
31471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
universumini ihanin ihminen on puolisoni. Hän on arkeni aurinko, juhlani tärkein syy.
Hän poistaa pelkällä silmäniskullaan minun karmean, mukatärkeän vihani. Hän hakisi vaikka kuun minun syliini, jos sitä kehtaisin pyytää. Tosin, koskaan en niin pyytäväinen ole. Eikä, muuten, ole minun keksimäni asia.
Miksemme useammin kertoisi hyvästä? Pahanko alkuperä liikaa kiinnostaa?
Vai, eikö saa puhua onnestaan?
Kateusko kalatkin joesta poistaa, ja sitten saa taas kateellinen loistaa?
puute? Kuitenkin koen turvallisen, luotettavan suhteemme suureksi onneksi.
Paljon toisenlaistakin aikaisemmin kokeneena, nautin yhdessä olostamme.
Olet varmasti huomannut ettei tälläiset positiiviset ketjut kiinnosta, on niin paljon eronneita, karanneita tai muuten hulluja.
Ei pystytä iloitsemaan toisen onnesta, kun on itse yksin katkeruudessaan.
Alkaa paskaa sataa niskaan aika pian. Mikä luulet olevasi, mistä tiedät ym.
Jos vahingossakin erehdyt kertomaan sinua ärsyttävästä miehesi piirteestä, täällä on pilvin pimein miehenkipeitä dooriksia oitis puolustamassa, ja taas saat sitä naisen viisautta päällesi 8-o
kerrot. Mutta kuitenkin, olen onnellinen, olen saanut, ihan oikeasti, keralleni ihmisen, josta nautin, kuin hänkin minusta. Ei tarvi satuilla, kun totuus on totta.
Turha on hehkutella, totuus on tärkeimpää.
Näppärä sorminen, tämä kirjoittaja, vastailee omiin höpinöihinsä.
aurinko oli 36 vuotta 5 kk puolisoni. Hänen ei edes tarvinnut olla läsnä, tieto hänen olemassaolostaan riitti. Rakkautensa kantaa minua vieläkin. Kauniita hetkiä teille. Viestisi sai minut muistamaan myös tuokion menneeltä viikolta, kun tulin suunnistuskisoista. Miesystäväni istui rapulla ja piti taukoa ruohonleikkuusta. Hänen hymynsä ja silmänsä loistivat kilpaa auringon kanssa, kun saavuin.
se onnen kätkeköön, sanotaan. Moni noudattaa tätä. En itsekään hehkuta onneani julkisesti, se näkyy toiminnoissani. Hyvä olisi kuitenkin ilmoittaa partnerilleen, että on onnellinen hänen kanssaan. Olen oppinut hyväksymään ihmiset sellaisina kun ovat. Katselen rakastani vaaleanpunaisten silmälasien läpi, jolloin ärsyttäviä piirteitä ei ole.
esim. kirjoittaa rakkausrunoja. Riippuu tilanteesta. Jos on seurassa, missä on henkilö/henkilöitä, joilla on rankkoja kokemuksia parisuhteesta, ei pidä julistaa onneaan.
mitä oikeesti aioit kirjoittaa, kun ajatuksesi tyssäsi tähän virkkeeseen?
ole ollut tarvis omiin "höpinöihini" vastailla.
Liekö itsellesi kovinkin tuttua hommaa?
Miksi hyvästä puhuminen ottaa noin koville?
Niinhän tosin sanotaankin, surussa saamme myötäeläjiä, ilossa usein vain kadehtijoita.
hehkutella.
en oo eronnut enkä karannut
mies kuollut.
luulin löytäväni rinnalleni
elämän kumppanin,mutta hän onkin sitä sorttia,että
ei pysty tyytymään yhteen.
nyt on menossa naimisissa oleva rva.
silti en ole kateellinen muiden onnelle,jokainen saa nauttia onnestaan.hulluudesta en tiedä sanoa,kuin jokainen kai on omalla tavallaan hullu.
ja minunpuolestani saa jokainen olla mikä on.
elän omaa elämääni,en viitsi tuhlata aikaani toisten elämän kyttäämiseen.
enkä miehenkipeä dooris.
