Mitä mieltä olet rooliajattelusta?
Millainen roolijako miellyttää sinua eniten?
Millainen on mielestäsi ihanteellinen nainen/mies hyvässä parisuhteessa ja miten roolijako toimii?
Menneiden vuosien sukupuoliroolit kukoistavat yhä joissain talouksissa. Brittidokumentti esittelee vanhanaikaisia vaimoja, jotka hoitavat kaikki kotityöt ja laittavat miehelleen jopa hammastahnan valmiiksi hammasharjaan, sekä vanhanaikaisia miehiä, jotka odottavat vaimoltaan tottelevaisuutta ja hiljaisuutta.
Nämä miehet uskovat, että selkeä valtarakenne, jossa mies on perheen pää, takaa onnellisen avioliiton. Vaimot ovat samaa mieltä, sillä he kokevat, että miehen toiveiden täyttäminen - niin kotitöiden, taloudenpidon kuin seksinkin suhteen - pitää suhteen tasapainoisena.
Nähtävän subilla tänään klo 23.00
Millainen roolijako miellyttää sinua eniten?
Millainen on mielestäsi ihanteellinen nainen/mies hyvässä parisuhteessa ja miten roolijako toimii?
Menneiden vuosien sukupuoliroolit kukoistavat yhä joissain talouksissa. Brittidokumentti esittelee vanhanaikaisia vaimoja, jotka hoitavat kaikki kotityöt ja laittavat miehelleen jopa hammastahnan valmiiksi hammasharjaan, sekä vanhanaikaisia miehiä, jotka odottavat vaimoltaan tottelevaisuutta ja hiljaisuutta.
Nämä miehet uskovat, että selkeä valtarakenne, jossa mies on perheen pää, takaa onnellisen avioliiton. Vaimot ovat samaa mieltä, sillä he kokevat, että miehen toiveiden täyttäminen - niin kotitöiden, taloudenpidon kuin seksinkin suhteen - pitää suhteen tasapainoisena.
Nähtävän subilla tänään klo 23.00
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mies kantaisi säkkikaupalla rahaa kotiin, minä voisin sitten tiskata astiat. Vaikka käsin.
jos löytyy paljon miehiä, jotka olisivat valmiina samaan täydelliseen uhraavaisuuteen. Mehän ollaan ihmisiä, ei näyttelijöitä elämän teatterissa. Vallanhalunsa voi selittää muullakin lailla, kuin muka yhteisellä avio-onnella, mikä perustuu täysin toisen alistamiseen.
istuin itse kaksi kuukautta pyörätuolissa hitsi..(kova kokemus muuten) nilkka murtui kolmesta kohtaa (räks)...nooh, mies minulla tosi ihanasti hoisi ja palveli minua...asuttiin rivarissa missä makuuhuoneet oli yläkerrassa...joka hitsin aamu..sain aamiastarjoittimen sängyyn...tuoretta kahvia, voileipiä, tuoremehua...ja viinirypäleitä...särkytabletteja että, jaksoin...
Nooh, sitten kun pääsin taas kävelemään ja jaloilleni...niin, kyllä otin sitten meille siivojan joka kodin siivosi;)) oli vähän joka paikka sillee tahmassa...tosin somasti..
Mitäkö itse turhaantuneena tein...nooh, kudoin miehelleni kaksi villapaitaa hyvät siellä skönellä,...käytössä ovat vieläkin...;)) Eiköhän meistä jokaisesta löydy tuo hyvä puoli...jos, on tarpeen;)) ja hyvin jaksoi mieheni tuon ärtyneisyyteni vitsi...kipu kun oli jokapäiväistä eikä yösinkään oikein unta saanut...vitsin nilkkaa kun särki..ja särki..vieläkin tuota nilkkaani mies hellästi hieroo...jos vain pyydän...taidan olla onnen tyttö...
t.Pimu
nähden, mitä oma aviopuolisoni minua aikoinaan, hymy huulillaan palveli. Alistaminen, ja hyvällä rakkaalleen antama apu, on ihan eri asia. En usko kenenkään, ainakaan minun, haluavan alistua puolison vallanhalun alle, enkä ikinä voisi itse puolisoani siihen alistaa.
