Pystyykö joku kertomaan syytä?
Miksi Töölöön sairaala tekee hulluksi?
post-op ts
261125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Onko siellä Töölössä kovinkin huono kohtelu? Epäviihtyisät tilat? Huonoa ruokaa?
DWC tekee hulluista vielä hullumpia.
Mikä on DWC?
Mikä on DWC?
wc tai Dreamwear Club.
Siis mitä tuolla tarkoitat että tekee hulluksi. Minulla on vain myönteisiä kokemuksia ja sain hyvän hoidon enkä tullut hulluksi.
Niillä on ollut useampi post-operatiivinen psykoosi.
Ymmärrä mitä alottaja kyseisellä jutulla tarkoittaa, mä olin sielä vajaa vuosi sitte ja sain oikeen hyvää ja ammattitaitosta hoitoa ihan harjottelijoita myöden, ja hyvin pysyin järjissäni niin etten ees huomannu ajan kulkua..
Onhan noita tiettävästi ollut muutama, mutta tutkimustiimin ja psykologin pitäisi nuo tapaukset karsia pois ennen kuin menevät Töölöön. Valitettavaa jos nykyisessä ruuhkassa pääsee lipsahtamaan läpi joku epäkypsäkin tapaus. Mutta jos joutuu plastiikkakirurgisella osastolla psykoosiin, se osoittaa ettei ollutkaan vielä valmis viemään prosessia päätökseen ja olisi itsekin pitänyt ymmärtää keskeyttää kun alkaa epäilyttää. Minulla tuo keikka meni ajatuksella että tulipa se synnynnäinen epämuodostuma korjattua.
Siis ei Töölö tee hulluja, kyllä se perusta on itsellä korvien välissä. Ainakin aiemmin psykologi halusi tutkia epävarmat tapaukset uudelleen juuri ennen genitaalileikkauksia juuri tällaisten tapausten välttämiseksi. Psykologi sanoi minullekin että tapaamme vielä uudelleen ennen Töölöön lähtöä, mutta tutkimusryhmän psykiatri totesi ettei ollutkaan tarvetta ja olin itsekin samaa mieltä.
Töölössä tehdän nykyään niitä pimppejä liian nopeasti ja hutiloiden mikä johtaa fyysisiin komplikaatioihin joita on myös sattunut pelottavan paljon ja todella vakavia ovat nekin olleet. Lisäksi Helsingissä päästetään nykyään pöpitkin läpi mikä taas johtaa niihin psyykkisiin komplikaatioihin.
Siinä se ongelman ydin.
päästivät minut läpi. Psykologi vastusti hoitoja koko ajan.
Kun Holi lähti pois muuttui se asenne Helsingin tutkimuksissakin ihan asialliseksi. En ymmärrä miten niin asenteellinesenmiehen annettiin tehdä ts-tutkimuksia.
Että pöpitkin päästetään läpi ja leikataan vaikka järki menisikin, uskon aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeuteen, mutta julkisellla terveydenhuollolla voi ollakin jotain tuollaista vastaan mikä taas saattaa haitata selväjäkistenkin hoitojen saantia, toisaalta ei se minua koske enään, mutta en niin itsekäs ole ettenkö ajattelisi tuleviakin sukupolvia. Sen sijaan sitä vastaan kyllä on, että leikkausta on nopeutettu niinkin paljon, että ihmisiä on asetettu tietämättään oikeasti hengenvaaraan kun hommaa ei tehdäkään kunnolla ja siitä varmaan olisi potilasasiamiehelläkin sanottavaa.
Ainahan transtutkimukset on ollut hassu farssi josta päästetään kaikki läpi loppupeleissä kunhan jaksaa kahlata siellä ja jos sanoo oikeat sanat(valehteli tai ei) niin heti kättelyssä, mutta kyllä Töölön nykymenettely leikkausten suhteen on hyvin epäilyttävää.
onko tehty joku tutkimus vai mihin perustuu tuo Töölön työn laadun haukkuminen. Tuttavapiirissäni on ollut varsinkin transnaisilla hyvin lieviä komplikaatioita, eikä itsellänikään ollut mitään kummempaa. Kaikki on parantunut viimeistään jälkihoidolla. Transmiehillä on tiettävästi ollut pahempia komplikaatioita, mikä on ymmärrettävää koska leikkaus on monimutkaisempi. Pimpin teko on jo rutiinia ja lääkärit osaavat tehdä sen hyvin Töölössäkin.
