Me vietiin variksen pesään kananmunia. Sitten pisteltiin neulalla läpi variksen omista munista.
Syntyi kukkopoika. Ja se identifioitui meihin ja kulki aina perässä. Se oli kiva kukko. Se luuli meitä emokseen.
Syntyi kukkopoika. Ja se identifioitui meihin ja kulki aina perässä. Se oli kiva kukko. Se luuli meitä emokseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ollessani pikkupoika yhden kesän harakka oli meillä elättinä. Käytiin se ihan pienenä pesästä. Se kesyyntyi ja tykkäsi meistä.
Kun isä meni viikatteen kanssa heiniä niittämään, se istui viikatteen varrella.
Se nukkui verangon orrella ja tykkäsi piimästä (kokkelipiimästä). Se luuli pikkuveljeni paljaaksi ajeltua päätä piimäksi ja kävi sitä aina nokkimassa (no, meistä vanhemmista pojista se oli hauskaa)
Sitten hellepäivänä oltiin käymässä naapurissa ja tultuamme isä sanoi, että Antti oli mennyt pikitynnyriin ja juuttunut sinne, oli lopetettava...itkuahan sitä piti vääntää.
ovat varmaankin useimmat innostuneet variksista ja harakoista lapsina (ainakin senperusteella ajateltuna mitä mieheni puhuu).
Itse olen paremminkin kissa ihmisiä. Ne ovat niin helppoja hoidettavia näin maaseudulla.
Nykyisin meillä on "tiina" , sellainen suloinen, täysin vaaleanharmaa, vain valkoinen rusetti leuan alla.
Lapsena minulla oli kokonaan valkoinen "Kurre" niminen kissa , mutta se ressukka jäi sodan jalkoihin.