Paljon on täällä puhuttu aiheesta, mutta mulle se tuli vasta ajankohtaiseksi.
Lensin nimittäin ekan kerran elämässäni viikko sitten Teneriffalle ja takaisin, enkä arvannutkaan kuinka paljon jännitin!! Lennon aikana kokoajan oli hieman paniikkioireita, jaloista ja käsistä lakkasi veri kiertämästä, niitä kuumotti mutta oli ihan kylmät, sydän hakkasi, kokoajan kuuntelin koneen ääniä, seurasin kallisteluja, ilmakuoppia, lentoemäntien ilmeitä, muita matkustajia...Mies meinasi aivan hermostua ;-)
Kun sain maata jalkojen alla, voitte kuvitella helpotuksen tunteen!
Tullessa takasin jännitti jo edellisenä päivänä, en meinannut saada kunnolla nukutuksi! Jo lentokentällä alkoi jalkojen verenkierto heikkeneen...Noin Englannin kohdalla aloin vähän jopa rentoutuun, meinasin jopa nukahtaa...;-)
Lasku Helsinkiin oli jopa mahtava, seurasin tilannetta jopa mielenkiinnolla...
Matka oli mahtava, mieli tekee lähteä joskus uudestaan, mutta se lentäminen...!!? Ehkä sitä on vaan PAKKO, jos meinaa lähteä kauemmaksi.
Se mielikuvitus!! Kuvittelin kokoajan että kone syöksyy mereen, kohta räjähtää kun tuli ilmakuoppia ym.ym. Otin ihan tosissani ne turvallisuusohjeet...
Ehkä naurettavaa jonkun mielestä, mutta onneksi on muitakin tällaisesta "kärsiviä".
Lensin nimittäin ekan kerran elämässäni viikko sitten Teneriffalle ja takaisin, enkä arvannutkaan kuinka paljon jännitin!! Lennon aikana kokoajan oli hieman paniikkioireita, jaloista ja käsistä lakkasi veri kiertämästä, niitä kuumotti mutta oli ihan kylmät, sydän hakkasi, kokoajan kuuntelin koneen ääniä, seurasin kallisteluja, ilmakuoppia, lentoemäntien ilmeitä, muita matkustajia...Mies meinasi aivan hermostua ;-)
Kun sain maata jalkojen alla, voitte kuvitella helpotuksen tunteen!
Tullessa takasin jännitti jo edellisenä päivänä, en meinannut saada kunnolla nukutuksi! Jo lentokentällä alkoi jalkojen verenkierto heikkeneen...Noin Englannin kohdalla aloin vähän jopa rentoutuun, meinasin jopa nukahtaa...;-)
Lasku Helsinkiin oli jopa mahtava, seurasin tilannetta jopa mielenkiinnolla...
Matka oli mahtava, mieli tekee lähteä joskus uudestaan, mutta se lentäminen...!!? Ehkä sitä on vaan PAKKO, jos meinaa lähteä kauemmaksi.
Se mielikuvitus!! Kuvittelin kokoajan että kone syöksyy mereen, kohta räjähtää kun tuli ilmakuoppia ym.ym. Otin ihan tosissani ne turvallisuusohjeet...
Ehkä naurettavaa jonkun mielestä, mutta onneksi on muitakin tällaisesta "kärsiviä".
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tosiasiassa lentäminenhän on matkustustavoista turvallisin joten pelko pois.
Lentopelko on yleisempää mitä kuvitteletkaan!
Pelosta kannattaa ihan huoletta aina mainita matkustamohenkilökunnalle. Jos sitten jokin paniikkikohtaus tms iskee, niin miehistö tietää heti mistä on kyse ja osaa toimia sen mukaan. Miehistölle lentopelosta kertomista ei kannata ujostella tai arastella tippaakaan, se on meille ihan jokapäiväistä.
Ja totta kai meiltä voi aina kysyä koneen äänistä, turbulenssista, lentoturvallisuudesta, lentämisestä yleensä... ihan mistä vaan. Itse juttelen mielelläni matkustajien kanssa näistä asioista.
Joten uudelleen koneeseen vain rohkein mielin!!
Miellyttäviä lentoja Sinulle!!
Jo pelkästään asiasta puhuminen henkilön kanssa, johon voi luottaa, saattaa olla puoli voittoa ja helpottaa kummasti.
Jos sitten on niin kurja tuuri, että lentopelko alkaa aiheuttaa ahdistusoireita ja muuttuu paniikiksi, ensiapu on juuri päinvastainen kuin mihin yleensä sydänoireiden pelossa varaudutaan, eli lisähapen asemesta pyritäänkin tasaamaan hiilidioksiditasapainoa hengittämällä paperipussiin uloshengitetty, niukkahappinen, runsaasti hiilidioksidia sisältävä ilma takaisin sisään. Sekin on henkilökunnan hyvä tietää, jos elvyttämään jouduttaisiin.
Jos oireet ovat sietämättömän pahat ja estävät lentämisen, kannattaa käydä lääkärissä hyvissä ajoin ennen matkaa. Oireiden lievittämiseen on olemassa myös lääkehoitoja tarvittaessa.
Ai että mä nautin siitä=) Lentämisestä siis... Kaikkei ihanein on se lähtökiihdytys ja nousu=) Ei sitä ny turhaa tartte ruveta tärisemään...
hei
jännittävää oli se kun kone nousi bangkokin kentältä..noin 3 sekunttia nousun jälkeen alkoi oikeesta moottorista tupruaamaan hirveesti savua..no jähmetyin katsomaan sitä..enkä saanut sanaa suusta ulos..kone alkoi kaartaa oikeelle ja sitten se moottori sytty tuleen...hetkenpäästä räjähti ja puolet siivestä pois..oltiin jo jossain 1km korkeudessa..no sitten kone vaan karto kokoajan oikeelle ja alkoi vaappua ja lähestyä kohti maata...hikivirtas jokapuolelta ja sitten mä heräsin..
se on ihan sama mistä aiheesta täällä asiallisesti keskustellaan niin aina, AINA, joku älypää heittää tuon kaltaista juttua. kyllä pitää ihmisellä olla tylsä elämä...
Viestisi kuulosti tosi tutulta, kuin olisin itse kirjoittanu sen. Paitsi silla erolla, etta olen lentanyt satoja lentoja ja mita enemman on lentanyt, sita enemman pelottaa. Pari viime vuotta lentopelko on tuntunut saavan ylivoimaisen otteen. Pienet ongelmat lennolla tai liian vilkas mielikuvitus, tai viimeaikaiset tapahtumat, kaikilla yhteys pelkooni. Pitaisi kai kokeilla unilaakkeeita, mutta en tieda ovatko ne pidemmalla tahtaimella huono vaihtoehto? Kohta alan epailemaan, etten kykene koko koneen kyytiin...