Aurinko nousi punaisena pallona puidenlatvojen takaa ja valaisi ruohokentällä seisovaa suurta miesryhmää.
Nuo 78 miestä olivat laskuvarjojääkäreitä tai oikeastaan vasta alokkaita sillä kukaan heistä ei olut vielä kertaakaan hypännyt koneesta.
Kello oli tasan viisi kesäkuun aamuna vuonna 1986
Ruohokentän takana seisoivat aamuauringossa hopealle välkehtivät lentokoneet lämmitellen moottoreitaan.
Komppaniaan kuuluivat 1. joukkue , 2. joukkue, 3. joukkue sekä viestijoukkue.
Komppanian päällikkö H, kapteeni arvoltaan , katseli kentän laidalla arvostelevasti komppaniaa Hänen edessään seisoivat joukkueiden johtajat ,luutnantti K ,vänrikki H,vänrikki S ja ylikersantti K.
Alokas N seisoi eturivissä ja tunsi itsensä hyvin onnettomaksi.
Nyt se olisi vihdoin edessä,tuo kauan odotettu ja pelätty Hyppy.
Vielä eilen illalla oli tuvassa naureskeltu ja laskettu leikkiä.Oli arvailtu olisko joukossa joku joka kieltäytyisi hyppäämästä aivan viime hetkellä,koneen oviaukossa. Sellaistakin oli kuulemma sattunut,kertoi joku tietäväinen--
Alokas V, jolla oli sukutaustastaan johtuen melkoiset paineet ,(hänen isänsä ja isoisänsä olivat upseereita), oli ainakin N mielestä laskenut makaaberia pilaa kertomalla erään tapauksen toisen maailmansodan ajoilta jolloin koko koneellinen laskuvarjojääkäreitä oli tullut ns sukkana maahan,koska laskuvarjot oli vastikään maalattu ja ne oli pakattu märkinä,jolloin yksikään varjoista ei avautunut kunnolla.V väitti että hänenkin varjonsa haisi vastamaalatulta ja valitti kyyninen ilme kasvoillaan että tuskinpa toista hyppykertaa enää tulisikaan--
N. oli yrittänyt nauraa muiden mukana mutta hänen sisintään kylmäsi hänen ajatellessaan sitä että varjo ei aukeaisikaan.Sellaista sattui aina silloin tällöin.Miksi nyt sitten ei hänelle?
Oliko varjo sittenkään oikein pakattu? Nuo pakkaajat näyttivät tekevän työnsä niin nopeasti ja huolettomasti.
Muiden nauraessa ja pilaillessa oli hän alkanut miettiä kaikkea mikä mahdollisesti voisi mennä vikaan.
-ASENTO!HUOMIO!KATSE OIKEAAN PÄIN!
Yliluutnatti X:n kovaääniset komennot saivat alokas N unohtamaan hetkeksi piinaavat mietteensä ja sisikunnassaan piileskelevän pelon. Kolmen kuukauden kova koulutus oli tehnyt tehtävänsä ja ehdollistanut miehet käskyjä noudattaviksi koneiksi.Heistä oli vihdoin tullut sotilaita...
Nuo 78 miestä olivat laskuvarjojääkäreitä tai oikeastaan vasta alokkaita sillä kukaan heistä ei olut vielä kertaakaan hypännyt koneesta.
Kello oli tasan viisi kesäkuun aamuna vuonna 1986
Ruohokentän takana seisoivat aamuauringossa hopealle välkehtivät lentokoneet lämmitellen moottoreitaan.
Komppaniaan kuuluivat 1. joukkue , 2. joukkue, 3. joukkue sekä viestijoukkue.
Komppanian päällikkö H, kapteeni arvoltaan , katseli kentän laidalla arvostelevasti komppaniaa Hänen edessään seisoivat joukkueiden johtajat ,luutnantti K ,vänrikki H,vänrikki S ja ylikersantti K.
Alokas N seisoi eturivissä ja tunsi itsensä hyvin onnettomaksi.
Nyt se olisi vihdoin edessä,tuo kauan odotettu ja pelätty Hyppy.
Vielä eilen illalla oli tuvassa naureskeltu ja laskettu leikkiä.Oli arvailtu olisko joukossa joku joka kieltäytyisi hyppäämästä aivan viime hetkellä,koneen oviaukossa. Sellaistakin oli kuulemma sattunut,kertoi joku tietäväinen--
Alokas V, jolla oli sukutaustastaan johtuen melkoiset paineet ,(hänen isänsä ja isoisänsä olivat upseereita), oli ainakin N mielestä laskenut makaaberia pilaa kertomalla erään tapauksen toisen maailmansodan ajoilta jolloin koko koneellinen laskuvarjojääkäreitä oli tullut ns sukkana maahan,koska laskuvarjot oli vastikään maalattu ja ne oli pakattu märkinä,jolloin yksikään varjoista ei avautunut kunnolla.V väitti että hänenkin varjonsa haisi vastamaalatulta ja valitti kyyninen ilme kasvoillaan että tuskinpa toista hyppykertaa enää tulisikaan--
N. oli yrittänyt nauraa muiden mukana mutta hänen sisintään kylmäsi hänen ajatellessaan sitä että varjo ei aukeaisikaan.Sellaista sattui aina silloin tällöin.Miksi nyt sitten ei hänelle?
Oliko varjo sittenkään oikein pakattu? Nuo pakkaajat näyttivät tekevän työnsä niin nopeasti ja huolettomasti.
Muiden nauraessa ja pilaillessa oli hän alkanut miettiä kaikkea mikä mahdollisesti voisi mennä vikaan.
-ASENTO!HUOMIO!KATSE OIKEAAN PÄIN!
Yliluutnatti X:n kovaääniset komennot saivat alokas N unohtamaan hetkeksi piinaavat mietteensä ja sisikunnassaan piileskelevän pelon. Kolmen kuukauden kova koulutus oli tehnyt tehtävänsä ja ehdollistanut miehet käskyjä noudattaviksi koneiksi.Heistä oli vihdoin tullut sotilaita...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.