Nythän puhuttiin elämäntavasta, ei rajallisesta ajasta avustaa, joka useimmille meille tulee aikanaan, jos elämä elonpäiviä suo. Sen tekee rakkaalleen rakkaudella, se ei ole uhraus.
en myöskään minä. Tai yksikään puolisoistani...siis tähän mennässä;)) Mutta, jos laajemmin tuotakin asiaa mietti...niin, jotkut meistä sitten ovat ehkä persoonina sellaisia alistujia myös...onko se huono/vai hyvä asia...meitä on niin moneksi...vaikea sanoa...hyvä kun tietää vain itsensä tai tuntuu jotenkin tässä iässä siinäkin väliin kestämistä..;)) ja eivät kaikki halua poiskaan tuosta alistamiskuviosta...tai sitten eivät pysty lähtemään...mikään ei koskaan täysin yksinkertaista kumminkaan...asioilla aina monta puolta..siinähän se onkin...mikä sopii toiselle ei sovi toiselle...
t.Pimu
pahalta, kun näyttää, että ihminen saa onnensa vain alistumalla toisen tahtoon, oli sitten mies, tai nainen. Ihmettelee, onko se onnellisuutta, vaiko vain pelkoa, ettei saa edes sitä sirua onnen kakusta?
umpiseinä siinä toisella vaan niin kovana seinänä vastastassa.. Ei ehkä voimia aloittaa elämää alusta, tai mies ei päästä...uhkailee...tai voihan se myös niin että, nainen tuo vallankäyttäjä...jättää toisen sitten puille paljaille, uhkailee vaikka millä? Mene ja tiedä...pahimmassa tapauksessa kun kyse on sairaudesta...siinä sitten tämä sairasvallankäyttäjä sairastuttaa kaikki lähellään olevat...puolisonsa ja perheensä...kyllä se tosi huonoa tuuria on, jos puolisokseen tälläisen persoonan saa..oli sitä ulkonaista hyvinvointia sitten miten paljon tahansa...
Ei auta.
Nyt kuitenkin nukkumaan, Hyviä Öitä sinne sulle ja muillekin vielä valvoville.;
t.Pimu
elämä yksinkertaista, Hyvää Yötä!
tehdään kaikki yhdessä kumpi kerkee ensin yleensä mies kerkee tai oikeestaan on yks juttu mitä se ei tee ruoka se on mun juttu ja sit pyykinpesu on sellainen mihin mää en puutu muut kaikki tehdään yhdessä hampaansa harjaa ite mutta täytyy myöntää että parran ajan häneltä se lankes mulle sen jälkeen kun hän rupes pitään sellasta play off partaa no siitä ei mulle paljoo vaivaa oo kun ei ittelle onneks parta kasva.
, jos se niin kummallekin sopii, eikä vaimokaan tunne itseään alistetuksi - meillon ollu aina naisten työt ja miesten työt erikseen.
Jotkut jopa etsivät seuranhakupalstoilla heitä jotka haluavat alistua.
On myös olemassa miehiä jotka jopa maksavat vastakkaiselle sukupuolelle olemalla "butler". (Nähnyt sellaisenkin dokumentin)
siksi olen eronnut, ja joitakin pitkäikäisiä suhteita läpi käynyt
Ei ole mitään roolijakoa, mutten ole suostunut piian rooliin suhteissani.
Jos yhteisessä asunnossa eletään siellä sen eteen tekee kumpikin. Mammanpojan ovat saaneet kenkää, alkuhuuman kadottua.
Kun äiti on kuorinut yli 20v pojalle vielä perunatkin, tietää mitä se ihminen osaa. Alussa toki yrittää, vaan pian alkaa olettamaan et toinen tekee. Enpä tehnyt, neuvoin kuinka pesukone toimii, miten katsoa vaatteista pesumerkinnät jne.
Ja huoneissin ei jätetä vaatteita..kun ei mene perille, paskaakos sitä jatkaa, kun ei ole pakko. Kipeän avioeron kokeneena, en ole ottanut enää passaajan roolia, minä en ole miehelle piikalikka, kodinhoitaja , ei käy.
kys. ohjelman, ja aika omituiselta tuo homma kuulosti, mutta olevinaan onnellisia niissä muka perheenä oltiin...
