Voi

paljonkin?

Oon kokenut niin paljon pahaa.. Mun on hyvä olla yksin, luotan itseeni yksin..!

Nyt kun maltoin vihdoinkin olla yksin, löysin luottamukseni taas itseeni - ja PAM!! Haluan pitää itseluottamukseni, mutta se on kovin hauras.. :( Miten voin tyhmästi luottaa että joku pysyy kun mikään ei tässä maailmassa ole kestävää??!
Haluan tehdä asiat oikein, mutta tunteet jyllää enkä voi peittää pelkoani..!

Menemme hissukseen eteenpäin - hän tekee kaiken maagisen oikein kun kaikki muut ovat tehneet kaiken väärin ryntäämällä..! Tämä ihminen tekee kaiken oikein saadakseen minut hulluksi rakkaudesta häneen!

Nyt otan kyllä aikalisän.. En aio pilata tätä juttua. Piste.

a.p. kirjoitti:

Oon kokenut niin paljon pahaa.. Mun on hyvä olla yksin, luotan itseeni yksin..!

Nyt kun maltoin vihdoinkin olla yksin, löysin luottamukseni taas itseeni - ja PAM!! Haluan pitää itseluottamukseni, mutta se on kovin hauras.. :( Miten voin tyhmästi luottaa että joku pysyy kun mikään ei tässä maailmassa ole kestävää??!
Haluan tehdä asiat oikein, mutta tunteet jyllää enkä voi peittää pelkoani..!

Menemme hissukseen eteenpäin - hän tekee kaiken maagisen oikein kun kaikki muut ovat tehneet kaiken väärin ryntäämällä..! Tämä ihminen tekee kaiken oikein saadakseen minut hulluksi rakkaudesta häneen!

Nyt otan kyllä aikalisän.. En aio pilata tätä juttua. Piste.

aikalisällä?
Jos sä tarkoitat sillä että otat etäisyyttä häneen,niin eikö se voi pilata koko jutun?Mun mielestä kyllä sellainen "aikalisä" ei ole paras ratkaisu.

Eikä pelkoa tarvii peittää!Sen voi hyvin näyttää.Silloin hän näkee että olet hauras ja osaa kohdella sua oikein.

a.p. kirjoitti:

Oon kokenut niin paljon pahaa.. Mun on hyvä olla yksin, luotan itseeni yksin..!

Nyt kun maltoin vihdoinkin olla yksin, löysin luottamukseni taas itseeni - ja PAM!! Haluan pitää itseluottamukseni, mutta se on kovin hauras.. :( Miten voin tyhmästi luottaa että joku pysyy kun mikään ei tässä maailmassa ole kestävää??!
Haluan tehdä asiat oikein, mutta tunteet jyllää enkä voi peittää pelkoani..!

Menemme hissukseen eteenpäin - hän tekee kaiken maagisen oikein kun kaikki muut ovat tehneet kaiken väärin ryntäämällä..! Tämä ihminen tekee kaiken oikein saadakseen minut hulluksi rakkaudesta häneen!

Nyt otan kyllä aikalisän.. En aio pilata tätä juttua. Piste.

nyt pilaisit.. pitäiskö sun kuitenkin keskittyä siihen itse juttuun eikä vaan vältellä sitä (jota kenties teet jottei olisikaan mitään pilattavaa)... ehkä hän ymmärtää pelkosi ja on lähestynyt sinua sen takia niin kuin on? vaikka toisaalta voihan ne oikeatkin tehdä virheitä.
Ehkä hänelläkin on pelkonsa.
Joskus oikea voi tuntua niin oikealta, että se pelottaa... suuret asiat, se miten joku voi olla niin... miten jonkun voi kokea niin... miten tunteet voi olla niin...

oikeita, viestisi meni syvälle minuunkin.. ymmärsin juuri, että koettuani niin paljon vääryyttä olen jotenkin hyvin hämilläni oikean edessä.

mitä jos puhdas ja oikea rakkaus onkin kestävää kaikesta huolimatta? jos joskus toiset sellaisen kykenevätkin löytämään.. mitä jos.. oikeasti.

a.p. kirjoitti:

Oon kokenut niin paljon pahaa.. Mun on hyvä olla yksin, luotan itseeni yksin..!

