tällä ruusuisella tiellä
olen odotellut rakkauden
sanoja
ne ovat jossakin tai ne
on lausuttu liian hiljaa
sanoista riippumatta
rakkauteni sinua kohtaan
ei ole vähentynyt
se on kasvanut
olen odotellut rakkauden
sanoja
ne ovat jossakin tai ne
on lausuttu liian hiljaa
sanoista riippumatta
rakkauteni sinua kohtaan
ei ole vähentynyt
se on kasvanut
Vastaukset 8
Vanhimmat
tunnen juuri noin, juuri nyt.
ihmeellinen on ruusuinen tie, vailla sanoja, mutta jatkan kuitenkin.
kumpikin sillä ruusuisella tiellä.. Kävelisimmekö vielä vähän matkaa toisiamme vastaan niin ehkä näkisimme ja kuulisimme toisemme? Minunkin tunne sinua kohtaan on vain kasvanut.. :)
me seisotaan tällä ruusuisella tiellä, mutta jokainen kaipaa sanoja...ei ehkä
kaikki.
Ruusu kuin sinä minussa
kasvamassa, ottamalla
minusta jotain ulos ja ketomassa
Ruusun tarinan.
Sanomassa minusta jotain, mihin
en itse yllä, tarjoamassa, mihin
itsessäni on pystytetty
miehen muuri.
Joka päivä olet lisää minussa
ja kasvat syvemmälle, piikkisi
tulevat tutummiksi ja
tuoksusi lähemmäksi.
Kuin Ruusi sinä minuun
kiinnittyneenä ja kasvamassa,
kuin virtaava sointi ja kasvun
rytmi sylissäni.
Sinä kuin Ruusu ja
kasvat,
http://www.youtube.com/watch?v=HnbMYzdjuBs
Toisinaan miehessä ovat
syvällä Rakkauden sanat ja
pinnalla arkuus ilmaista ne.
On helpompaa tuntea Rakkautta
miehenä kuin avoimesti kertoa,
miltä se tuntuu.
Rakkaudesta kuitenkin on kyse..
ja Rakastamisesta.
Hienosta ajatuksesta mielenkiintoinen
Rakkausrunosi.
Lukija aina kaipaa tuoreutta ja
uudenlaista tekstiä Runona.
Tämä Runosi oli tavattoman
hyvä ja sympaattinen kaikilta
osin.
Erittäin onnistunut ja mieleenpainuva
Runosi.
Aurinkoa ja hyvää oloa iltaasi.
ruusuinen tie
pitäisi olla, muttei aina
rakkautta on, missä sanat
niitä ei aina löydy
silti jatkuu tie, ei tiedä
minne se vie...
yötä toivotan ja kaikkea hyvää.
vaihtoon tällainen ajatus;
Tätä piikkistä polkuani
kuljen kinttuni ruvella
oka, yksi toisensa perästä
raapii jalkani nileelle
ensimmäisestä rikosta
toiseen askellan, kolmas
jo odottaa takana kulman
ylläni aurinko, lämpöinen
meille kaikille yhteinen
kirvelyn muistan, kadotan,
riemulla täytän mieleni
kurotan kohti taivasta
elämään, sydämeeni
katson sinua oikea
tärkeä, sinä minulle
kaikki ei aina käy niinkuin toivotaan, mutta aina ei voi synkällä mielellä
vaeltaa...paljon ikävää on ollut, silti yritän jatkaa tällä " ruusuisella" tiellä..
suru kuuluu elämään, mutta joskus se laimenee, jos tietäisit tarinan...
et noin olisi kommentoinut. mutta jos olet kuoleman kohdannut, silloin voit
vastata noin.