13.8.2009
Rakas päiväkirja!
Kävin eilen kirjastossa noukkimassa työväenopiston syysohjelman ja sitten sitä illansuussa selaillessani ajattelin mennä jollekin runokurssille, mutta toisaalta sitten onko siinä mitään järkeä jos joku alkaisi opettaa minua kuinka runo kirjoitetaan
?
mitä siihen sitten muusanikin sanovat jos alan jotakin kaavaa vääntämään
ti-tam-ti-tam-ti-ti-ti
niistä heidän riveistään jotka aina välillä tulla tupsahtelevat tietsikaruutuuni mikä mistäkin,
suuttuvatko kertakaikkiaan
?
käykö siinä sitten niin, että kurssille meno olisikin sitten runosuonen loppu
?
millaisia kokemuksia on muilla kirjoittajilla runokursseista
Rakas päiväkirja!
Kävin eilen kirjastossa noukkimassa työväenopiston syysohjelman ja sitten sitä illansuussa selaillessani ajattelin mennä jollekin runokurssille, mutta toisaalta sitten onko siinä mitään järkeä jos joku alkaisi opettaa minua kuinka runo kirjoitetaan
?
mitä siihen sitten muusanikin sanovat jos alan jotakin kaavaa vääntämään
ti-tam-ti-tam-ti-ti-ti
niistä heidän riveistään jotka aina välillä tulla tupsahtelevat tietsikaruutuuni mikä mistäkin,
suuttuvatko kertakaikkiaan
?
käykö siinä sitten niin, että kurssille meno olisikin sitten runosuonen loppu
?
millaisia kokemuksia on muilla kirjoittajilla runokursseista
Vastaukset 20
Vanhimmat
.. ai ei muka ole mitään kokemuksia Teillä
runokursseista yms.
???
höpönpöpön Teidän kanssanne,
antaas tulla nyt vastauksia vai pitääkö mun ilmottautua jollekin huonekalukorjauskurssille
?
Ei kokemusta kursseista, eikä mistään muustakaan, mutta vakavasti mietin, että pitäskö joskus jollekin kurssille munkin, vanhan naisen vielä väänttäytyä.
Uutta oppimaan, vanhoja verestämään.
Ei varmasti mitään haittaa ole.
EI kai oppi ojaan kaada, luovuutta tyrehdytä, vaan avartaa, antaan uutta, ehkä jotain oivalluksia jostakin, joka on jo ihan kielenpäällä.
Tiedä sitten.
Kokeile ihmeessä.
Helppoahan se on toisille, mutta
… niin, se on kyllä just' tämä juttu mikä mua kovasti arveluttaa, ja siksi neuvottomana tämän(kin) kirjoittamisasian edessä, että kun tähän asti olen kirjoitellut “runojani” ilman mitään runokoulutusta, niin toisten mielestä ne on ihan pötköä (siis sitä ihtiään) ja toiset sitten ihmettelevät, että mikäs runo se ny toikin on olevinaan... elikkäs: missä genressä... mitä siansaksaa … ja sitten kun ajattelen, että joku
Oikea Runoilija vetää niitä kursseja, niin vetääkö sitten minutkin siihen omituiseen jambiin... vaimikäsenytolikaan... mitä kaikkia niitä onkaan, kun ihan oikeasti minä haluaisin kirjoittaa sillai samalla lailla kuin William Shakespeare aikoinaan kirjoitteli. Mutta esim. niitä sellaisia oodeja kun olen yrittämällä yrittänyt välillä väkertää, niin muusatkin aina siinä rutistushikiskysviilausvaiheessa kaikkoavat ja sitten tulee sellainen tyhjä olo moneksi päiväksi eikä synny sutta eikä sekundaa.