Nyt kun maltoin vihdoinkin olla yksin, löysin luottamukseni taas itseeni - ja PAM!! Haluan pitää itseluottamukseni, mutta se on kovin hauras.. :( Miten voin tyhmästi luottaa että joku pysyy kun mikään ei tässä maailmassa ole kestävää??!
Haluan tehdä asiat oikein, mutta tunteet jyllää enkä voi peittää pelkoani..!

Menemme hissukseen eteenpäin - hän tekee kaiken maagisen oikein kun kaikki muut ovat tehneet kaiken väärin ryntäämällä..! Tämä ihminen tekee kaiken oikein saadakseen minut hulluksi rakkaudesta häneen!

Nyt otan kyllä aikalisän.. En aio pilata tätä juttua. Piste.

juuri tuo aikalisä on se joka pilaa hyvänkin suhteen. Pilaat suhteesi häneen aikalisällä. Aika lisä on parisuhteille jossa molemmat punnitsevat tunteita , haluavatko jatkaa vai ei.

Puhu hänen kanssa. todennäköisesti hän ymmärtää sinua. Anna rakkauden kukkia.

sä sen kirjoitti:

nyt pilaisit.. pitäiskö sun kuitenkin keskittyä siihen itse juttuun eikä vaan vältellä sitä (jota kenties teet jottei olisikaan mitään pilattavaa)... ehkä hän ymmärtää pelkosi ja on lähestynyt sinua sen takia niin kuin on? vaikka toisaalta voihan ne oikeatkin tehdä virheitä.
Ehkä hänelläkin on pelkonsa.
Joskus oikea voi tuntua niin oikealta, että se pelottaa... suuret asiat, se miten joku voi olla niin... miten jonkun voi kokea niin... miten tunteet voi olla niin...

oikeita, viestisi meni syvälle minuunkin.. ymmärsin juuri, että koettuani niin paljon vääryyttä olen jotenkin hyvin hämilläni oikean edessä.

mitä jos puhdas ja oikea rakkaus onkin kestävää kaikesta huolimatta? jos joskus toiset sellaisen kykenevätkin löytämään.. mitä jos.. oikeasti.

Panikoimalla minä tämän pilaan jos pilaan. Ei kaikki naisetkaan jaksa toisen panikointia ( eikä siis tarvitsekkaan ) ilman syytä..!

Todellakin, miten voikaan joku olla niin.. Miten hänet voi kokea niin.. Ja miten tunteet voikaan olla niin.. Oikeita!!

Hän vaikuttaa vahvalta ihmiseltä, jolla on myötätuntoa ja ymmärrystä, mutta en tunne häntä vielä niin hyvin että todella tietäisin mitä hän ymmärtää ja mitä ei. Joka kerta hän kuitenkin yllättää vastauksellaan (positiivisesti) kun hänelle asioistani puhun. En tiedä miksi.. Ehkä en osaa odottaa enkä uskalla toivoa häneltä sellaista reaktiota, myötätuntoa, empaattisuutta.. Ehkä odotan koko ajan että petyn..!

Tajusin tässä juuri -kaikesta huolimatta- että minun pitää vain olla avoin hänelle... Ehkä hän päästää sitä kautta myös minut lähelle itseään, ajan kanssa..! En vain saa panikoida siitä ja pakottaa häntä mihinkään, sillä tiedän että siitä hän ahdistuu.. Myös minun pitää antaa hänelle tilaa ja aikaa, koska vaikka en uskallakkaan vielä uskoa siihen, niin hän taitaa todella tuntea ihan yhtä vahvasti minua kohtaan!

En ole siis ottamassa aikalisää ja työntämässä häntä pois, vaan ottamassa aikalisää ajatuksissani ja antaen sitä kautta tilaa myös hänelle. Ehkä tosiaan jollakin tavalla tekee mieli lähteä karkuun, mutta tiedän että minun tulee olla vahva jos jotakin haluan. Vain sillä tavalla voi saavuttaa haluamansa.

a.p. kirjoitti:

Panikoimalla minä tämän pilaan jos pilaan. Ei kaikki naisetkaan jaksa toisen panikointia ( eikä siis tarvitsekkaan ) ilman syytä..!

Todellakin, miten voikaan joku olla niin.. Miten hänet voi kokea niin.. Ja miten tunteet voikaan olla niin.. Oikeita!!