Kyllä yli 30 vuodessa on toisen oppinut. Tietää, mitä hän miettii, jo isovarpaan asennosta.
Iloitsen arjen onnesta, rakkasta, joka on myös paras ystäväni. Joka aina tuntuu ajattelevan minua, ennen itseäänkin.
Vaikka kaikkea pahaa, mitä tänäänkin on sattunut, silti hän jaksaa lohduttaa, ja uskoa parempaan huomiseen.
Olen ennenkin kirjoittanut, jos täällä uskaltaa sanoa sanaakaan onnestaan, saa kuulla olevansa, joko valehtelija, tai sitten hieman "onnellinen osassaan".
Mitä tarkoitat. Eivät eronneet suinkaan ole hulluja, hulluja ovat ne jotka eivät uskalla lähteä huonosta suhteesta.
Jos on onnistunut löytämään hyvän ihmissuhteen on tietysti oikeus siitä nauttia ja siitä kertoa muille. Minä tein sen virheen että en mennyt naimisiin rakkaudesta vaan siksi että halusin pysyvän ihmissuhteen ja lapsia. Mutta ei kukaan jaksa ikuisesti jos suhteesta puuttuu rakkaus ja kunnioitus. Olen iloinen että pääsin irti miehestäni, se oli elämäni paras päätös. Eikä eron toteuttaminenkaan tuntunut mitenkään mahdolliselta mutta päätin kuitenkin että se on tehtävä meni miten meni. Nyt on helpottunut olo.
ja silti et ymmärtänyt lukemaasi, se on oma mokasi.
Olihan eroteltuna..tai muuten hulluja?
Lueppa uudelleen, siinä ei puhuta eronneista hulluina!
Tälläikää on jokainen tehnyt jo monenmoista, hyvää ja vähemmään , se vain ei tälläpalstalla ole mieleen jos uskaltaa onneansa hehkuttaa, kyllä paskanheittäjiä löytyy nopeasti.
naapurit jeesaavat toisiaan.
Eikö tämän ikäisillä, liene ihania ihmisiä ympärillään ei kai kukaan vapaaehtoisesti kurjien, ilkeitten ihmisten kanssa seurustele. En minä ainakaan.
Mukavat naaapurit, lapsuudesta asti ns,paras ystävä. Pari muutakin, joita isolla ystäviksi voi kutsua.
Lisäksi kohtuullinen määrä kivoja tuttavia.
Niin metsä vastaa,,,,
eivät ole olleet hyviä, luultavasti on riippunut kokemuksista. Yksi esim. suuttui, kun toisen naapurin kanssa ilmoitimme, että heidän kadonnut koiransa oli kotipihalla. Luulimme naapurin olevan iloinen, kun ilmoitimme. Ystävällisyytemme ei muuttanut naapuriamme. Lapsuudesta ja kansakoulusta minulla ei ole jäänyt ystäviä, oppikoulusta ja opiskeluajoilta kyllä.
Varmaan mukavaa, kun on mukava naapuri. Minulla on toisin. Kävin poliisilla jättämässä ilmoituksen puhelinhäirinnästä, jonka otaksun olevan naapurini tekosia. Eipä mulla muita sellaisia omalaatuisuuksia ole tuttavina eikä naapureina.
Olen saanut kirjaimellisesti postiluukusta ihmispaskaa paketissa, lukkooni on tungettu muutaman kerran jotakin ainetta, että en ilman ukkoseppää ole saanut ovea auki. Ovikelloani soitellaan keskellä yötä (askelet kuuluvat ja naapurini on asialla, koskapa paukauttaa ovensa kiinni, jos olen ollut valveilla). Naapuri osoittelee minua kadulla sormi ojossa tuttavilleen ja kertoo kuuluvati, että olen se hirveä akka. Parvekkeelle mennessäni hän huutelee kommentteja ulkonäöstäni yms. Kiroiluun olenkin jo tottunut sekä siihen että huutamisen lisäksi naapuri piereskelee kuuluvasti ja pitkään parvekeella, jos vain tietää, että olen lähetyvillä.
