Kajaanissa on kuohunut koski ennen muinoin, mutta ihmisen näpelöinnin seurauksena koski katosi. Kaipa se oli välttämätöntä, saimme tilalle sähköä. Tosin kallista. Ehkä asiat olisivat paremmin jos Kajaanissa ei olisi omaa voimalaa. Ostaisimme kaikki sähkön edullisemmin muualta.
Seuraavaksi tulivat kaapelit kaapeleista. Mitä tiedätte kaapelivoimasta?
http://pyorteentila.com/historia.htm
Seuraavaksi tulivat kaapelit kaapeleista. Mitä tiedätte kaapelivoimasta?
http://pyorteentila.com/historia.htm
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kajaanissa pohditaan, taivastellaan ja ihmetellään mikä saisi Kajaanin nousuun,
mikä esim. houkuttelisi tänne turisteja.
Ei nähdä ilmiselvää asiaa: Kajaanilla oli jo jotakin erityislaatuista, arvokasta, rahassa mittaamatonta, jotain joka heitettiin pois ja menetettiin iäksi.
Miksi näin tehtiin ja miksi kaikki eivät edes tiedosta tapahtunutta asiaa?
Yksinkertaisesti siksi, että pöljät kajaanilaiset ovat aina valinneet päättäjiksi pöljiä.
Ja nyt viimeistään voivat aiemmin epäröineetkin yhtyä siihen, että Kajaanissa ei ole koskaan osattu arvostaa ja säilyttää luontoa.
Jotkut meistä kuulevat yhäkin joella kulkeissaan menneisyyden kuohujen pauhun
ja aistivat joen sanattoman syytöksen: pystyisin kyllä parempaankin, ennen olisin lennättänyt sinut ja veneesi vauhdilla kuusikkoon ja olisin tarjonnut melkoisen vastuksen uidessasi tyrskyissäni.
Jos joen kuohuvat ja pauhaavat kosket olisi säilytetty, olisi meillä nyt jotain jota ei missään muualla ole, jotain katsomisen ja ihailemisen arvoista, jotain josta ihmisen sisin ja aistit saisivat valtavasti nautintoa.
Kun luonto tuhotaan, se menetetään lopullisesti. Saa siinä sitten haikailla uutta uimahallia joen rantaan.
Lukekaapa seuraavasta Kajaanin joen vaiheita ja Kajaanin joki kirjallisessa kuvauksessa.
http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/omasto/rheikkin/joki/joki1.htm
Minä olisin pitänyt entisaikojen valjastamattomista koskista, jotka lähtivät vyörymään voimakkaina jo Rehjan selältä saakka.
-a (= I.K.Inha), Höyryhevosella Ämmän partaalle. Kyläkirjaston Kuvalehti B- sarja 1904.
"Kajaani on ollut kuin idyllinen, valoisa keidas Pohjois-Suomen avarain erämaitten keskellä. Koskien toisella rannalla vaatimaton, maalainen kaupunki, jonka väestö suuressa määrin elää maanviljelyksellä, toisella taas Karolineporin kartano jyrkällä rinteellä lehteväin puutarhain ja puistojen ympäröimänä, joiden vertaa ei missään muualla näillä seuduin näe.
Koivukosken ihailemiseen et väsy, Ämmää saatat katsella vaikka miten kauan, loikoillen kuivalla kukkanurmella sen partaalla, ja sillalta, joka niiden välillä johtaa rannasta toiseen Kajaanin linnan saarella olevain raunioitten poikki, on hauska katsella vuolasta suvantoa häränsilmineen, hyppivine forelleineen ja harrineen, joita matkailijat rannoilta tahi suvannolla soudellen koettavat perhosiinsa houkutella.
Alituista vilkkautta antaa maisemalle tervakulku molempain koskien ohi kulkevissa suluissa. Laskumiehet saavat kiireinä aikoina juoksujalkaa rientää alemmalta sululta ylemmälle joutuakseen laskemaan kaikki koskien alle pyrkivät veneet.
Tässä taas saat tutustua voimakkaaseen, alkuperäiseen ylämaanrahvaaseen. Miten kaikki tämä muuttuu, kun koskiin rakennetaan tehtaat ja satamaradan valmistuttua koskien niskaan tervat pysähtyvät kolmen neljän kilometrin päähän Sotkamon vesien rantaan !
Jokainen, joka on tuon maiseman nähnyt entisessä muodossaan, on silloin varmaan kaipauksella ajatteleva koskia, kaunista virtaa niiden välillä ja sen uhkeita rantoja, vaatimatonta kaupunkia pihlajapuistoineen ja rattoisaa tervarahvasta."
Helmi Setälä vietti juhannuksen 1912 Kajaanissa ja koki tuolloin unohtumattomia elämyksiä Kajaaninjoen partaalla sen koskien kohinaa kuunnellen.
Helmi Setälä; Juhannusaatto Pohjolassa. Otava 12/ 1912, s. 27.
"Siinä juuri on Kajaanin suurin viehätys. Ei missään muussa kaupungissa kaikki ole niin lähellä kuin täällä: vesi, metsä, valo. Ja millainen vesi ja metsä, ja ennen kaikkea, millainen valo ! Tuntikausia me istumme Koivukosken partaalla ja iloitsemme sen kuohuista. Kuin vaahtosuinen peto se hyökkää eteenpäin, hypähtää omille jäljilleen, pyörähtää tuhansissa kierroksissa ja hyökkää taas eteenpäin. Sen vauhti on niin vinha, että luulisi sen huuhtovan mukanaan kaikki korpien vedet ja jättävän vain kuivan uoman jälkeensä.
Mutta yhtä loppumaton kuin sen voima, on sen vesitulvakin. Ja päästyään vanhan linnan raunioiden alle se ikään kuin kokoo uutta vauhtia, mikä juostessa on hiukan laimentunut, ja suhahtaa sillan alitse entistään leveämpänä, voimakkaampana ja kiivaampana esille. Siinä Ämmä levittää meille laajan sylinsä, kuin vankka jättiläinen se hyökkää suurin, levein harppauksin eteenpäin, kunnes voimat väsähtävät ja kuohut hukkuvat järven tyyneen pintaan."
Taitaa olla niin, ettei kajaanissa ole oikein mitään, ainakaan turisteille. Lentokenttä ja rautatieasema, jota he voivat hyödyntää matkustaessaan luonnon lähelle Sotkamoon tai Kuhmoon. Ja kauppaliikkeet, joissa he voivat käydä ostoksia tekemässä. Kaipa meidän on tämä tosiasia hyväksyttävä? Niin ja
muutama nähtävyys: rapistuneet rauniot ja Paltaniemen kuvakirkko.