Minä sain pelastettua yhden kissa-neidin piikiltä, otin se kotiini. Mutta en tiedä mitä se on joutunut kokemaan, se on niiiii arka että :-(. Edellinen omistaja sanoo, että se on ollut aina noin arka, ja siksi luopuu siitä kun ei tule toisen kissan kanssa toimeen.
Tuolla se sängyn alla tai saunan lauteilla viettää päivät, silloinkin kun minä olen töissä. Ei se ole käynyt päivän aikana syömässä, ei leikkimässä, ei hiekkalaatikolla. Kaikki on koskematta :-(. Mutta öisin se kyllä leikkii, tekee tarpeet, mutta ei kyllä oikein syö silloinkaan. Minua vähän huolestuttaa että miten minä saisin neidin luottamaan itseeni. Olen yrittäny herkkuja, leikittää.... mutta kerran vain olen saanut sen syliin, ja silloinkin aika äkkiä lähti pois ja takas sängyn alle :-(.
Eikä se ees raavi tai pure, jotenki "passiivinen" kun otin syliin. Mutta kun tuli tilanne niin heti livahti pois sylistä...
Auttakaa minua. vinkkejä kaivataan....
Tuolla se sängyn alla tai saunan lauteilla viettää päivät, silloinkin kun minä olen töissä. Ei se ole käynyt päivän aikana syömässä, ei leikkimässä, ei hiekkalaatikolla. Kaikki on koskematta :-(. Mutta öisin se kyllä leikkii, tekee tarpeet, mutta ei kyllä oikein syö silloinkaan. Minua vähän huolestuttaa että miten minä saisin neidin luottamaan itseeni. Olen yrittäny herkkuja, leikittää.... mutta kerran vain olen saanut sen syliin, ja silloinkin aika äkkiä lähti pois ja takas sängyn alle :-(.
Eikä se ees raavi tai pure, jotenki "passiivinen" kun otin syliin. Mutta kun tuli tilanne niin heti livahti pois sylistä...
Auttakaa minua. vinkkejä kaivataan....
Vastaukset 3
Vanhimmat
...viedä aikaa.
Kauankohan kissa on sinulla ollut??
Minkä ikäinen se on??
Kuulostaa muutoinkin eläimeltä joka ei ole leimautunut edellisellä omistajalla ihmiseen.
Ajan kanssa kyllä tottuu. Älä ota ainakaan väkisin syliin,ettei sille tule paniikkia ja sosiaalistuminen viivästy.
Koita syöttää jotakin tosi herkkua kädestä.
Kalaa tms.
Muuten koita alkuun syöttää samaa kuin ennekin syönyt.
Kissat ovat niin erilaisia kuin koirat...
Aikaa se vaatii ja kärsivällisyyttä...
Mutta samalla elä normaalisti ja pidä vaikka radiota hiljaisella päiväsaikaan,jottei kisu tunne oloaan vielä yksinäisemmäksi ja istu vain nurkassa pelkäämässä joka rapinaa.
Kissan kun täytyy tottua kodin normaaliääniin.
Jotkut kissat tosin vaan ovat arempiakuin toiset.
Siskon pojalla on myös arka kissa,ei poistu kotoa ja ukkosella piileksii mattojen tai kylpyammeen alla.
joo kissa tarvitsee aikaa tottuakseen, meidänkin kissa oli todella arka kun tuli. meillä on päiväsaikaan aina makuhuoneen radio päällä jottein ole niin hiljaista:) ja vieraita ihmisiä kun käy paljon kotona niin kissakin on sosiaallisempi, kyllä kissa tottuu, kärsivällisyyttä..
kauan, ennen kuin siitä tulee vähänkään reipas! Mulla on ollut yliarka kissa nyt 4 vuotta (kisu ite 11 v), hirmu kiltti, mutta alkujaan on pelännyt ihan kaikkea! Pikkuhiljaa se on rohkaistunut, nykyään saattaa käydä sylissäkin. Ja osaa nykyään vaatia ovea auki kovalla äänellä, ruokaa huutaa ja jos joskus ei pääse omalle paikalleen sohvalle uskaltaa jo osoittaa mieltäänkin:) Alussa ei suurinpiirtein puoleen vuoteen ottanut kunnolla kontaktia, livahteli vain ja tiesin sen tarkkailevan kovasti. Mut mä puhuin sille rauhallisesti joka päivä, pyysin joka aamu ja ilta sitä syömään ja joka päivä kokeilin lelua sen edessä. Ja sitten, ihan yllättäen, se tuli mun taakse selkään päätä (venyttelin lattialla) hieroen ja kehräsi!!! Voi, silloin olin onnellinen ja siitä vasta alkoi pikkuhiljaa ystävyys. Vieläkään se ei muista tykkää, mut jos olen sen kanssa kahden se selkeästi nauttii ja kehrää ja kulkee/istuu/makaa vieressä, jutteleekin ajoittain.
Koita jaksaa, älä luovuta, kyllä se vielä tottuu. Oot normaalisti ja joka päivä huomioit, vaikka sitten sinne sängyn alle kurkistellen:)