Vanhemmat kurittivat 7- ja 9-vuotiaita lapsiaan koiran talutushihnalla lyömällä ja tukistamalla.
Kurittamiset olivat tapahtuneet esitutkinnan mukaan kasvatustarkoituksessa, eikä niistä ollut jäänyt vammoja lapsille.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän mielestä kyse oli pahoinpitelystä.
Aikaisemmin oli juttu jossa isä oli estänyt lastaan hakkaamasta toista lasta tarttumalla käsivarteen ja viemällä pojan pois.
Isää syytettiin myös lapsen pahoinpitelystä.
Uskaltaako kukaan enää "kasvattaa" lastaan, vaan pitääkö lapsen antaa vapaasti tehdä mitä haluaa?
Entä jos pelkkä EI ei riitä, vaan lapsi ignooraa vanhemman komennot täysin? Mitä mahdollisuuksia vanhemmalla on tällöin estää lasta mm. juoksemasta auton alle?
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/vanhemmat-loivat-pikkulapsia-remmilla-vahainen-rikos/152246
Kurittamiset olivat tapahtuneet esitutkinnan mukaan kasvatustarkoituksessa, eikä niistä ollut jäänyt vammoja lapsille.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän mielestä kyse oli pahoinpitelystä.
Aikaisemmin oli juttu jossa isä oli estänyt lastaan hakkaamasta toista lasta tarttumalla käsivarteen ja viemällä pojan pois.
Isää syytettiin myös lapsen pahoinpitelystä.
Uskaltaako kukaan enää "kasvattaa" lastaan, vaan pitääkö lapsen antaa vapaasti tehdä mitä haluaa?
Entä jos pelkkä EI ei riitä, vaan lapsi ignooraa vanhemman komennot täysin? Mitä mahdollisuuksia vanhemmalla on tällöin estää lasta mm. juoksemasta auton alle?
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/vanhemmat-loivat-pikkulapsia-remmilla-vahainen-rikos/152246
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä se niin tuntuu vähän olevan, että lapsen pitää antaa tehdä mitä se tahtoo ja tosiaankin mitä sitten, jos lapsi ei usko vaikka mitä sanois ? Eiköhän näitä vapaan kasvatuksen tuloksia ole jo ihan riittävästi joka puolella !
tai vaikka ja mitä, loppujen lopuksi lapset hyppii seinillä ja tekee mitä tahtoo, jos ei puhe auta, niin minkäs teet, kun et saa lapseesi koskea edes sen vertaa että siirtää vaikka autotieltä tai junaradalta pois.
Jos lapsesi on tosiaan esimerkkisi mukaan vaarassa jäädä auton tai junan alle niin aikuisella on VELVOLLISUUS estää se.
Minulla on juuri sellainen ongelma että lapsi saattaa heittäytyä tosi omapäiseksi. Ottaa kaupasta esimerkiksi irtokarkkeja pussiin. Kun ei kieltävää sanaa usko eikä voi fyysisesti estää häntä tekemästä niin, niin sitten minun on vain ostettava ne karkit, kun eihän niitä voi takaisinkaan laittaa. Hän on älykäs, ja tietää sen. Sama juttu kun leikki menee liian rajuksi ja vaatisi mielestäni fyysistä rauhoittamista, niin olen täysin kädetön kun lasta ei voi ottaa kiinnipitoon syliin eikä käskysanat mene läpi. Olen tosi huolissani, miten lapsen käytöstä rajaisin, koska hänen itsepäisyytensä tietyissä tilanteissa aiheuttaa sen, ettei sana mene perille vaan tosiaan vaatisi fyysistä rajaamista. Olen kuitenkin lukenut, että jopa sylissä kiinnipito on toimi, josta voi joutua oikeuteen, eli näin lapsi voi oikeastaan tehdä mitä lystää, jos valitsee sen, ettei sanaa kuuntele. Monesti olen miettinyt, miten muut itsepäisten ja omapäisten lasten vanhemmat näistä tilanteista selviävät ilman että ottaa vaikka syliin ja pakolla pitää sylissä kunnes lapsi ymmärtää myöntyä kieltoon tms. Meillä lapsi on kyllä jo hahmottanut tilanteen, että aikuiset ovat kädettömiä :(. Onneksi hän kaiken kaikkiaan on älykäs ja luonteeltaan mukava ja keskustelukykyinen lapsi (keskustelukykyinen silloin kun ei tuollainen omapäisyyden puuska yllätä), eikä ilkeä tai pahatapainen missään nimessä, käytös yleensä on järkevää ja asiallista ja pärjää sosiaalisesti muiden lasten kanssa. Mutta fyysistä rajaamista hän mielestäni tietyissä tilanteissa ja omapäisyyden puuskissa tarvitsisi kehittyäkseen vielä pärjäävämmäksi (en tarkoita kurittamista vaan ihan vaikka jonkun käytöksen estämistä juuri kiinni pitämällä). Valitettavasti tuo mahdollisuus on poissa vanhemman kasvatusarsenaalista...