Kova ruuhka tutkimuksissa voi aiheuttaa että läpi pääsee niitä pöpejäkin jotka ovat opetelleet oikeat vastaukset. Suomessa oli pitkään todella pieni katumisprosentti. Toivotaan ettei tässä (tutkimus)urakoinnissa prosentti suurene. Leikkauksissa ruuhka ei vaikuttane mitään jos nykyisinkin tehdään enintään yksi leikkaus viikossa. Eikä niitä leikkauksia ole varmaankaan mitenkään nopeutettu, aikaa kuluu leikkaussalissa se muutama tunti, sitä ei pysty pahemmin lyhentämään eikä se hyödyttäisikään mitään. Hoitoaika osastolla on se mitä tarvitaan.
Olen läpikäynyt kaikki diagnoosiin liittyvät leikkaukset Töölössä ja ihan tyytyväinen olen saamaani hoitoon ja kohteluun ollut. Esim. ts-miesten genitaalileikkauksiin liittyy niin monia mahdollisia ennalta-arvaamattomiakin komplikaatioita, että on aivan turhaa lähteä joka tilanteessa syyttelemään lääkäreitä. Aivan varmasti he tekevät parhaansa. Ja jos joku menee sairaalassa psykoosiin on syy joissain muualla kuin sairaalassa. Henkisen kestokyvyn tutkiminen ennen suurimpia operaatioita onkin mielestäni täysin perusteltua.
Tässä todellisuudessa penis tekee armotta ihmisestä miehen muitten ihmisten silmissä. Koska länsimainen kulttuuri ja yhteiskunta on niin genitaalisidonnainen on epäeettistä sulkea ihmisiä kokonaan sukuelinkirurgian ulkopuolle vain ''rajoittuneen henkisen kestokyvyn perusteella''. Eri asia on jos realiteetin taju selvästi heittää. Itselläni oli ensiksi mainittu muuttei viimeksi mainittua enkä mennyt psykoosin leikkauksen takia. Päinvastoin se paransi yleistä elämänhallintaa subjektiivisen voinnin lisäksi.
että leikkaukset tehdään hutiloiden, oletko aina paikalla seuraamassa, kun joku leikataan? Sinulla taitaa olla suora yhteys Töölöön, kun niin hyvin tunnut asiat tietävän. Etkö osaa elää omaa elämääsi, vaan pitää olla koko ajan kiinnostunut muiden elämästä?
Leikkauksen jälkeinen psykoosi voi tulla minkä ison leikkauksen jälkeen tahansa. Sen voi aiheuttaa vaikkapa sydänleikkaus. Potilas menettää todellisuudentajunsa joksikin aikaa. Tila on ohimenevä, mutta hoitavalle henkilökunnanalle haastava. Psykoosin joutumisen kannalta on suhteellisen yhdentekevää, onko leikkauspöydällä ts tai joku muu.
Ainoa komplikaatio, josta kirurgi ja hoitajat puhuivat oli veritulppa. (Tietenkin kaikki muut olivat monistetulla paperilla. ) Lähes pakollista kävelytystä ja jatkuvia kehoituksia liikuttaa raajoja.
Taisit käydäkin tuolla itämailla leikkauksessa, kun kokemuksesi on tuonkaltainen. Kyllä minulla ainakin yksi poliklinikkakäynti käytettiin kokonaan komplikaatioiden tarkkaan selittämiseen, mitään monistettua paperia en Töölöstä saanut. Veritulppa oli tietenkin yksi mutta sitä pyrittiin välttämään pitkällä hormonikatkolla. Muutamasta videosta olen todellakin nähnyt kuinka thaikuissa nostetaan pystyyn heti leikkauksen jälkeen ja laitetaan kävelemään. Suomalainen leikkaustapa lienee eurooppalainen (lääkärit hakeneet sieltä oppinsa) ja potilas pidetään vuodelevossa noin viikon jotta neovagina pääsee paranemaan hyvin. Jalkoja ei voinut paljon liikutella, koska olin epiduraalipuudutuksessa, vain nilkat ja varpaat liikkuivat hieman, mutta eipä ollut pahoja kipujakaan. Myös dilatoinnissa on selvä ero ja lopputulos on hyvä. Komplikaatioita voi tulla hyvinkin pahoja, joskin ne ovat harvinaisia, psykoosiin joutuminen on erittäin harvinaista. Kaikkia näitä voi tapahtua missä tahansa tehdyissä leikkauksissa.
