Uusperheessä näkyy hyvin se, että virheistä oppii. Kun on aikoinaan valinnut itselleen aivan vääränlaisen puolison ja siitä eronnut valitsee uuden kumppanin huomattavasti huolellisemmin. Yleensä ekassa liitossa saa tarpeekseen tappeluista, pihtaamisesta, kylmyydestä jne. uudessa suhteessa näistä ongelmista yleensä päästään.
Virheistä
oppii
17294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tapana hakata päätään seinään aina vain uudestaan.. :/
tahansa. Kunhan siinä joku pesee kuskat, ja laittaa ruokaa ja pitää iltaisin seuraa. Mies kun ei osaa olla yksin, niin seuralaisia on helppo saada, kun latelee kauniita sanoja... rakkaudesta siinä tuskin on kyse, vaan korvikkeesta.
tapana hakata päätään seinään aina vain uudestaan.. :/
akka ja tehdä uusia lapsia? JOs jotain ekasta liitosta oppii, niin eikö kannattaisi elää poikamiehenä?
Virhe on toistaa samaa kaavaa yhä uudelleen ja uudelleen, ja liekö se toinenkaan vielä mitään opettaa vaan jotkut ottavat jopa kolmannen, ja neljännen akan, ja vielä lisäävät niitä lapsiakin.... että että...
minut ja lapset. Eipä aikaakaan kun oli jo uusi perhe perustettu. Lähtöään aikanaan perusteli että kaipaa vapautta ja huolettomuutta kun vastuu painaa (talolainat ja perhe). No, nyt on uusi perhe, pieni lapsi ja vielä suurempi talolaina. Sainpas tänään kuitattua, kun exä seisoi vieressä kun juttelin yhden tuttava-äidin kanssa, kun sanoin että on niin ihanaa kun on jo niin isot lapset kun ovat koululaisia, että saa itse tehdä päiväseltään ihan mitä haluaa :-) Exä joutuikin sitten heti juoksemaan pienokaisensa perään... No joo, katkeraa vahingoniloa... mutta tuntui se silti hyvältä :-)
kehdannut sanoa et se haluaa eroon susta.
poikamiehenä kun voi elää tasapainoisessa suhteessa ihanan naisen kanssa.
monesti se on kyllä niin, että se nainen lähtee suhteesta vaikka mies ei erota haluaisikkaan. toki miehessä voi olla sellaisia vikoja miksi lähteminen on ollutkin hyvä juttu.
Mutta siis on inhimillistä etsiä itselleen elämänkumppania.
olet aivan oikeassa.
Taisit tosin tarkoituksella haluta sohaista muurahaispesää :)
Ja onnistuihan se, hetihän tämä katkera jätetty yksinäinen naakka tarttui koukkuun :)
Muurahaispesään sohaisu, mutta ajatuksena täyttä totta.
Juu, ja elämässä yleensäkin oppii ns. virheistä sekä kantapään kautta opitusta asiasta. Siksi minä kierrän kaukaa kaikki viikonloppuisät, kun tuli koettua todella raskas suhde vuosia sitten tällaisen miehen kanssa ja siksi vain lapsettomat miehet kiehtovat minua nykyään.
vain yhden viikonloppuisän kanssa, et suinkaan kaikkien niiden. Meitä on nääs joka junaan ja kaikki ollaan erilaisia. Toisaaltahan voisit yhtä hyvin lokeroida kaikki miehet samaan lokeroon ja päättää että he kaikki ovat täysin samanlaisia, etkä ikinä enää koske yhteenkään mieheen, tai miehiin joilla on kengän numero 43, ne on kaikki samanlaisia idiootteja jne.
Mutta en voi tähän kantaani mitään, se on niin voimakas tunne enkä tahdo uudestaan kokea sitä samaa enään.