nostetaan/kannetaan pois.
Seuraavan kerran pääsee mukaan, kun lupaa olla koskematta karkkeihin ja lähdetään siitä, että "katsotaan osaatko".
Neuvotaan, että äidiltä pitää ensin kysyä saako karkin ottaa ja äidin on paras suostua 1-2 karkkiin, jotta saadaan aikaiseksi kompromissi ja molemmat voittaa ja saa hyvän mielen. Kun sama toistuu niin neuvottelusta tulee hyvä käytäntö.
Äiti voi neuvotella myöhemmin karkin tilalle hyvän hedelmän, jonka lapsi saa itse valita, jotta hän saa toteuttaa itsenäisyyttä.
Jos äidillä ei ole rahaa edes 1-2 karkkiin tai lapsen terveys estää, niin niin suuren karkkikiusauksen lähelle ei kannata lasta viedä.
Kun tarvitaan fyysistä rajaamista, niin koita kiinnittää lapsen huomio ja mielenkiinto johonkin toisenlaiseen asiaan tai tekemiseen, jotta liian raju tilanne muuttuu toisenlaiseksi.
Äitini oli aikanaan kädetön, varoitti, että itku pitkästä ilosta, siitä tiedettiin, että pitäisi lopettaa, koska kohta itketään, mutta ei koskaan lopetettu ja sitten itkettiin. Mutta oli kuitenkin etukäteen varoitettu, joten oma syy. Ei itkeminen hauskaa ollut, mutta riehuminen kuuluu lapsuuteen, en tiedä miksi.
Tuota pitääkin kokeilla, että kiinnittää lapsen huomion ihan johonkin muuhun tuollaisessa leikkitilanteessa. En tiedä, miksi en ole enemmän tuota keinoa käyttänyt. Ja kyllä keskustelen lapsen kanssa paljon ja monista asioista. Nyt onneksi kaupassakäyntitilanne helpottuu kun päiväkoti/esikoulu alkaa, niin sitten voin käydä kaupassa ilman lasta. Puhuimmekin että hän tulee sitten kauppaan viikonloppuna mukaan ja aloitamme "karkkipäivän" vaikka en ole koskaan pitänyt ajatuksesta, että yhtenä päivänä sullotaan vatsa täyteen karkkia. Ajattelin, että se karkkipäivä voisi olla sellainen, että silloin saa ottaa ne muutamat karkit (ei hän yli eurolla ole karkkia ostanutkaan joten se määrä saa riittää jatkossakin). Muina päivinä en toisi kotiin lainkaan karkkia.
eivät osaa enää olla edes lapsiensa kanssa kaupassa...jo on mallillaan elämän meno...
eivät osaa keskustella lastensa kanssa, kaikkea kanssa, pitää jo neuvoa kysellä täällä...
iät ja ajat on pärjätty lasten kaa, ei enää, nykyuään...
voi äiti ja näköjään täällä äiti ei pärjää lastensa kaa, isät paremmin pärjää...
ei ihme jos äideiltä lapset joutuu muualle...
höpötä
tarkoitan, että älä ole negatiivinen toisia kohtaan.
mulla on kokemusta neljästä lapsesta plus suuresta joukosta muita kasvatettavia ja jokaikinen on erilainen oma persoonansa.
Jopa näissä neljässä löytyy niin erilaisia ihmisen alkuja, että siinä on soveltamista, mikä toimii kenenkin kanssa.
