Aikuinen mies on saanut tietää että hänen isäkseen luulema mies ei olekaan hänen biologinen isä. Biologinen isä tekee kuolemaa, omaisuuttakin on. Eikös hän ainakin saa lakiosansa kun ukko potkaisee tyhjää? Entä sitten kun hänen virallinen isänsä kuolee, saako hän siitäkin osansa? Tahtoo sekä repun että eväät, onnistuuko?
Voiko periä molemmat isänsä?
Molempi parempi
7791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
periminen - edes lakiosan periminen edellyttää, että isyys on tunnustettu ja vahvistettu. Ei onnistu.
Vai onko DNA testit tehty kummankin isäehdokkaan osalta? Jos ei ole tehty eikä oikeudessa vahvistettu biologista isää eikä paperi isän kohdalta poistettu isyyttä, niin et peri biologista isääsi. Jos DNA testit on tehty ja biologinen isyys on vahvistettu, niin silloin perit bioisän, mutta silloin on myös purettu paperi isän vastuut ja velvollisuudet. Eli perii bioisän, mutta ei kasvatti isää. Jos isyyttä ei ole vahvistettu, niin vain ainoastaan paperi isän. Paperi isän kuollessa, jos bioisä on vahvistettu, ei saa mitään jos ei ole testamenttia paperi isältä.
Joten ei voi periä ja rellestää ihan mielin määrin ja ahneella on yleensä paskainen loppu.
kun lapsi oli väärän miehen nimellä avioliiton kautta ja sitten kun lapsi halusi oikean isän laillisesti isäkseen, se tapahtui oikeuden kautta.
Väärästä isästä lapsesta ja äidistä otettiin kahteen kertaan dna-testit jotka vahvistivat että isä ei voi olla isä. Lapsi oli 16v. Oikea isä, joka oli tiennyt ( kaikki oli tienneet) hänen isyytensä tunnusti isyytensä virallisesti lastenvalvojan luona väärän isyyden kumoamisen jälkeen ja biologinen isyys vahvistettiin. Siinä ei tarvittu mitään dna-testiä. Myös lastenvalvoja kertoi, että isyyden olisi voinut tunnustaa milloin vaan vuosien aikana jos kukaan ao ei olisi vastustanut sitä.
Jos on kyseessä ns heikko adoptio, joka on tehty ennen vuotta 1980, voi periä sekä biologisen että ottovanhemman. Kannattaa selvittää esim. virkatodistuksella.
Olen syntynyt 1960 ns. au-lapseksi? Minusta on otettu verikoe kantapäästä joka
todisti äitini kertoman mukaan n. 90% erään miehen olevan isäni. Hän ei ollut
halukas tunnustamaan minua, mutta on kuitenkin laittanut nimensä elatusapusopimukseen ja maksoikin minusta vuosia. Kukaan ei osaa keroa miten
tällaisessa tapauksessa perintäoikeus menee, isukki kuoli pari vuotta sitten, luin asian lehdestä, ei tullut kutsua perunkirjoitukseen, onko toimittu oikeudellisesti.
Minulla on olemassa velipuoli, isäni avioliitosta minun ja äitini jälkeen. Minut on
kasvattanut isäpuoli, jolta olen saanut sukunimeni.
Tiedoista kiitollinen
Olisi pitänyt aikoinaan ajaa kannetta isyyden vahvistamiseksi. Nuo vanhat "ruokkosopimukset" eivät olleet tae todellisesta isyydestä.
Eipä ole tainnut äiti ymmärtää asiaa, kanne ei siis enää ole mahdollinen?
Hassua kuitenkin, jos joku on suostunut maksamaan elatusapua lapsesta, jota
ei pitäisi omanaan? Ruokkosopimus tai ei, kantapäästä on otettu verikoe, ja
sen perusteella saatu elatusapusopimus, kaippa nämä paperitkin jostain löytyvät,
milloinka mahtaa tällaiset asiakirjat vanheta?