Syömässä Alsacessa

Tulimme huhtikuun puolivälissä laivalla Tukholmaan ja sieltä bussilla Skavstan lentokentälle. Ryanairin kone laskeutui Baselin-Mulhousen-Freiburgin lentoasemalle klo 17. Ajoimme taksilla Saint-Louisin rautatieasemalle (15 euroa). Juna tuli Colmariin kohta 18:n jälkeen. Kadun toisella puolella näkyi Grand Hotel Bristol, josta olimme ostaneet viinireittipaketin (2 yötä, kolme ateriaa, tervetuliaisviini, viininmaistiaiset; kahdelta 440 euroa). Pakettiimme kuului tervetuliaisviini, joka oli puolikuiva Gewürztraminer. Nautimme sen hotellin Winstubessa Aubergessa, ja söimme paketin ensimmäisen aterian. K otti alkupalaksi etanoita ja oli melko tyytyväinen, minä sipulitortun, joka oli iso, mutta ilmavan keveä (tuskin vähäkalorinen). Juomana oli mainiota rieslingiä. Pääruoaksi otin choucroutea, kun Alsacessa oltiin. Iso annos sisälsi kuumaa hapankaalia, päällä kahdenlaista savustettua kinkkua ja makkaraa. Ei se pahaa ollut, mutta silti aika arkipäiväistä – kuten se kai on yleensä ollutkin. Choucroutesta on monia versioita, mutta tämä riitti tälle reissulle. Jälkiruoaksi otin creme brulet’n, joka oli hyvä ja iso! K otti pääruoaksi jänistä, josta piti, ja jälkiruoaksi kevyen hedelmäsalaatin. Jaksoimme – minä vaivoin – vielä kävellä kaupungilla, ja näimme viehättävän vanhan kaupungin piparkakkutaloineen, ”Pikku Venetsian” jne.

Hotellin aamiainen oli hyvä, runsaasti hedelmiä, tuoretta ananastakin, mansikoita jne., toki myös liha- ja makkarapuolta. Hotellin palvelu oli ystävällistä ja huone hyvä. Lähdimme Riquewihriin taksilla (runsaat 20 euroa). Ennen perille tuloa näimme tutun merkin (Irion) viinitarhat, ja keskustassa sen myymälän ja viinikellarin. Pakettiimme kuului vierailu Tire Bouchon –firman ja ravintolan viinikellarissa maistiaisilla ja lounas ravintolassa. Maistelimme pääasiassa mainioita valkoviinejä (riesling, gewürztraminer ym.); punaviiniähän tuotetaan vähän ja se on köykäistä kamaa.

Siitä oli helppo siirtyä lounaalle, ei tarvittu aperitiiveja. Päivä lämpeni, istuimme ulkona ja tuntui oikein mukavalta. Nuori poika tarjoilijana sekoili vähän, mutta se ei pahemmin haitannut. Alkupalaksi oli niin kovasti tyrkyllä hanhen rasvamaksaa, että päätimme kumpikin joustaa kun se on Alsacessa melkein must. Minulla oli hanhenmaksaa kirsikoiden ja tryffelisipaisun kera; hyvää se oli. K söi ankka- ja ankanmaksa-carpaccion. Pääruoaksi otin perinnetietoisesti ”baeckaoffen”, jossa on perunaa ja viinissä haudutettua lihaa, kolmea lajia. Lihaa oli runsaasti, mutta vain kahta lajia: ankkaa ja possua. Ei sentään viitsinyt valittaa. K tilasi lammasta. Jälkiruoatkin syötiin, minä Munster-juustoa ja gewürztraminer-viinaa, K sitruunasorbettia ja viiniä. Pitkän istuskelun jälkeen kävelimme tyytyväisinä Riquewihrissä. Pienellä alueella oli paljon nähtävää. Rakennuksia on kuulemma 1200-, 1400- ja 1600-luvuilta. Päivä oli kaunis ja lämmin. Palasimme Colmariin bussilla, joita nyt kulki parin tunnin välein. Maksoi 3 euroa, ja näimme uusia maisemia, koska bussi ei mennyt suorinta reittiä.

Illaksi varasimme paikan JY’s-ravintolaan (yksi Michelin-tähti, kansainvälinen keittiö). Tuhdin lounaan jälkeen emme olleet vielä kovinkaan nälkäisiä, mutta syömäänhän olimme Alsaceen tulleet… Keittiöterveisinä tuli pieni parsakeitto ja tonnikalaa. Otin alkupalaksi tapasvalikoiman, K valkoista parsaa ja huhtasieniä. Tapasasetelma oli komeasti esillä, tarjoiluastian eri tasoilla: friteerattuja katkarapuja, sushia, etanoita (hiukan sitkeitä!), lohta, vihanneksia… Hyvää oli, mutta maku ei tehnyt sellaista vaikutusta kuin esillepano antoi odottaa. Rasvaisista katkaravuista jätin osan syömättä. K piti kovasti omastaan. Pääruokani, dorado oli hyvä, yllättävänkin yksinkertainen annos, paistettua kalaa oli runsaasti, jotain perunalastun tapaisia ja niukasti vihanneksia. Mitenkään ihmeellistä se ei ollut, jos nyt Michelin-tähden vuoksi sellaista saisi odottaa. Klla oli turskaa ja hummerimousse, perunayrttimuusia, oliiveja yms. Emme tilanneet jälkiruokaa, koska olimme jo kylläisiä. Ateria maksoi 126 euroa; alkupalat, pääruoka, jonkin verran viiniä, vichy ja vesi.

Seuraavana iltana meillä oli pakettiin kuuluva ateria hotellin ravintolassa Rendez-Vous de Chasse (yksi Michelin-tähti). Keittiön terveisinä oli parsakeittoa, hanhenmaksamousse ja kanamousse. Torjuimme hanhenmaksan alkuruokana, sen tilalle saimme jättikatkarapuja, pekonia, papaijasinappisalsaa, avocadoa, rucolaa. Juomana Pinot Gris, ja tämä oli kyllä huippua. Sitten tuli kalaa rucolapedillä. Jotain aivan erinomaista lihaa vielä, juomana bourgogne 2003, sopivat loistavasti yhteen (tässä muisti ja muistiinpanot harmillisesti pettävät). Jälkiruokana raparperitorttu, marenkikuorrutus, raparperisorbet, sitten vielä kahvia ja leivonnaisia. Erinomainen kokonaisuus, parhaita syöminkejämme koskaan.

Seuraavana päivänä lähdimme Baseliin ja sieltä seuraavana päivänä Suomeen. Olimme tyytyväisiä matkaan, joka maksoi kaikki menot laskettuna 1200 euroa. Huhtikuussa ei ollut turistitulvaa.