Meillä on pääosin tehnyt se, joka osaa tai jaksaa paremmin. Jaksamisella tarkoitan tiettyjä raskaita töitä, joihin en esim. reumani takia pysty. Valitettavasti niitä töitä tulee lisää sitä mukaa kun reuma pahenee:( Mutta mies ei nurise, päinvastoin kieltelee minua kun joskus päivällä yksin ollessani kuitenkin kokeilen, josko onnistuis (ja sitten loppupäivän kävelen kepin kanssa). Mutta tietty jako on ollut aina; autoon ja polttopuihin liittyvät hommat mies hoitaa ja on hoitanut aina ja niihin minä en edes yritä puuttua. Itsestään selvää on että minä hoitelen laskunmaksut ja muut "kirjalliset" tehtävät, esim. jos jonnekin pitää jotain hakemusta/valitusta/tiedotusta kirjoitella. Mies leipoo pullaa ja ruisleipää, minä kakkuja yms. Ruoan teen minä viikolla tietty, mies usein viikonloppuisin koska tykkää siitä. Minä sosiaalisempana enempi hoitelen yhteydenpidot kummankin sukulaisiin.
Kyllä mielestäni (ainakin meillä) on pieni jako miesten ja naisten töihin mutta se on tullut luonnostaan ja varmaan monilla muilla on sama. Mutta kyse ei todellakaan ole alistamisesta tai "palvelemisesta". Toki on ilo joskus passata toista ihan vaan tykkäämisen vuoksi:)
Minä muuten kirjoitan tekstiviestit miehen puolesta ja pyynnöstä, hänellä kun on näppäinmatto niin kulunut, että kirjaimet eivät näy ja minä runsaasti kirjottavana muista kirjaimet ulkoa:):) Eli saan tässä sairauslomalla vähän harrastaa entisiä sihteerikön töitä.
kauan kotiäitinä, enkä tuntenut itseäni alistetuksi, silloin tuntuii ihan luonnolliselta hoitaa huusholli hommat siinä sivussa.
Tosin opetin mieheni liian hyvälle, linja jatkui samanlaisena töihin mentyänikin..ehkä tekisin hieman toisin jos oisin nyt alkamassa uudelleen tätä 40 vuotista sotaa :))
ja kullekin tarpeidensa mukaan.
Yhteinen yhteiskunnan perusyksikkö.
Yhteiset tavoitteet.
Tehtävät tilanteen vaatimusten sekä yksilön mahdollisuuksien ja kykyjen mukaan.
Sen verran vanhanaikainen olen että alun perin otin täyden vastuun perheeni aineellisesta hyvinvoinnista liittämättä siihen mitään "vapaaeläjän" oikeuksia.
Koskaan ei ole tarvinnut käydä mitään rooliskeskustelua.
Asenteemme perusasioiden suhteen
- lasten kasvatus
- raha-asiat
- yhteiskunnalliset ja poliittiset kysymykset
- osa harrastuksista
ovat alusta alkaen olleet aidosti yhteneväisiä.
Oltuani vuosikaudet arkiviikot pois kotoa hoiti vaimo kaikki käytännön asiat ml. maksuliikenteen.
Katkaistuani koipeni rakennusrevohkan alkutaipaleella hoiti hän kaiken ok-rakentamiseen liittyvät toimet.
Toisaalta, "kotiuduttuani" 13-vuotta sitten sain vapaasti aloittaa itseni toteuttamisen keittiössä.
Lomillahan minulla tämä etuus oli ollut koko avioliiton ajan.
Yli 20-vuotta päivittäistavarakaupan kassalla istuneena elämäni sulostuttaja ilmoitti nähneensä riittävän paljon ruokia ja siten menettäneensä mielenkiintonsa niihin.
Tietenkin on tilanteita joissa jonkun on tehtävä päätös.
Edeltäköön sitä täydellinen konsensus tai jonkin asteinen näkemysero niin useimmissa asioissa minä olen sen ratkaissut.
Yhdessäkään asiassa ei muistaakseni ole tarvinnut jälkikäteen jäkättää.