Isännöitsijälle olen valittanut ja tämä on seurausta valittamisesta. Sekä poliisi että isännöitsijä sanoivat, että tämän henkilön kanssa ei pidä mennä ainakaan yksin puhumaan suoraan eikä häntä saa päästää omaan asuntooni sisälle, koska hän sattaa olla vaarallinen. Valitin siitä syystä, että naapurini sekoitti yön ja päivän ja juhlinnassa meni useita päiviä kerrallaan , jolloin meteli oli sellaista, että poliisi oli täällä melkein päivittäin. Hänellä on alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia ynnä kaiketi ilkeä luonne. Hän on nuori nainen, ehkä meistä jonkun tytär.
Noh, juttu on nyt poliisilla ja siitä tulee jotakin jos on tullakseen. Mukavaa kuitenkin kuulla, että naapuruuussuhteet voivat olla kovinkin toisenlaisia.
asiasi tulevat paremmiksi. Eikös osakkeenomistajakin voida häätää? Miehelläni oli täällä naapuri, joka hälytti aamuyöllä pöliisit paikalle, koska väitti, että hänen veljeään pidetään asunnossa vankina. Hän on edelleen naapurini, mutta on rauhoittunut. Oli mielenterveyshäiriöitä.
mukavaa sikäli, ettei ole naapureita aivan lähellä. Nekin, jotka ovat, ovat mukavia. Nautin tästä rauhasta. Ainoa huono puoli on valtava piha ja työmäärä, jos kaiken pitäisi tiptop kunnossa. Jaksamisen rajat alkavat tulla vastaan.
Sekin on hieno asia, kun mieheni on toipunut kohtalaisen hyvin luuydinsiirrosta. Toinen siirto jo odottaakin. Saimme lisää yhteisiä vuosia.
Toivuin kovasta vatsakivustakin muutaman tunnin tuskalla. Mystistä.
Saatiin aitat lähes loppuun maalattuakin. Muutama lauta uusitaan ja siten ne on kunnossa. Konehallin seinäkin tuli maalattua. Mies alhaalla ja minä tikkailla keikkuen.
Lonkkakin kesti koitoksen, vain yksi Burana yhtenä iltana. Onhan noita kiitoksenkin aiheita, kun alkaa katsomaan mennyttä.
Pieni lomanpoikanenkin on edessä.
Kunpa olisi kaikilla hyvä olla. Ihmisen osa vaan on vaihteleva, kuin syksyinen sää.
Huonojakin päiviä on ollut, mutta olkoon.
Taloyhtiössämme on kaunis grilli- ja seurustelu paikka vartavasten tehty sisäpihalle. Syreenit tuoksuvat ja paikka on todella mukavasti suojattu jopa paahtavalta auringolta.
.
Eipä viihdy meidän talon iäkkäät siellä, vaan etuoven seinustolle tuoneet omat muovituolinsa ja siinä nökötetään katsoen kuka milloinkin kulkee ja mitä kauppakassit pullottaa:)
.
Ja sekään, vaan se uteliaisuus, pakko puhuminen kun ei kiinnosta. Hyvä ettei kysytä kenen vieras olet vieraammalta pistää vihaksi.
Olen pitänyt itseni kaukana ns. talonasukeista, ja en pidä siitä etten saa kotiini tulla ilman tuota mummoraatia.
.
Kysyin siitä tutulta hallituksen jäseneltä, sain vastaukseksi ettei he nähneet ketään siellä tehdyssä katoksessa, siksi tulivat tölläämään ovien seinustoille!
Lupasi ottaa seuraavassa yh-kokouksessa asian esille.
Mielestäni minulla kuin muillakin on oikeus kulkea kotirapustamme kotiimme ilman tuota kaakattajalaumaa? On moni muukin asukas sanonut kyllästyneensä, etten vain minä.