Ite olen kans post-op vuodelta 2006. Noin niin ku juttu meni fyysisesti ihka nappiin, mutta posyyke on varmaan ollut aivan jotain muuta. On hieman hämärät muistot tuolta ajalta. (nyt on jo realistisempi olo).
Tällainen ajatus on noussut syystä, että het kohta operaatiosta toipumisen jälkeen palasin työelämään. 7 vuoden työstä poisolemisen jälkeen tämän selittää vain jonkinasteinen psykoosi, tuskin mikään muu. Hullu töitä tekkee,viisas pääsee vähemmällä.
Mitähän sitä tulikaan tehtyä? Ajatus on alkanut valjeta kirkkaana kuin syysaamun aurinko aikaisin aamulla. Kuinka tästä eteenpäin? Onko minut tuomittu lopuksi ikää orjuuteen nälkäpalkalla?
Kas siinä pulma julma...
Miten töihinpaluu onnistui seitsemän vuoden tauon jälkeen ?!
Vanhoja ihmisiä ei kunnioiteta. Pidetään alasti muiden potilaiden aikana, jopa
vierasaikana olen tullut huoneeseen, jossa vanhus on tosi nolossa asemassa.
Monet vanhukset syötetään täyteen särkylääkkeitä. He sekoavat täysin ja yrittäessään olla ottamatta turhia pillereitä, heille pistetään väkisin suoraan suoneen rauhoittavaa lääkettä. Lääke on usein huumausainetta, joka todella saa vanhuksen näkemään harjoja.
Hän saa vainoharhaisuuskohtauksia, joita hoitajat eivät näy ymmärtävan ja haukkuvat vanhuksia agressiivisiksi. Kyse on lääkkeiden aiheuttamasta tilasta. Hoitajille pitäisi antaa opetusta myös henkisen hoidon osalta. Liika lääkkeet saavat potilaat pikkuhiljaa hulluiksi kykenemättömäksi ilmaisemaan itseään. Ainoa keino heillä on kiukuttelu, että edes huomattaisiin.
Janossa ovat myös monet vanhukset. Halutaanko, että he pysyvät kuivina!?
Osastolla, josta minulla on kokemusta,oli päähoitaja niin hallitseva, etteivät muut
hoitajat pysytyneet antamaan inhimillistä hoitoa/kohtelua vaikka ehkä olisivat halunneetkin!?
nimimerkki Tosi kauhistunut sivustaseurailija
Kyseinen viesti ei koske SRS-leikkauksia jotka tehdään plastiikkakirurgisella osastolla. SRS on siksi vaativa leikkaus ettei siihen oteta huonokuntoisia vanhuksia joista edellä olevassa kirjoituksessa puhuttiin. Olen itsekin havainnut kroonikko-osastoilla ongelmia hoidossa joka johtunee aika paljon henkilökunnan resurssien puutteesta. Plastiikkakirurgisella osastolla tätä ongelmaa ei ole koska hoito on intensiivistä ja henkilökuntamitoitus on oltava parempi.
Hieman ihmetyttää miten kirjoittaja on löytänyt tälle palstalle ja kaivanut esille tällaisen vanhan ketjun. Ehkäpä on käytetty yleishakua eikä edes luettu koko ketjua että olisi havaittu ettei kyse ole samasta asiasta.
Itse kävin 2004 Töölöössä, ei kummempia komplikaatioita eivätkä yhtään hullummaksikaan enää saaneet.
Kaiken kaikkiaan, ei minulla kyllä pahaa sanottavaa ole.
Ei minullakaan ole mitään huonoa muistoa sieltä. Kaikki meni ihan hienosti ja hoito ja jatkin kivoja. Vähän oli huono olo heräämisen jälkeen ja pääkin oli aika kipeä :) mutta se kuului "taudin kuvaan" :)
Ihmettelen kyllä suuresti?