Hän vaikuttaa vahvalta ihmiseltä, jolla on myötätuntoa ja ymmärrystä, mutta en tunne häntä vielä niin hyvin että todella tietäisin mitä hän ymmärtää ja mitä ei. Joka kerta hän kuitenkin yllättää vastauksellaan (positiivisesti) kun hänelle asioistani puhun. En tiedä miksi.. Ehkä en osaa odottaa enkä uskalla toivoa häneltä sellaista reaktiota, myötätuntoa, empaattisuutta.. Ehkä odotan koko ajan että petyn..!

Tajusin tässä juuri -kaikesta huolimatta- että minun pitää vain olla avoin hänelle... Ehkä hän päästää sitä kautta myös minut lähelle itseään, ajan kanssa..! En vain saa panikoida siitä ja pakottaa häntä mihinkään, sillä tiedän että siitä hän ahdistuu.. Myös minun pitää antaa hänelle tilaa ja aikaa, koska vaikka en uskallakkaan vielä uskoa siihen, niin hän taitaa todella tuntea ihan yhtä vahvasti minua kohtaan!

En ole siis ottamassa aikalisää ja työntämässä häntä pois, vaan ottamassa aikalisää ajatuksissani ja antaen sitä kautta tilaa myös hänelle. Ehkä tosiaan jollakin tavalla tekee mieli lähteä karkuun, mutta tiedän että minun tulee olla vahva jos jotakin haluan. Vain sillä tavalla voi saavuttaa haluamansa.

ihan uusi, siis oletko juuri tavannut hänet?

Ehkä on syytä hyväksyä, että kukaan ihminen ei ole täydellinen niin ulkoa kuin sisältä... mutta joskus sellainen oikea kyllä taitaa omissa silmissä tuntua aivan täydelliseltä paketilta.

Miksi odotat pettyväsi? Jos huomaatkin ettei kukaan meistä ole niin täydellinen? Että siinä kuvailemassasikin ihmisessä on virheitä mutta myös kauniita asioita. Kenties olet pettynyt häneen tai pelkäätkö hänen pettyneen/pettyvän sinuun?

Oletko työntänyt häntä pois? Senkö takia, että olet panikoinut vai...miten...

Mutta jos tunteet ovat välillänne suuria kyllä se kestää ne virheetkin toisessa, ja pelot ja kaiken.. kun vaan uskot tarpeeksi siihen. Se jos ne tunteet kestävät kuvaavat sitä rakkauden määrää. Minä olen miettinyt, että oman rakkauteni määrä taitaa olla ihan suuri:) erästä ihmistä kohtaan, kaikessa kiukunpuuskissa ja tunneryöpyissä.... on puhelimet lennellyt ja olen vannonut että nyt saa olla... mutta joku minussa, joku maailmassa, sanoo, pidä siitä kii... vaikka tuntuu siltä, että jos todella olisin vaikka pitänytkin kiinni aidosti ja hän samoin, siis fyysisestikin ei vain henkisesti, siis hyvällä tavalla fyysisesti:) hellästi... niin kenties suurimmat kiukunpuuskat ja pelot katoaisivat... haihtuisivat...
silti joku vieläkin sanoo, pidä siitä kii... älä päästä koskaan... ja en vaan oikeastaan tiedä yhtään miten päästä siihen tilanteeseen, että voin vaan halata häntä hellästi ja silittää häntä. Jos hän ei... välitäkään...
Tai onko se kaikki,
vaan... kuvitelmaa.

Kirjoituksesi herättävät selvästi ajatuksia minussa, ajatuksia tunteista:)

tuttavuutesi kirjoitti:

ihan uusi, siis oletko juuri tavannut hänet?

Ehkä on syytä hyväksyä, että kukaan ihminen ei ole täydellinen niin ulkoa kuin sisältä... mutta joskus sellainen oikea kyllä taitaa omissa silmissä tuntua aivan täydelliseltä paketilta.

Miksi odotat pettyväsi? Jos huomaatkin ettei kukaan meistä ole niin täydellinen? Että siinä kuvailemassasikin ihmisessä on virheitä mutta myös kauniita asioita. Kenties olet pettynyt häneen tai pelkäätkö hänen pettyneen/pettyvän sinuun?

Oletko työntänyt häntä pois? Senkö takia, että olet panikoinut vai...miten...