.
Tämä on yksi muidenmukana ettei aina mene yksiin ajatusmaailma -60 ja 80v kanssa. Ikäänkuin ikä antaisi oikeuden röyhkeään utelemiseen.
Mieleeni tuli kerrostalossa -nikin omistajan kirjoituksesta Kreikasta tullut kortti, jossa mummo istuu tuolilla oven vieressä ja aurinko paistaa.
On kyse varmaan kulttuurieroista. Siellä auringon maassa arvostetaan vanhoja ihmisiä eri tavoin kuin meillä. Heidän hakeutuminen edes ovipieleen seuraamaan ihmiseloa on hyväksyttävää. Kukapa meilläkään niin kovin mielellään viihtyy alati vain oman itsensä tai television seurassa.
Niin mukava ja viihtyisä kuin syreenimaja onkin, niin sinnekin odottaisi seuraa, ainakin silloin tällöin. Meidän pihassa ei tosin sellaista ole, mutta voisi olla hyväkin lukemispaikka lämpimillä ilmoilla. Mutta kaikki eivät lue kirjallisuutta.
Yritän tässä ymmärtää niitä mummoja, jotka seuraavat teidän kerrostalon ovipielessä. Tuskin he mitään pahaa ajattelevat tekevänsä.
ajattelin itsekin. Emmehän me nuoremmatkaan mene autioon tyhjään paikkaan istuksimaan.
Meillä on liian paljon noita turhan yleiseksi ja syvälle juurtuneita sanoisinko ennakkoluuloja. Vanhat mummot ovat pahalla tavalla uteliaita, juoruilijoita, jotenkin suvaitsemattomia tms.. Omasta ikkunastaankaan he eivät saisi katsella ulos joidenkin mielestä.
Kuinkahan paljon on vanhat suomalaiset elokuvat ja pilapiirtäjätkin vaikuttaneet näihin "päähänpinttymiin".
onhan monia "oikeasti uteliaita", kaikissa ikäryhmissä. Sitten vastaavasti iäkkäitä, jotka varsinkin varjo puolelle hakeutuvat istuskelemaan, ja samalla saattavat muiden asukkaiden kanssaa sanasenkin heittää.
Istun itsekin helteillä talon pihalla, illalla, talo estää auringonpaiston sinne.
Meillä useimmat asukkaat eivät tule pihan kautta, vaan autohallista suoraan hissillä kotiin.
kävelylle menijät sentään osa pihan kautta, vaikka hallista pääsisi suoraan myös ulos.
Ihan mukavaa pitää välillä pihaparlamenttiä.
Samoin paljon ihmisiä istuu penkeillä kävelybulevardilla, ja välillä voi 1/2km matka kestää tunnin, kun monillakin on "asiaa". Ei minua haittaa, kivaahan se on välillä rupatella.
minua kenenkään uteliaisuus häiritsee, en edes useinkaan käyttäisi sanaa uteliaisuus vaan pikemminkin kiinnostus. Iäkäs ihminen varsinkin saa kysellä minulta aika paljonkin, ennen kuin pidän tungettelevana. Jos edes pidän, onhan heillä usein aika pienet ympyrät ja aito kiinnostus toisen ja ulkomaailman asioihin ymmärrettävää.
Jos en mihin halua vastata, sivuutan kysymyksen kuin en olisi kuullutkaan. Joillekin, varsinkin nuoremmille, sanon suoraan, että taidanpa pitää omana tietonani.
Minun elämäni on, vaikka ei kiireistä, niin sen verran aikataulutettua, etten voi oikein tunniksi jumittua puolen kilometrin matkalle, niin kiva kuin joskus onkin rupatella. Lomilla ja vapaapäivinä sitten senkin edestä.
Niin, muistankin, sinun olevan vielä työelämässä. eläkkeellä usein on aikaa, tuollaiseenkin.
Joskus on kiiru, ja vaikea saada ymmärtämään näitä vielä vanhempia, ettei aina ole aikaa rupatella. Olen keksinyt "lääkäriaika" sanan, se tepsii,
usein silti tiedän varautua hitaaseen etenemiseen.
