Olen mieheni kanssa haaveilleet sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä.
Soittelin pariin paikkaan, jossa tarjoavat lapsia Pride-koulutuksen jälkeen. Ymmärsin, että he haluavat, että edes toinen vanhemmista voisi jäädä "pysyvästi" kotiin, kun sijaislapsi tulee. Itsenikin mielestä se olisi hienoa erityisesti lapsen kannalta, jos lapsen sijoittamisesta saatava tuki sitä edesauttaa. Näitä paria kohdetta verratessani huomasin, että tuet ovat eri tahoilla aivan eri luokkaa. Toisesta saatava tuki olisi niin suuri, että kotiin jääminen voisi olla mahdollista, toisen taas ehkä ei. Toisiakin tahoja kuulemma vielä on.
Miten itse olette lähteneet selvittämään tätä viidakkoa, miten olette valinneet lapsen "toimittajan", pride-kouluttajan jne?
Soittelin pariin paikkaan, jossa tarjoavat lapsia Pride-koulutuksen jälkeen. Ymmärsin, että he haluavat, että edes toinen vanhemmista voisi jäädä "pysyvästi" kotiin, kun sijaislapsi tulee. Itsenikin mielestä se olisi hienoa erityisesti lapsen kannalta, jos lapsen sijoittamisesta saatava tuki sitä edesauttaa. Näitä paria kohdetta verratessani huomasin, että tuet ovat eri tahoilla aivan eri luokkaa. Toisesta saatava tuki olisi niin suuri, että kotiin jääminen voisi olla mahdollista, toisen taas ehkä ei. Toisiakin tahoja kuulemma vielä on.
Miten itse olette lähteneet selvittämään tätä viidakkoa, miten olette valinneet lapsen "toimittajan", pride-kouluttajan jne?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pitkäaikaisen seurannan jälkeen tiesin, missä huolehditaan lapsista. Oli kyse kotihoidon tuesta, päivähoidosta tms. Siellä todennäköisesti huolehditaan sijoitettavistakin yhtä hyvin. Keskusteluni sosiaalitoimen kanssa tuki tätä käsitystä, joten jatkoimme prosessia. Sijoitus on kahden kauppa: perheen ja sosiaalitoimen, joten molempien tulee "myydä" itsensä toiselle, että kauppa onnistuu. Ole siis kriittinen.
Kaikesta löytyy niin hyvää kuin pahaakin, mutta jos hyvä voittaa, niin siinä se sitten on. Lopputulos selviää yhteistyön alettua. On oltava kriittinen, se on kaikkien parhaaksi.