¤
Että onkohan ne runoilijakurssivetäjät sellaisia pakkauksia että ruttaavat meikäläisen runot suoraan sinne työväenopiston roskakoriin sitten... sitä minä vaan tässä nyt vähän... ja entäs ne kaikki muut kurssilla kävijät, onko niillä pelkkää runohattaraa päässä ja täytyykö tässä sitten joku baskeri mennä kirpputorilta ostamaan ja ne sulkakynät ja mitä kaikkea sitä pitää miettiä valmiiksi, ettei joudu ihan
silmätikuksi siellä pulpetissa ja joudu heti ensimmäisenä lausumaan jotakin omaa runosökellystään.
¤
Kyllä tää kirjoittaminen on!
En oo itte ikinä mittään kurssia käynt'
mut jambi
trombi
ja tietenkin trokee
tekee runost ku runost
aika makeen!
Heiii Trembi !
jambi
trambi
trombi
toetinkin trikee
makeeta
tekee
siis yhden etäkurssin olen käynyt. Se oli hyvä ja jäi vaikuttamaan vielä kurssin jälkeenkin. Siinä tuli kirjoittamisen meininki, kai. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Sitten on nää lähikurssit, en ole uskaltautunut sellaiselle. Haluaisin kyllä, mutta kait pelkään jotenkin, sama ongelma.
Kävin 3 päivän runopajan, jota johti Risto Ahti ja voin suositella sinullekin sitä. Työväenopistoissa on varmasti hyviä opettajia ja jotain uutta niistä silloin löytää itsestään ja näkee muutakin kuin omia tekstejä ja netin kautta olevia runoja.
Jos haluat sinä tai kuka muu tahansa runoihisi palautetta enemmän, niin ilmoittakoon tänne yhteystietonsa. Olen lukenut suhteellisen paljon 1900-luvun runoutta ja kirjoitan itsekin. - Aika harva osaa, uskaltaa ja viitsii ottaa kriitiikin vastaan ja oppia tutustumaan ja tuntemaan alati muuttuvaa minää?
No hyvä on, laitanpa tähän yhden runon, joka on viimeaikaista satoani
ja sainkin tähän runooni jo yhden kommentinkin jonka liitän.
Joten saisinko vielä kritiikinkin?
¤
Kirjoittanut: scarabaeus / 13.8.09 / klo 10:27
hapetonta
viettäisikö hapetonta ylimakeaa elämää
jossa sinänsä hyvä rakenne
ja
kirjoittaisiko aina vain ohuella musteella
korutonta ilmaisua karvailla lopetuksilla
ja
täyttäisikö lasin puoliksi tyhjäksi
-
Runot palstalla kommentti:
lasi kannattaa kipata
Kirjoittanut: tyhjäksi, / 14.8.09 / klo 21:02
täyttää ja tyhjentää riittävän usein omaan pieneen suukkuun.
Muuta en tästä kirjoituksesta sitten ymmärräkään. Varmaan korkeata filosofiaa ja omaa kivaa.
Kiitos scarabaeus.
Hyvä teko ja tässä palautetta.
Ensinnäkin:
Sinuna harkitsisin miettimään, ehkä - millä muilla sanoilla korvaisisit ylimakeaa ilmaisun. Se on ainakin minusta hyvin tavanomainen ja hiukan lattea ilmaus.
Ainakin yli-liite on vähän liikaa. Saatan olla ihan hakoteillä, jos en ihan kuutamolla tuon suhteen.
Toiseksi nuo ja-kohdat on minusta turhia tai niitä saattaisi karsia.(?)
Kysymys muoto on aiheellista, mutta missä on kysymysmerkit?
Kirjoita isoilla alkukirjaimilla? Minusta se kuuluu asiaan tässä.
Itse kirjoittaessani: suurimmat hutaisut syntyy näistä:
turha kiireily, muiden ideoiden jäljittely ja oman äänen kieltäminen.
Sinulla on tässä omaa ääntä ja ajatuksia.
Makuasioita: Lisäisin mukaan tarkentaisin: ehkäpä(?)
mitä kaadat? mikä lasi? tai sitten ihan muodon vaihtoa:
-
Hapetonta
Vietänkö tänäänkin hapetonta
mitä se sulle kuuluu päivää?