Eräs ystäväni, tuntee puoli "kylää", ja jos soittaa poikkeavansa, saattaa mennä kauankin, kun moni kyselee kuulumisia, ennenkuin pääsee perille.
No, ihan kivahan se on, ei vaivaa yksinäisyys ainakaan.
Sinä viisas ja kaiken ymmärtämisen taitaja. Kun kaikki eivät välitä olla kerrostalossakaan naapureittensa kanssa tekemisissä, jokainen asuu omassa kodissaan ja ystäväpiiri on ihan muualla.
Naistuttavani kertoi, ettei voisi kuvitellakaan esim. tuovansa mäyräkoirapakkausta kun mammat istuu hyvä ettei ulko-oven vieressä. Ja todella utelevat, kun ei vastaile..kuulee ennenkuin ovi sulkeutuu, miten on tyly ihminen.
Lue Naapurit-palstaa, tiedät enempi! On täällä yksioikoista suhtautumista, kun on oma ympäristö kunnossa.
että olen mielestäsi viisas ja ymmärtäväinen, kiitos.
Lähinnä minulla oli tuossa viestissäni mielessä nuo määrätyt asenteet ja ennakkoluulot. Tietenkään kaikki eivät niin ajattele, mutta melko yleisesti pidetään iäkkäitä naisia uteliaina, pahansuopinakin juoruilijoina. Ja tietenkin sellaisiakin on, samoin kuin yksinäisiä, juttuseuraa kaipaavia mukavia vanhempia naisia.
Minulle ei ole mikään ongelma kanniskella mäyräkoiria, silloin kun sellaiseen on tarvis. En voisi kuvitellakaan, etten naapureiden takia ostaisi ja kotiini kantaisi juuri sitä mitä mieleni tekee.
Mitään Naapurit-palstaa en viitsi ruveta lukemaan. Tiedän tällä sinunkin huomaamallasi viisaudellani ja ymmärrykselläni, että kaikenlaisia naapureita ja asuinympäristöjä on.
Lähipiirissäni on monia ihania ihmisiä ja he ilahduttavat minunkin elämääni olemalla olemassa. Elämäni on onnellista ja iloista, kun näenkin heitä joko päivittäin tai silloin tällöin. Itsekin haluan tuottaa elämäniloa lähimmäisilleni. Ei ne asiat tai tapahtumat tarvitse olla mitään kovinkaan erikoisia, aivan vaan vaikka arkipäivän juttuja. Mutta tuntuu kuin aurinko lämmittäisi sydämeen ja on mukava elää.
olen ihana ihminen. Muut eivät ole ole sitä huomanneet, mutta eihän se ole olennaista.
Ihana ihminen on rinnallani,hän,joka rakastaa minua kaikkine vikoineni ja puutteineni.
Ihmettelen myös sitä,että miksi meille osuu aina niin mukavat naapurit!
Olen onnellinen ja haluan onnellistuttaa myös muita. Mutta kuitenkin vaan ihan vaatimattomalla olemisellani, kuten hekin tuottavat minulle iloa ihan vaan läsnäolollaan. - Ja kuinka sattuvasti joku sanoikaan, miten minulla onkin niin paljon mukavia ihmisiä ympärilläni.
olen minäkin ja voin siksi tehdä kanssaihmisetkin onnellisiksi. Luettuani keskustelun voin todeta, että onnea on ollut myös se, että on hyvät naapurit. Matkalta palattuani sain viikon postin naapuriltani ja kohta lähdemme yhdessä iltarasteille.Meidän taloyhtiön pihassa on keinu ja oikein odottelen, että joku keinuisi siinä. Ei yhtään häiritsisi, kun ohi kulkisin. Olin ystäväni kanssa matkalla ja tutustuimme melko moneen mielenkiintoiseen ihmiseen. Yksi sanoi, että näytämme niin rakastuneilta, ehkä se onnellisuus näkyy.