Sataa, sataa, ropisee

Meillä on pieniä koululaisia ja yksi alle kouluikäinen. Sadekelillä koululaiset eivät mielellään lähde ulos, mutta jos sitä sadetta kestää monta päivää peräkkäin, alkaa tytöt jo ihan mielellään kaivella sadevaatteita esille ja lähtevät ulos. Hyvällä säällä heitä ei paljon sisällä näy, ja kotikin pysyy siistimpänä.

Minä olen itse tällä hetkellä siinä kunnossa, etten juurikaan pysty tuota 3 vuotiasta ulkoiluttamaan, joten hän ulkoilee kotipäivinä vain jos isot siskot ottavat hänet mukaansa. Sadekelillä se ei onnistu, koska sadevarusteet ovat päiväkodissa.

Syksymmällä, kun raskauteni on edennyt niin pitkälle että vauva voi jo turvallisesti syntyä, saatan ehkä ulkoilla vähän enemmänkin pojan kanssa. Tai viimeistään sitten kun vauva on jo syntynyt.

Inhoan kaamosta. Syksykään ei oikein kolahda, mutta siihen liittyy niin paljon mukavia traditioita ja tapahtumia että jouluun asti pääsen kunnialla.
Tammi- ja helmikuun sen sijaan voisin hyvinkin nukkua talviunta.

Arjessa huomaan yhden muutoksen pikkulasten osalta näin syksyn tullen.
Kun sää rajoittaa väliin ulkonaoloa, niin pienet askartelevat selkeästi taas enemmän kuin kesäisin; Taikataikina, kollaasit, helmityöt jne ovat back in business.