Vanhin on jo tosin täysi-ikäinen, mutta ihan kohtalaisen hyväkäytöksinen, mutta saa silti edelleen ilkeydenpuuskia ja silloin nuoremmat saavat kyytiä.
Pitää vaan löytää jokaisen lapsen "heikko kohta" eli tehdä selväksi, mitä lapsi menettää, jos tekee jotain mitä ei saa tehdä.
Kyllä se ajan mittaan menee perille, vaikka välillä koittelevatkin=)
Joten tuollainen löpötys on ihan turhaa, myös vanhemmuus on harjoittelua eikä kaikki toimi ja onnistu luonnostaan ihan tuosta vain.
ja käyttäminen voi olla helppo ja nopea keino "kasvattajalle", mutta tuskin oikea.
Pitäisi siirtyä negatiivisesta suhtautumisesta positiiviseen suhtautumiseen, rankaisemisen sijaan palkitsemiseen, ei ole kiva elää arkeaan rankaisuja odottaen. Esim. palkitsemista: "kiva kun et tänään ole kiusannut ketään" ja rankaisua: "tosta kiusaamisesta otan sulta tän cd:n pois, kun sä tykkäät siitä cd:stä niin paljon." :)))
n käyttää tuota ns. heikon kohdan hyväksi käyttämistä mitä tulee lapsen rankaisuun.
Minusta ei ole kuitenkaan yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa kasvattaa lasta,jokainen on yksilö,niin lapsi kuin vanhempi.
Minulla vanhempi poika (5v) sai vuosi sitten hitonmoisia raivareita.. Minä kyllä tämän raivonpuuskan vallatessa otin lapsen syliin ja pidin sitä siinä niin kauan että hän rauhottuu ja sitten keskusteltiin että mistä nyt moinen.. Ei tarvinnu montaa kertaa kun sitten pyysin hänet aina sohvalle rauhottuun jos näytti että nyt meinaa räjähtään ja niin hän meni siihen mut tuiski ja räyhäsi kumminki.. EN minä siinä lasta satuta vaan osotan sillä että äitin sylissä on turva oli millanen olo tahansa siihen saa jopa tulla raivoamaan.. En ymmärrä että miten sie siinä voit lasta satuttaa?? enempi se voi itse itseääsn satuttaa jos saa raivota ulkona tai omassa huoneessaan ja tuntea turvattomuuden tunnetta, koska lapsikin säikähtää itseään kun saa tällasen raivokohtauksen...
ole, joten mihin sitten "sidot" lapsesi saadessaan raivareita!
Kun en saa tätä tai tuota jne...????
sinäkin remmiä? Meitä olisi varmaan monta, jotka voisivat sitä sinulle antaa. Miksi et käytä nikkiä käärme, se sopisi sinulle paremmin.
Ei tarkoita että on aivan fusku jos kyselee aivan jokapäiväisiä asioita. Luulisin että ajatus on saada jakaa ja saada juuri ehkä tietyntyyppisiin tilanteisiin rohkaisua ilman että lasketaan epäonnistuneeksi. Nämä sinun nimittelämäsi äidit tai isät voivat olla hyvinkin vastuuntoisia ja välittäviä, aina vain ei yksin jaksa.
ja sen lain toteuttjat, jonka mukaan lasta saa lastensuojelulain mukaan pitää kiinni. Ja sitä todella tehdään.
Noin mielestäni pitääkin toimia, sehän opetetaan kasvatus kirjasissakin. Ajattelen että kun lapselle täytyy asettaa rajat, eikö tuo ole nimenomaan sitä, loppujen lopuksi hänon ja tuntee olevansa turvassa silloin. Semmonen on ihminen.
..remmiä nimittäin joten ehkä siksi ei tunnu luontevalta antaa sitä itseäni pienemmillekään.
Mitä tulee tuohon kirjoitukseesi yleensä; voi tuota oivallusta ja nokkeluutta, satiirin ja ironian sekoitusta, joka suorastaan saa lukijansa kyyneliin kauneudellaan, ja kaikki parissa lauseessa.
Jatka ehdottomasti kirjoittamista, ehkä saat joskus kirjallisuuden Nobel-palkinnon!