Jossa olisin jumala yksinäinen
Näin on asiat-t-paita päälläin?
Vieläkö näin voisin elää
Pelkäisin veren lämpöä
Sen kuumaa, ikävää?
Olisinko väsyneelle Guru?
Risteys, joka vie aina perille?"
Toivottavasti, tässä jotakin.
Mistä syntyä - synnyttää.
Ilon Laulaja.
Kiitos!
… tämän
hapetonta
runon kirjoittajana voin kertoa taustasta sen verran, että tulipa vietettyä helkkarin hapekasta elämää kesädatsalla, jossa sukulaiset vilisteli ja kilisteli, välillä tietenkin asiaankuuluvasti kiristeli hampaitaan, ja kakarat kippasivat usein aamutokkuroissaan maidot lasiinsa aina yli, siis osa kaatoi pitkin pöytiä ja niinpä välillä lattialle asti norui vettä, maitoa, mehua, limsaa... mitä milloinkin, ja taas siivoojat siivosi... ja minä, “herkkänä runoilijana” mietiskelin välillä siinä ikkunasta viljapeltojen lainehtimista katsellessani ja puimureita odotellessani, että tulikin otettua mukaan vain niitä ohuita tussikyniä... tosin sitten jossain vaiheessa huomasin kyllä ne akryylivärit siellä kaiken sekasotkun tuiskeessa lyttäytyneinä suvun suurten taiteilijoiden jäljiltä nurkkakaappiin... ja eräänä kauniina päivänä, kun suurin osa oli jo palaillut omiin kotikoloihinsa, niin raapaisin muutaman sutaisun minäkin, pari värikylläistä taulua, ja sehän tapahtui tosiaan sen jälkeen vasta kun marjat oli poimittu pensaista ja keltavästäräkitkin olivat painelleet pesueineen takaisin etelän lämpimiin tai ainakin pääskyset olivat silloin jo lähteneet, siis lähtivät tosiaankin juuri ennen sitä kun tuli lauma niitä perhosia leutojen tuulten puhaltamina datsan kukkaniityille ilostuttamaan zikzaklennoillaan leyhyessään kilvan pörräävien sudenkorentojen kanssa loppukesän ylitsepursuvan puutarhan pullistelevien herneenpalkojen ja aina vain lisää ja lisää päivittäin kypsyvien vadelmapuskavadelmien ja näppärien sormien vimmaisesti kerätessä purnukoihin satoa... marjahillojen ja mehujen voimallinen tuoksu kesäkeittiöstä yltämistään yltäen vielä iltahämärissäkin herkistyneeseen nokkaan siinä kriikunalikööriä tummenevassa illassa...
ah kesä !
-
Että näin!
Ihan yleisesti minua kiinnostaa se, että muuttuuko kritiikki jos kriitikko tietää kirjoittamisen taustoista / runoilijoista enemmän ?
Mitä kritiikki on ?
Lyhyesti.
Avata aamu, ilta, yö, verhoista ikkuna: Mitä Oikein Näen?
Ei niinkään miten näen: ikkunan ja verhot - valaistut nurkat.
Minua kiinnostaa pikkuvarjot, haparoivat havaintoni ja luetun elämys itse.
Kielihän on leikkiä? Tuulinen vankila ja katsot ainoasta vanhasta ikkunasta?
Se tahtoo tulla vanhat vaatteet päällä syliin.
Kielileikki. Tahdotaanko me avata se kielin sidottu pakettimme?
Onko meillä tahtoa ja kykyä?