Toisaalta, vaimo on kantanut vastuun omalla reviirillään.
Eli, rooleja on ja joillakin osin ne vaihtelevat.
Tämä ohjelma lyö jaotellun hengentuotteen yhdeksi rasittavaksi mössöksi?????
...täältä päin Suomea :)
Lähes 30 vuotta tuli yhdessäoloa "harjoiteltua" ja koska se hiton hyvin onnistui, niin ehkä se olisi juuri meikäläiselle passelia oleilua.
Koska minä suorastaan rakastan ruuan laittoa ja mieheni ei, niin minä sain hääriä keittiössä, lämpimin sydämin perheelle murkinaa tälläilin. Mieheni teki joitakin ruokahommia ja ne olivat kalaan liittyviä. Hän savusti kalat, sitten teki sellaista herkkua, kuin savustettukala-sulatejuustomössöä (lihamyllyllä), ah se oli hyvää leivän päällä, sitten hän teki Siioista "tonnikalasäilykettä", joka ve suorastaan kielen mennessään. Usein teki aamupuuroa lapsille ja itselleen. Maalaispoikana oli tottunut, että Aina piti syödä aamulla puuroa, niin johan jaksaa :) Minä en ole aamuisin koskaan syönyt mitään.
Mies hoiti autoon ja veneeseen liittyvät hommat. Huolehti, että myös minun autossa oli aina bensaa, mun ei tarttenut tankata koskaan.
Hän usein imuroitti asunnon ja minä pesin lattiat. Siivosimme siis usein yhdessä.
Pyykkikoneen pisti se päälle, joka nyt sattui sen päälle laittamaan.
Roskat ja lehdet mies vei aina roskiin.
Mies kasvatti siemenistä kukat taimiin asti ja minä sitten ne siitä eteenpäin, eli istutin kukkapenkkeihin ja nypin rikkaruohot.
Mies keräsi viinimarjat, joskus minäkin mukana, ja minä tein niistä mehut ja leivonnaisia.
Passailen mielelläni, mutta en siten, että joutuisin tekemään kaiken, kuin itsestään selvänä asiana. Enkä olisi edes ehtinyt, koska työt veivät aikaa ym. asiat, jotka ei liity kodin töihin.
En ole koskaan ollut pelkästään vaimo tai pelkästään äiti, oon ollut vaimo ja äiti ja huseerannut musiikin parissa ja keskittynyt omiinkin juttuihin. Olen tarvinnut aikaa myös ystäviin.
...jassoo. Eikö vieläkään kappaleenjaot tule näytille. Mikä riivaa!
En yhtään tykkää, että tekstistä tulee tommosta kauheeta pötköä. Kamala lukea.
Kirjoitan seuraavan kerran vasta sitten, kun/jos tekstiä voi kirjottaa, kuten aikaisemmin.
Mukavaa palstailua kaikille.
ja kertoo, että ihan hyvin tuota tekstiäsi pystyi lukemaan.
Olihan siinä pisteitä ja pilkkuja erottamassa.
Toisekseen, käsittelit samaa asiaa tuossa ns. "pötkössä" eli eipä tuo kappalejakoa tarvitse.
Mitä tekstisi sisältöön, niin voin todeta, että samoin oli meillä asiat. :-)
Se tekee kuka kerkiää ja paremmin taitaa. Ilman mitään kummempia roolijakoja.
vai työnjaosta? Viimemainittuun on tullut paljon enemmän kannanottoja.
Jos parisuhde muuttuu työsuhteeksi, valtasuhteeksi tai joksikin vastaavaksi, alkaa olla aika pistää sellainen poikki ja uusiksi.
Jos toisiaan rakastetaan, tehdään yhteiseksi hyväksi se mitä pystytään eikä lasketa tehtäviä, tunteja ja euroja. Jos joku haluaa piian tai talonmiehen tai kokin tai automekaanikon, tehköön sellaisen kanssa työsopimuksen.
Ja valittakoon seura myös mieltymystensä mukaan. Jos on esimerkiksi neurootikko ja siivoushullu, hankkikoon parinsa toisista samanlaisista eikä valittako että toisen pitäisi koko ajan nuohota nurkkia jos siivo kuitenkin tästä toisesta näyttää ihan hyvältä. Tällaiset mielestään piiat ovat käytännössä kuitenkin työnjohtajia.
