Oon 18 vuotias tyttö joka ei tiedä miten päästä yli exästä tai haluanko päästä ollenkaan. Seurustelin saman ikäsen jätkän kans 2 ja puol vuotta ja me erottiin 8kk sitte. Molemmat halus erota,mut vissiin eri syistä. Mä halusin erota koska haluan elää nuoruutta ja kokeilla kaikkea ja ajatus yhen jätkän kanssa elämisestä koko loppuelämä ahdisti,mun poikakaveri halus erota koska "ei tuntunu enää samalta mun kanssa olemine ku mitä se oli ennen". Ja nyt meillä on ollu koko tän 8kk seksisuhde,aina ku on ollu mahis nii ollaan naitu.
Ongelmana on että mulla on vielä tunteita sitä kohtaan ja uskon että sillä on mua kohtaan kans. Välillä tuntuu että haluan sen takas ja välillä ku ajattelen asiaa kunnolla en halua. Ajattelen sitä KOKO ajan ja mulla on niin ikävä sitä. Rakastan kaikkea siinä ja uskon et jos oltais tavattu vaikka 25 vuotiaina nii me oltais loppuelämä yhes. Yritän ajatella et jotain yhtä hyvää tai parempaa tulee vastaa mut mitä jos ei tuu? Me ollaan ihan samanlaisia ja meillä oli niin ihana suhde,siinä ei ollu mitään vikaa.Vertaan kaikkia jätkiä kenen kanssa on jotai juttua nii tähän exään ja kukaan ei oo niinku se ja välillä tuntuu etten halua ketää muuta ku sen. Haluan koittaa elää ilman sitä mut se on niin vaikeeta. Ajattelen aina et lopulta me päädytää yhtee taas et se on tarkotettu niin. Ärsyttää koska se on mun paras kaveri ja sille pystyn kertoon mitä vaan ja enää ku en voi kertoo mitä vaan nii tuntuu yksinäiseltä. Kenellekkään kaverille en voi kertoo mun asioita niinku sille ja kenellekkään en voi myöntää että mä ikävöin sitä.
En tiedä mikä oli pointti mut jos jollain on jtn järkevää sanottavaa tai jos joku sai edes selvää tästä nii antakaa ny jtn neuvoja tai kokemuksia etten mä sekoo tän pääni kanssa.
kiittimo
Ongelmana on että mulla on vielä tunteita sitä kohtaan ja uskon että sillä on mua kohtaan kans. Välillä tuntuu että haluan sen takas ja välillä ku ajattelen asiaa kunnolla en halua. Ajattelen sitä KOKO ajan ja mulla on niin ikävä sitä. Rakastan kaikkea siinä ja uskon et jos oltais tavattu vaikka 25 vuotiaina nii me oltais loppuelämä yhes. Yritän ajatella et jotain yhtä hyvää tai parempaa tulee vastaa mut mitä jos ei tuu? Me ollaan ihan samanlaisia ja meillä oli niin ihana suhde,siinä ei ollu mitään vikaa.Vertaan kaikkia jätkiä kenen kanssa on jotai juttua nii tähän exään ja kukaan ei oo niinku se ja välillä tuntuu etten halua ketää muuta ku sen. Haluan koittaa elää ilman sitä mut se on niin vaikeeta. Ajattelen aina et lopulta me päädytää yhtee taas et se on tarkotettu niin. Ärsyttää koska se on mun paras kaveri ja sille pystyn kertoon mitä vaan ja enää ku en voi kertoo mitä vaan nii tuntuu yksinäiseltä. Kenellekkään kaverille en voi kertoo mun asioita niinku sille ja kenellekkään en voi myöntää että mä ikävöin sitä.
En tiedä mikä oli pointti mut jos jollain on jtn järkevää sanottavaa tai jos joku sai edes selvää tästä nii antakaa ny jtn neuvoja tai kokemuksia etten mä sekoo tän pääni kanssa.
kiittimo
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.