Onko avioehto niin pätevä paperi, että sillä voi rajata kokonaan toisen perimästä mitään oman kuoleman sattuessa ennen puolisoa?
Olen siis menossa naimisiin, minulla on lapsia, tulevalla miehelläni ei.
Minulla on tila kiinteistöineen jossa on kotimme.
Miehelläni muuta maaomaisuutta ja kiinteistö.
Hänellä lähimmät perijät ennen tulevaa liittoamme äiti ja sisarpuolet.
Teemme siis paperin, jossa hän ei peri minua missään tapauksessa, vaan tietenkin kaikki jää yhä lapsilleni jos kuolen ensin.
Hänelle jää kylläkin elinikäinen asumisoikeus.
Hän ei tee avioehtoa, koska haluaa minun perivän hänet eikä sukunsa.
Avioliitto on ehdoton myös verojen takia.
Näin tehden onko vielä jotain mikä pitäisi huomioida?
Olen siis menossa naimisiin, minulla on lapsia, tulevalla miehelläni ei.
Minulla on tila kiinteistöineen jossa on kotimme.
Miehelläni muuta maaomaisuutta ja kiinteistö.
Hänellä lähimmät perijät ennen tulevaa liittoamme äiti ja sisarpuolet.
Teemme siis paperin, jossa hän ei peri minua missään tapauksessa, vaan tietenkin kaikki jää yhä lapsilleni jos kuolen ensin.
Hänelle jää kylläkin elinikäinen asumisoikeus.
Hän ei tee avioehtoa, koska haluaa minun perivän hänet eikä sukunsa.
Avioliitto on ehdoton myös verojen takia.
Näin tehden onko vielä jotain mikä pitäisi huomioida?
Vastaukset 6
Vanhimmat
(Toivottavasti kappalejako toimii, kun tämän lähetän. Esikatselussa koko teksti on yhtä pötköä. Erotan nyt varmuuden vuoksi kappaleet vinoviivoin.) //
>>Onko avioehto niin pätevä paperi, että sillä voi rajata kokonaan toisen perimästä mitään oman kuoleman sattuessa ennen puolisoa? Olen siis menossa naimisiin, minulla on lapsia, tulevalla miehelläni ei.>Teemme siis paperin, jossa hän ei peri minua missään tapauksessa, vaan tietenkin kaikki jää yhä lapsilleni jos kuolen ensin.>Hän ei tee avioehtoa, koska haluaa minun perivän hänet eikä sukunsa.
Sait perusteellisen vastauksen tunnin kuluttua kysymyksestäsi. Ilmeisesti se sinulle riitti, kun kahteen vuorokauteen ei ole mitään näkyny? Mutta onkohan jokin äidin opetus päässyt unohtumaan?
olen kerrassaan hämmästynyt.
Varrotko kellon kanssa kiitoksia vai mitä tarkoitat?
Kylläkin kulunut mutta tähän sopiva:hankippa oma elämä.
...tuleva miehesi osaa opettaa sinulle tapoja, kun äitisi näköjään ei ole osannut.
Itsensä tärkeäksi kokeminen tekee ihmisestä
raskaan, kömpelön ja turhamaisen.
Avioehto oikein tehtynä on pätevä, suosittelen asijantuntijan käyttöä. On myös vahvistettava Maistraatissa, vasta sitten pätevä. Todistajina ei saa olla millään tavalla sukulaisiksi tulkittavia. Kannatta tehdä ennen vihkimistä, sen jälkeen asiat mutkistuvat. Itse olen tehnyt samanlaisen noin parivuotta sitten. Onnea teille.