Syitä siihen miksi en huolisi enään lapsia omaava miestä: Todennäköisesti mies ei tahdo lisää lapsia koska hänelle riittää tämä/nämä nykyiset (joko lapset ovat niin pieniä ettei sen vuoksi jaksa enään yövalvomisia tai muuten jo sen ikäisiä että ovat helppoja eikä tällöin tahdo aloittaa kaikke taas alusta), hankala ex-vaimo jonka vuoksi itselläni meni hermot lopullisesti muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, hyppääminen täyteen perhe-elämään on vaikeaa lapsettomalta henkilöltä, ulkopuolinen olo tähän perhemuotoon, mitään suunnitelmia ei voida lyödä lukkoon kun ei tiedä milloin miehen lapsi tupsahtaa isälle.
Tuossa oli muutama suuri syy siihen miksi lapsettomat miehet vetävät pidemmän korren. Yksi erittäin huono kokemus riitti minulle, ja se että huomasin sen olevan hankalaa lapsettomalta lähteä täyteen perhe-elämän hulinoihin, minä tahdon itse kasvaa mahdollisen oma lapsen myötä äidiksi sekä siihen perhe-elämään, siten että lähtee ulkopuolisena siihen ilman että olisi itsellä lapsia, on aika rankkaa.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni asiasta, ja mielipiteitä on monia, on hyvä jos jollekin tämä perhemuoto sopii!
parempi tietää enakkoon mitä haluaa kun lyödä päätään seinään vuodesta toiseen.
Minulla on lapsi ja miehelläni on lapsia entisestä liitosta, meillä tämä toimii, mutta sinun tapasi toimia on sinulle oikea ja kunnioitan sitä.
aikaa realistinen kirjoitus!
Amen.
Kyllä varmasti tulee harkittua tarkemmin. Ja lisäksi joitakin ajatus siitä, että ero tulisi ja olisi kahdesta sakista erolapsia reissaamassa ristiin ja rastiin, innostaa olemaan tarkkana. Jotkut fiksuimmat oppivat jopa omista virheistään ja kriittisesti arvioivat myös itseään eikä vain sitä toista osapuolta: Mitä tein itse väärin, miten voisin olla parempi kumppani. Ja lähinnähän toi just uusperheissä voi joillakin näkyä just sen vuoksi, että mukana jaloissa pyörii myös ne lapset, joita ajateltava.
Sitten valitettavasti aina löytyy niitä, jotka toistavat omia virheitään yhä uudelleen ja uudelleen. Ja oikein ajavat itsensä aina siihen samaan umpikujaan. Onhan näitä tarinoita varmaan jokainen kuullut esim. jok ikisessä parisuhteessaan pettävistä jne. Eli se oman itsensä tunteminen on tärkeimpiä juttuja, muuten on sama miten paljon junnaa paikallaan vaikka se toinen olisi millanen tahansa.
Mutta siihen en itse, edes uusperheen "äitipuolena", lähtisi, että uusi olisi jotenkin parempi kuin entinen (vaikka et itse suoraan sanonut, niin osaan jo aavistaa, että siihen tämäkin ketju menee). Yleensähän kaikki on "hyviä", se millaisen sekoituksen kaksi eri "hyvää" tekee omilla kokemuksillaan on eri juttu. Jos kyseessä vaikka joku teiniaikojen parisuhde, niin voihan se tosiaan olla aivan ERILAINEN, en tiedä paremmasta tai huonommasta, kuin kypsällä iällä eletty liitto, jossa kumpikin tietää itsestään ja parisuhteesta enemmän.
uusperheen jäsenenä, että uusperheen vanhemmat ajattelevat (joutuvat ajattelemaan?) enemmän lapsia ja muitakin suhteita. Ydinperheessä helposti jompikumpi menee menojaan, eikä välitä perheestään jne. mutta uusperheessä on pakko, muuten siihen puuttuu liian monta exää ja niiden vanhemmat, ystäviä jne. Ja kyllähän sitä on oppinut virheistään, yrittää enemmän eikä pidä toista itsestään selvyytenä, jutellaan enemmän ja otetaan aikaa toisillemme.