Roolit kuuluvat teatteriin. Kotonaan ei ole pakko näytellä edes itseään.
jokainen ihminen omaksuu jonkin roolin. Kaikilla on elämänsä aikana useita erilaisia rooleja, jotka hän valitsee useimmiten ihan tiedostamatta. Yksilön rooli voi myös muuttua nopeasti, esim. yhden ryhmän jäsenen poistuessa paikalta. Jokainen meistä on ollut ainakin lapsen ja nuoren roolissa, useimmat myös monenlaisissa muissa. Vain harvat aikuiset ovat tietämättömiä näistä rooleista, koska niistä kerrotaan koulutuksissa työpaikoillakin sellaisille työntekijöille, jotka joutuvat toimimaan ryhmissä ja käyttämään aivojaan. Kun perehtyy asioihin, niihin voi itse vaikuttaa. Tietoa löytyy myös netistä, lehdistä ja kirjoista.
Ellei luule tietävänsä jo kaikkea, voi oppia uuttakin.
jokainen ihminen omaksuu jonkin roolin. Kaikilla on elämänsä aikana useita erilaisia rooleja, jotka hän valitsee useimmiten ihan tiedostamatta. Yksilön rooli voi myös muuttua nopeasti, esim. yhden ryhmän jäsenen poistuessa paikalta. Jokainen meistä on ollut ainakin lapsen ja nuoren roolissa, useimmat myös monenlaisissa muissa. Vain harvat aikuiset ovat tietämättömiä näistä rooleista, koska niistä kerrotaan koulutuksissa työpaikoillakin sellaisille työntekijöille, jotka joutuvat toimimaan ryhmissä ja käyttämään aivojaan. Kun perehtyy asioihin, niihin voi itse vaikuttaa. Tietoa löytyy myös netistä, lehdistä ja kirjoista.
Ellei luule tietävänsä jo kaikkea, voi oppia uuttakin.
on rinnakkaiseloa rakkaudessa ja elämänpolun jakamisessa, läheisyyttä ja kahden väälistä erityisyyttä. Työelämä, koulut ja armeija ovat tarpeelliset roolinsa vakiinnuttaneet.
Mies on mies ja nainen on nainen ja kumpikin ilmineraa ja hioutuu yhdessä yhteiseksi puuhapariksi jossa on etäisyttä ja läheisyyttä sen mukaan kuin kummassakin on tilaa ja avaruutta; välillä enemmän, välillä vähemmän. Pääasia ettei suhteessa uraannuta tyhjille kierroksille tai jämähdetä liikaa paikoilleen.
on tämä aloitus.
Teininä ei ole mitään väliä.
Avioliittoon mennään siten kun hyvä on.
Eronneena mummona sitten tarkennetaan hakua, "kärsitty" kun on.
Alle 50 sitä rakastutaan ja mennään miten mennään, hoidetaan akka ja ukko, oli rooli mikä vain.
yli 50 , haetaan kaveria jolle voisi kostaa menneisyyden murheet.
luovuta ja asenteessasi noiden katkeruuksiesi suhteen; anna niiden valua menneisyyden hautausmaalle ja nouse siivillesi.
Miten löysit viestistäni katkeruutta?
voihan himskatti...aina ajatellut että, omia itsenäisiä valintoja teen...nooh, teen ja teen...mut, tätä en ymmärrä..miksi pitäisi "uudelle ihmiselle kostaa...ja mitä..?
Taidan oikeesti olla tyhmä..mutta en ymmärrä..Uusi ihmissuhde on elämässä täysin viaton sinun valintoihisi jotka olet itse menneisyydessäsi tehnyt...ja minä puhun nyt kokeneena friiduna...elämää takana ja vielä toivon mukaan edessä...
t.Pimu
jäi niin mieleen vain se toisen osapuolen viihdyttäminen kaikessa tekemisessä.
Meillä pätee se kummanki viihtyvyys kumpaisenkin tekemänä, ei vain toisen työlistana.