Mutta jos tunteet ovat välillänne suuria kyllä se kestää ne virheetkin toisessa, ja pelot ja kaiken.. kun vaan uskot tarpeeksi siihen. Se jos ne tunteet kestävät kuvaavat sitä rakkauden määrää. Minä olen miettinyt, että oman rakkauteni määrä taitaa olla ihan suuri:) erästä ihmistä kohtaan, kaikessa kiukunpuuskissa ja tunneryöpyissä.... on puhelimet lennellyt ja olen vannonut että nyt saa olla... mutta joku minussa, joku maailmassa, sanoo, pidä siitä kii... vaikka tuntuu siltä, että jos todella olisin vaikka pitänytkin kiinni aidosti ja hän samoin, siis fyysisestikin ei vain henkisesti, siis hyvällä tavalla fyysisesti:) hellästi... niin kenties suurimmat kiukunpuuskat ja pelot katoaisivat... haihtuisivat...
silti joku vieläkin sanoo, pidä siitä kii... älä päästä koskaan... ja en vaan oikeastaan tiedä yhtään miten päästä siihen tilanteeseen, että voin vaan halata häntä hellästi ja silittää häntä. Jos hän ei... välitäkään...
Tai onko se kaikki,
vaan... kuvitelmaa.

Kirjoituksesi herättävät selvästi ajatuksia minussa, ajatuksia tunteista:)

ja välittämisestä, mutta en minä kuvittele, tiedän tuntevani oikeasti niin... mutta hän..

tuttavuutesi kirjoitti:

ihan uusi, siis oletko juuri tavannut hänet?

Ehkä on syytä hyväksyä, että kukaan ihminen ei ole täydellinen niin ulkoa kuin sisältä... mutta joskus sellainen oikea kyllä taitaa omissa silmissä tuntua aivan täydelliseltä paketilta.

Miksi odotat pettyväsi? Jos huomaatkin ettei kukaan meistä ole niin täydellinen? Että siinä kuvailemassasikin ihmisessä on virheitä mutta myös kauniita asioita. Kenties olet pettynyt häneen tai pelkäätkö hänen pettyneen/pettyvän sinuun?

Oletko työntänyt häntä pois? Senkö takia, että olet panikoinut vai...miten...

Mutta jos tunteet ovat välillänne suuria kyllä se kestää ne virheetkin toisessa, ja pelot ja kaiken.. kun vaan uskot tarpeeksi siihen. Se jos ne tunteet kestävät kuvaavat sitä rakkauden määrää. Minä olen miettinyt, että oman rakkauteni määrä taitaa olla ihan suuri:) erästä ihmistä kohtaan, kaikessa kiukunpuuskissa ja tunneryöpyissä.... on puhelimet lennellyt ja olen vannonut että nyt saa olla... mutta joku minussa, joku maailmassa, sanoo, pidä siitä kii... vaikka tuntuu siltä, että jos todella olisin vaikka pitänytkin kiinni aidosti ja hän samoin, siis fyysisestikin ei vain henkisesti, siis hyvällä tavalla fyysisesti:) hellästi... niin kenties suurimmat kiukunpuuskat ja pelot katoaisivat... haihtuisivat...
silti joku vieläkin sanoo, pidä siitä kii... älä päästä koskaan... ja en vaan oikeastaan tiedä yhtään miten päästä siihen tilanteeseen, että voin vaan halata häntä hellästi ja silittää häntä. Jos hän ei... välitäkään...
Tai onko se kaikki,
vaan... kuvitelmaa.

Kirjoituksesi herättävät selvästi ajatuksia minussa, ajatuksia tunteista:)

Tapasimme vähän yli viikko sitten eli kyllä, olemme juuri tavanneet ja vasta tutustumassa.

Kun puhun täydellisyydestä, puhun täydellisyydestä minulle! Täydellisen sopivana juuri minulle. Tiedän varsin hyvin, että kukaan ei ole täydellinen, vähiten minä itse! Pelkään pettyväni juuri siksi, että tiedän että tämä ei ole vielä todellista. Tiedän että vielä tulee esille asioita hänessä.. Tietysti jokainen ihminen tulee kohdata ja hyväksyä juuri sellaisena kuin on, mutta saako kenestäkään viikossa mitään todellista kuvaa?? SE minua pelottaa, koska olen aivan hulluna tuohon ihmiseen ja positiivinen intuitio hänestä on järisyttävä..! Ja eniten pelottaa tietysti se, että kun hän todella tutustuu minuun.. Kiukkuineni ja mököttämisine päivineen, jaksaako hän katsoa sitä kauaa.. Tykästyttyään hymyyni, joka on koko viikon ollut korvissa! :)

a.p. kirjoitti:

Tapasimme vähän yli viikko sitten eli kyllä, olemme juuri tavanneet ja vasta tutustumassa.