Taidat terävän aistin, vanhan muistin. Sinulla on hyvät eväät ja kartat edetä minne haluatkin.
kaatunutta
yli oli vähän liikaa
ja isot kirjaimet ja kysymysmerkit puuttuivat
ja ja
sanat aivan turhia
kriitikon mielestä siis
hiukan latteaa ilmaisua
mutta mutta
minun mielestäni kriitikko
kaatoi taas sitä tavanomaisen hakoteistä kuutamoa
aina sama juttu
en ymmärrä kritiikkiä saati vastaanottaisin
kahmalokaupalla aivan liian vilohsooffista hölinää
sorry
kirjoitan lisää runoja
Ehkä me saamme nähdä sinun uusia runoja , uusissa asuissa ja kaiken antaaneena opit omasta kielestäsi löytämään kultaisen suonen - tai sitten hopea lankaakin?
Olisi mukava nähdä millaisia runoja kirjoitat
Ilon laulaja
... ja en muuten sitten mene runokurssille, testailin täällä omaa sietokykyäni ja mielikuvittelin sitä pulpetissa istumista,
juu
ei ei ei...
menen jollekin muunlaiselle kurssille kyllä.
Ehkä tässä syksyn mittaan tulee täälläkin havaintoja erinäisistä kursseista ja kaikenlaista kivaa runojenkin tiimoilta.
Runoilemisiin!
Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Hyvä kun tiedät mikä maistuu sun päällesi.
Minä en edusta minkään runolautakunnan perustaa. Olen enemmänkin tuulenpesä.
Mutta asiaan, ilman testejä ja filosofeeraamista. Kaunista on pyytää ja siihen sanoa:
Tukkanuottasilla itsesi kanssa
menet tai et, mutta se on rähinää.
Runoja en osaa kirjoittaa,
mutta kirjoitan aina kuitenkin.
Karataan sanoi kengät
Harhaillaan sanoi harha.
KELTAISTA MUSTAA
Mitä se sanoo?.
Hei, taas tässä mennään
Sano huomenta
kun kerran olet
Sano se aamulle
No eipäs tässä
kun mennään vaan
Te kaikki nyt vielä
melkein pystypäin seisotte
Sateessa harmaan maan
Auringonkukkia perheenä
vanhan puuaidan takana
Sinä siellä
Juuri sinä.
Auringonkukka - yksi
Näen sinut selvemmin
Päivä päivältä
Väsyt ja tummenet
Se on se
Juuri se
Suuri kumarrus
Ja nyt se
Lähtee ja odottaa
aina - paikassaan
Mitä puhuu - kielii
Mitä se sanoo?
... ja lukihan tätä. Mikä genre? Alussa jos on iso kirjain niin miksi ei ole pistettä lopussa?
Runoilemisiin!
Sinä olet maailmankaikkeus.
Kaikki mitä on.
Kaikki mitä ei ole.
Sinä olet rakkaus.
Kaikki mitä on.
Kaikki mitä jää.
Sinä olet universaali.
Kaikki mitä on.
Kaikki mikä on ikuista.
Sinä olet.
Mitäs mieltä tästä?
Kirjoitan harvoin runoja, mutta tässä on runoni kirjoittamisesta:
---
Jos voisin palata
tekisin kaiken uudestaan, avaisin
salaisen oven ja näkisin
askeleet sinisessä lumessa
jäätyneet puut
sinä, taikametsän tytär
minun ystäväni, minun tarinani
yli vuorten ja tähtien
laukkaisi ratsuni taas ja veisi
lapsuuden metsään ja kevätjoelle
univiidakkoon ja kadonneelle saarelle
lumitähtitaivaalle
ne olivat vain sanoja paperilla kaikki ne matkat
se oli vain aave jossain kaukana se tunne jonka tunsin
te olitte vain kulutettuja kertomuksia kaikki te rakkaat
pelkkää huiputusta kuvitelmaa harhaa jonka uskoin
Mutta jos voisin -
tekisin...
avaisin ja
näkisin...
Lumitähtitaivas.
................. kesä kesä kesä,
kaivelin arkistoja, kun tuossa toisessa ketjussa Saarikoski nimimerkillä vähän
provoilee ja silleen,
ehkä tästä löytyy sisältöä..............