Veljeni kuoli

Veljeni oli hyvä tyyppi. Hän ei halunnut kenellekään pahaa, eikä hän koskaan käyttänyt päihteitä.
Sain vasta tänään kuulla, että veljeni on oikeasti kuollut.

Kirjoitin veljestäni joskus tänne aiemminkin, ehkä muistattekin tarinan.
Hän oli osan teini-iästään ja nyt jopa 18-vuotiaana pakkohoidossa vastoin hänen ja koko perheen tahtoa. Kirjoitin tänne, koska minua suututti, että häntä pidettiin vasten tahtoaan pakkohoidossa.

Koko juttu alkoi siitä, kun hän oli yläasteella masentunut ja meni puhumaan kuraattorille, jos se vaikka auttaisi. Tästä lähti liikkeelle tapahtumaketju, jonka seurauksena kuraattori passitti veljeni psykologille ja psykologi määräsi ikävuosiksi 15-18 pakkohoitoon, koska veljeni väitettiin olevan vaaraksi itselleen, mitä hän ei vielä silloin ollut. Veljeni ei harkinnut itsemurhaa tuona aikana, ja sanoi odottavansa sitä päivää, kun hän täyttää 18 ja vihdoin pääsee vapauteen! Mutta toisin kävi. Lääkärit, jopa vastoin Suomen lakia, pitivät veljeäni pakkohoidossa pitkälle siitäkin hetkestä, kun hän oli täysi-ikäistynyt, aina keksityillä syillä. Veljeni sanoi (ja koska hän sanoi sen perheenjäsenelle, tiedän, ettei hän valehdellut), ettei tappaisi itseään, koska pääsee vapaaksi ja saa muuttaa omaan asuntoonsa. Mutta sen jälkeen, kun lääkäri oli sanonut hänelle, että pakkohoitopäätös on voimassa kuukausia vaikka siitä valittaisi, veljeni oli kadonnut seuraavana päivänä - hän karkasi laitokselta. Lopun tiedättekin jo.

Näin käy siis, kun alaikäisenä menee valittamaan masennusta koulussa. Ei toki aina, mutta tässä malliesimerkki, millainen helvetti siitä voi tulla. Veljeni eli parhaat vuotensa osastolla lääkkeitä väkisin syöden, ja hän menetti koko normaalin elämänsä eli kotinsa ja yhteyden perheeseen / kavereihin. Ei ihme, että teki mieli päättää päivänsä.

Sinunlaistesi kukkahattutätien takia Suomessakin on turha web-suodatus.

On ikävää, että hän teki itsemurhan. Jos todella itsemurhan haluaa tehdä, siihen ei tarvita mitään nettisivuja.

Kyllä, hän olisi tehnyt itsemurhan ilman nettiäkin. Ei se hirttosolmu niin vaikea voi olla...

Tuo on erittäin surullista kuulla, mutta en itse ainakaan koskaan kertoisi kenellekkään jos olisin masentunut ja hautoisin itsemurhaa. Ei sillä että se olisi oikein jos oikeasti on huonosti asiat eikä puhu siitä, mutta en halua huonontaa asioita mitenkään entistä enemmän siitä kertomalla vielä jollekkin sosiaalityöntekijälle mitä ajattelen ja haluaisin itselleni pahaa tehdä. Tuo on erittäin ikävää, koska veljesi näytti tarvitsevan enemmänkin vain henkilöä joka voisi tukea häntä, sen sijaan että hänet pakkohoidettaisiin kaiken maailman lääkkeillä.

otan osaa suruun

Itse asiassa, oon ollut psykologilla monet kerrat, ja ne ei todellakaan ymmärrä mistään mitään. Onhan niillä sitä koulusta opittua osaamista, mutta ei käytännön kokemusta, ei ne OIKEASTI tiedä miltä susta tuntuu. Toki jotkut psykologit voi olla taitaviakin työssään, mutta psykologi jolla oon ollut, ei todellakaan ollut. Vaikutti siltä kuin se ois koko elämänsä eläny vaalenpunaiset lasit silmillään, niistä läpi katsoen.

Otan todella osaa sun veljen kuolemaan, ihan kauheaa.. Mua on ainaki auttanu ihan äärettömän paljo enemmän se, että mulla on ollu muutama ihminen jolle voin oikeesti kertoa kaiken, ja ne osaa oikeesti auttaa, paljon enemmän ku psykologit. Uskon että jos sun veljelläkin ois ollut ihminen jolle puhua, pakkohoidon sijaan, se ois auttanut häntä..

jos joku haluaa tappaa itsensä ,sille muut ei mahda minkään.

Miksi pitäisi välittää omaisista ja mitä he ajattelevat jos tekee itsemurhan?

Eikös nuo laitkosen pojat sitten olleet ihan oikeassa? Jos veljesi ei idioottina olisi mennyt karkaamaan olisi hän nyt elossa. Tuskin ketään turhaan siellä pidetään. Kyllä ne ammattilaiset tietää mitä tekee. Nillä on siihen koulutus.

Ei itsestä ole kuin taakka muille.

Otan osaa, se mitä tekivät ei ollut oikein.

Universumi ja karma saavuttaa tekijät.

Pakkohoito on kammottava ihmisoikeusloukkaus.
Poika pyysi apua ja hänet retuutettiin ja nöyryytettiin

Psykiatria on täysin väärillä jäljillä.