Kun puhun täydellisyydestä, puhun täydellisyydestä minulle! Täydellisen sopivana juuri minulle. Tiedän varsin hyvin, että kukaan ei ole täydellinen, vähiten minä itse! Pelkään pettyväni juuri siksi, että tiedän että tämä ei ole vielä todellista. Tiedän että vielä tulee esille asioita hänessä.. Tietysti jokainen ihminen tulee kohdata ja hyväksyä juuri sellaisena kuin on, mutta saako kenestäkään viikossa mitään todellista kuvaa?? SE minua pelottaa, koska olen aivan hulluna tuohon ihmiseen ja positiivinen intuitio hänestä on järisyttävä..! Ja eniten pelottaa tietysti se, että kun hän todella tutustuu minuun.. Kiukkuineni ja mököttämisine päivineen, jaksaako hän katsoa sitä kauaa.. Tykästyttyään hymyyni, joka on koko viikon ollut korvissa! :)

onnellinen.

a.p. kirjoitti:

Tapasimme vähän yli viikko sitten eli kyllä, olemme juuri tavanneet ja vasta tutustumassa.

Kun puhun täydellisyydestä, puhun täydellisyydestä minulle! Täydellisen sopivana juuri minulle. Tiedän varsin hyvin, että kukaan ei ole täydellinen, vähiten minä itse! Pelkään pettyväni juuri siksi, että tiedän että tämä ei ole vielä todellista. Tiedän että vielä tulee esille asioita hänessä.. Tietysti jokainen ihminen tulee kohdata ja hyväksyä juuri sellaisena kuin on, mutta saako kenestäkään viikossa mitään todellista kuvaa?? SE minua pelottaa, koska olen aivan hulluna tuohon ihmiseen ja positiivinen intuitio hänestä on järisyttävä..! Ja eniten pelottaa tietysti se, että kun hän todella tutustuu minuun.. Kiukkuineni ja mököttämisine päivineen, jaksaako hän katsoa sitä kauaa.. Tykästyttyään hymyyni, joka on koko viikon ollut korvissa! :)

sä aina lannistat mun toivoani

a.p. kirjoitti:

Tapasimme vähän yli viikko sitten eli kyllä, olemme juuri tavanneet ja vasta tutustumassa.

Kun puhun täydellisyydestä, puhun täydellisyydestä minulle! Täydellisen sopivana juuri minulle. Tiedän varsin hyvin, että kukaan ei ole täydellinen, vähiten minä itse! Pelkään pettyväni juuri siksi, että tiedän että tämä ei ole vielä todellista. Tiedän että vielä tulee esille asioita hänessä.. Tietysti jokainen ihminen tulee kohdata ja hyväksyä juuri sellaisena kuin on, mutta saako kenestäkään viikossa mitään todellista kuvaa?? SE minua pelottaa, koska olen aivan hulluna tuohon ihmiseen ja positiivinen intuitio hänestä on järisyttävä..! Ja eniten pelottaa tietysti se, että kun hän todella tutustuu minuun.. Kiukkuineni ja mököttämisine päivineen, jaksaako hän katsoa sitä kauaa.. Tykästyttyään hymyyni, joka on koko viikon ollut korvissa! :)

mököttäjä? :) Mökötätkö useastikin? Ehkä ihastuksesi sais sut mököttämään vähemmän jos te olisitte silleen, jo toisillenne tutut.

semmonen.. kirjoitti:

mököttäjä? :) Mökötätkö useastikin? Ehkä ihastuksesi sais sut mököttämään vähemmän jos te olisitte silleen, jo toisillenne tutut.

Taidan olla hieman mököttäjä.. Mutta ei tuolle ainakaan vielä voi kuin hymyillä kun se aina vaan hymyilee mulle.. ;)
Ja paniikkikin lähti kun oltiin vuorokausi vaan kahestaan, toisistamme nauttien.. Huhhhuh.... :)

että se on hetero?

Ootteko keskustelleet asiasta silleen järkevästi? Tai mitä..